Yhdennäköisyyttä

Eilen kun latailin valokuvia niin huomioni kiinnittyi Enyan ja Poppyn yhdennäköisyyteen. Martina pistäytyi iltapäivällä ja oli ehdottomasti samaa mieltä. Kas tässä. ;)

Poppy noutaa Parolassa 2009 kuva Anu Vorobjev

Enya noutaa 16.3.2013

Syntymäpäiviä ja muuta aktiviteettia

Poppylla oli 8.3. syntymäpäivä. Poppy täytti 9 v. Ajatella miten nopeasti aika kuluu ja toivottavasti saadaan vielä viettää useamman syntymäpäivän Poppyn kanssa.

pikku Poppy kuva Anu Vorobjev

 Osallistuin 9. – 10.3.2013 Lakeuden Noutajien järjestämään NOME/WT viikonloppuun Noahin kanssa. Lauantai-aamulla kotosalla oli vain reilut 10 astetta pakkasta. Matkalla pakkanen senkun kiristyi ja kun olimme Seinäjoella, niin pakkasta oli 25 astetta. En ollut aikonut koulutusviikonloppuun osallistua kun piti olla pentuja tulossa, mutta kun se meni puihin, niin oli aika täyttää kalenteri muilla aktiviteeteillä. Noahin kanssa osallistuin avo-luokan treeneihin ja sitten iltapäivällä olin katsomassa voi-luokan treenejä molempina päivinä. Meitä oli lauantaina ryhmässä viisi koirakkoa ja sunnuntaina seitsemän. Avo- ja voi-luokan koirilla kouluttajana oli Silvennoisen Piki. Itse en ollut aiemmin osallistunut hänen koulutuksiin, vaikkakin hän on useamman kerran ollut esim flattileireillä kouluttelemassa. Hän on paljon nähnyt ja kouluttanut flatteja, vaikka hänellä itsellään onkin labradoreja. Aloitimme päivän sillä, että veimme dameja pellolle, ennen kuin otimme koiria edes mukaan. Tämän jälkeen haettiin koirat ja pistettiin koirat töihin. Noah ei todellakaan ollut parhaimmillaan lauantaina. Dameille piti mennä umpihangessa, mutta fiksu koira yritti mennä sieltä mistä oli helpointa eli hakeutui uralle, mutta se ei ollut tehtävän pointti. Palautukset oli hitaampia kuin normaalisti, kun koira yritti tasapainotella hangenpäällä humpsahtamatta hangesta läpi. No lauantaista suoriuduttiin jotenkuten siis…

Yövyttiin Seinäjoella Neean poikaystävän Jessen kämpällä. Koiralauman nuorimmaiset yöpyivät ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Arvoitus oli, että kuinka suhtautuvat ääniin joita siellä kuuluu. Eipä nuo korvaansa lotkauttanut, eikä ääntään korottaneet siellä. Hieman niitä jännitti kulkea liukkaalla rappukäytävällä ensimmäisen kerran, mutta kyllä se sitten siitä.

Sunnuntaina taas treenit jatkuivat toisessa paikassa. Nyt Noah oli huomattavasti keskittyneempi ja suoritti tehtävät varsin mallikkaasti. Ohjaukset teki hyvin, vaikka joutui ohittamaan markkeerauspaikat, minne ammuttiin trainerilla dameja noudettavaksi vuorotelle. Häiriöt on Noahille vaikeita. Noahilla ja Jannen Sumu-flatilla ei tasan tarkkaan mennyt yksikään markkeeraus ohi. Viikonlopun aikana flatit sai kiitosta. Flatit markkeerasi paremmin kuin muut, flatit pysyivät paikalla, eli meillä oli epätyypillisiä flatteja, jotka käyttäytyivät rauhallisesti eivätkä hössöttäneet. Niinhän se pitää olla, että koiran paikallaoloon ei tarvitse treenissä kiinnittää huomiota. Hyviä flatteja ei ole nyt kokeissa näkynyt, joten nyt on kuulemma meistä kiinni. ;) Rivien välistä pystyi siis lukemaan, että varsin mukavasti meillä treeniviikonloppuna meni, vaikka huutiakin saatiin.

Aivan loistava ja mukava viikonloppu hyvässä seurassa. Suuri kiitos kuuluu Lakeuden Noutajakoirayhdistykselle!!! Nyt sai siis intoa myös tuleviin treeneihin. Sinänsä ei mitään uutta auringon alla, mutta treeni inspiraatiota tuli roppakaupalla. Sitten pitää muistaa lisätä treeneihin haastetta, koska sitä helposti sortuu treenaamaan omalla mukavuusalueella. Ongelma vain on, että pitäisi olla treenikavereita, jotka samalla tasolla ja jotka sitten omalta osalta potkii persuksille.

