Hei hei pikkupoika...

Tänään tuli sitten aika sanoa meidän pikkupojalle näkemiin. Pikkupoika on oikealta nimeltään E. Fistfull Of Dynamite ja sen uusi kutsumanimi uudessa kodissa on Neo. Se muutti Pirttikylään (Pörtom) asumaan Jonaksen ja Ninan hoiviin. Heillä on ennestään kissoja kodissaan. Neo olikin ollut tosi kiinnostunut niistä ja saanut jo näpäytyksen kissan tassusta kuonolleen. Kissat ovat onneksi jonkun verran tottuneet koiriin, että eiköhän se yhteiselo ala sujumaan sitten mallikkaasti kunhan tottuvat toisiinsa.

Nina, Jonas & Neo, joka ei oikein suostunut olemaan paikallaan.

Lottenin kanssa kävimme pari iltaa sitten pentujen kanssa uudelleen metsässä ja veden äärellä. Silloin myös pari poikaa ui eli pikkupoika ja mustanauhainen poika tekivät pienen uintilenkin. Ihan kiva kun ovat niin kiinnostuneita vedestä ja uivat jo.

Tänään käväistiin Martinan ja Colinin kanssa tekemässä vähän töitä. Ensin veteen, että jaksoi tehdä töitä metsässä. Tehtiin eteenmenoa vedessä niin, että lähetettiin tyhjän päälle ja tennispallon heittimellä sitten nakkasin pallon niiden eteen. Colinkin oli hyvä, etenee tosi hyvin. Olin ennen vesitöitä käynyt täyttämässä pojille hakuruudun ja se tyhjättiin vuorotellen. Pojat näyttivät olevan todella sitkeitä, olivat kauan poissa ja luovuttivat vasta kun dami oli löytynyt. Sen jälkeen vetelin vielä parit kanijäljet Colinille. Tarkkaa jäljestystä ja pupu talteen. Ne jäljet oli hieman taipparijälkiä pidempiä. Hyvältä näyttää ajatellen meidän omia syyskuun taippareita. Silloin on tarkoitus, että Colin ja Oiva (E. Talk About Rain) starttaa siellä. Tiistaina Oiva on tulossa tänne treenailemaan. Sitä ei ole juurikana nyt viime aikoina treenattu. Heidi tosin kertoi, kun oli jossain vaiheessa tehnyt haun sille, niin oli tehnyt hyvin. Oivahan on kerran käynyt taippareissa, mutta ei edennyt jäljellä tarpeeksi kauas. Ehkä nyt syksyllä on parempi tuuri. Muuten Oiva on harrastanut agilityä omaksi ilokseen.

Sini ja Noah joutuivat pesuun, koska huomenna ne on ilmoitettu Kurikan ryhmänäyttelyyn. Katsotaan mitä Hannele Jokisilta on koirista mieltä. Ihan kiva ilmoittaa ne kun ne on kauniissa karvassa ja muutenkin oikein sopivassa kunnossa. Noah tarvitsee yhden sertin, mutta ehkä se vielä pistetään kotiin kasvamaan. ;) Yritettävä on, kun niillä serteillä ei ole kotiinkuljetusta eikä niitä saa postimyynnistä, joka meille passaisi parhaiten. Sinillä on ennestään yksi serti, mutta näyttelyttämistahti on ollut viime aikoina tyyliin kerran vuodessa, joten katsotaan kuinka käy. Ihan sama tosin, eipä tuo haittaa vaikka ei olisi tuomari ideaali, mutta on täysin minun makuun oleva koira. Pieni, näppärä ja ihan älyttömän nopea koira. Miku tänään totesi tuosta meidän punanauhaisesta pennusta, että jotenkin siitä tulee Sini mieleen. Jes, kunhan sillä vaan on parempi suu!

Noah pestynä ja puunattuna. :)

 Huomenna saamme sitten Ruotsin vieraita kun pentueen isän Zebin perhe saapuu tänne hakemaan oman pentunsa. He lähtevät sitten jo sunnuntaina kotimatkalle. On tietysti haikeaa kun pentu muuttaa niin kauaksi, niin sitä harvemmin tulee sitten nähtyä. Zebin kasvattaja Carina on luvannut, että Lotta voi käydä myös pennun kanssa hänen luonaan treenaamassa, mikä on tosi kiva juttu. Hän on todella ammattitaitoinen ihminen!

No niin myöhemmin tulee näyttelystä raporttia...