Elvenpath’s Shenandoah eli Iida käväisi pyörähtämässä näyttelyssä Eurassa. Siellä tuomaroi Tanya Ahlman-Stocmari ja Iidan tulos oli EH. Iidan arvostelu: ”Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula ja etuosa. Riittävä rintakehän pituus. Ylälinja saisi olla tasapainoisempi liikkeessä ja hieman turhan jyrkkä lantio. Kokoonsa sopiva raajaluusto. Pyöristää ylälinjaansa liikkeessä. Takaraajojen liike saisi olla enemmän eteenvievä. Rodunomainen käytös.” Vaatii vielä aikaa.

11.3.2013 oli Storm-pentueen syntymäpäivä ja ne on nyt 4 v. Onnittelu rapsutukset kaikille!

Tiistaina 13.3.2013 oli 15 v kun minun toinen flatti Daisy (FIN MVA & JVA Fourrunner’s Doris Day) syntyi. Tämä koira pisti oman riman kovin korkealle ja sen veroista koiraa ei talossa ollut vasta kuin nyt. Joskin nykyinen on erilainen, mutta kuuluu ehdottomasti samalle ”jalustalle” sydämessäni kuin mitä Daisy. Daisy opetti minulle, että millaiset ominaisuudet haluan flattiin. Ensimmäinen koirani Wondy taas opetti mitä en halua. Mielestäni tärkeimmät ominaisuudet flatissa on ehdottomasti rodunomaiset työskentelyominaisuudet. Ensimmäisessä koirassani sitä ei ollut ja se opetti minulle, että millaista koiraa en enää ikinä halua omistaa. Rakas koira se oli, enkä parempaa koiraa siinä vaiheessa ansainnutkaan. Eipä sillä koiralla olisi harrastuskoirana ollut kovin paljon paukkuja, mikä on kovin tylsää. Tämän hetken vallitsevan tilanteen osalta hirvittää, että mihin ollaan menossa. Tosin eipä onneksi varmaan tarvitse hetkeen hankkia lisää koiria. ;) Sitten kun sen aika tulee, niin kyllä ehdottomasti koiran metsästyskoe ja muut käyttötulokset vaikuttavat hankintaan. Eihän ne tulokset kaikkea kerro koirasta, mutta silloin pitää tuntea ja olla nähnyt koiran.

Muutenhan sitä ollaan ulkoiltu ja ollaan myös treenattukin. Webgalleriaan lisätty muutama valokuva eiliseltä kun olimme Martinan & Colinin kanssa treenaamassa. Mukavaa oli.

Linkissä on talon nuorimmaisista pari noutovideota. 

Enya (Elvenpath's Cat Ballou) noutaa 16.3.2013

Apassi (Elvenpath's Captain Apache) noutaa 16.3.2013

Mukavaa kevättalvea kaikille!

Uusia kuvia

Webgalleriaan lisätty uusia kuvia eli uusi albumi "Talvi 2012 - 2013". Sivulla olevasta linkistä löytyy.

Sen pituinen se...

... Pitkä aika taas siitä kun olen kirjoittanut tänne, kun ei vain ole kerta kaikkiaan huvittanut. Otsikko kertoo sen, että taas on yksi "elämänkerta" saatettu loppuun. Suru ja ikävä on edelleen tätä kirjoittaessani kova. Jouduimme 16.1.2013 luopumaan Sinistä. Joulun jälkeen kiinnitin huomoita, että Sini joi enemmän kuin tavallista, ei mitenkään hirveästi, mutta enemmän kuin normaalisti. Syy ei ollut kohtutulehdus, mikä on nartuilla tavallisesti oireilee runsaana juomisena. Sini kun oli steriloitu jo aiemmin. Kävin sen läpi käsikopelolla ja löysin lapojen edestä suurentuneet imusolmukkeet ja myöskin takanisässä oli kasvain. Kiikutin sen heti seuraavana päivänä eläinlääkäriin. Hän ei saanut testejä otettua, mutta vahvisti oman huoleni. Tästä ei mennyt kuin reilu pari viikkoa, kun saimme jättää Sinille hyvästit. Imusolmukkeet ja nisäkasvain kasvoivat kovaa vauhtia. Sini oli viimeiseen asti pirteä, mutta kun ruokahalu heikkeni oli aika jättää hyvästit. Sini oli kuollessaan vain 6 v 7 kk.

 "On edessä kyynelten lahti, 

sen takana kauniin kuoleman maa.
Ja suurten surujen huvijahti,
sinne kulkijan kerran kuljettaa.
Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan,
eikä myöhästy kukaan,
sillä kaunis on kauniin kuoleman maa..."
(Peter Pan musikaali)

Noutaessani Sinin tuhkia Tainan luota, niin totesimme, että Sini on ollut koira, jonka edesottamuksista saisi aikaan romaanin, niin paljon muistoja jätti jälkeensä. Sini on ollut koiristani se, joka varmaan on aiheuttanut eniten harmaita hiuksia kuontalooni. Sini on ollut koiristani ehdottomasti kekseliäin ja älykkäin. Se vain oivalsi asioita. Sinistä ei koskaan tullut minun ykkös harrastuskoiraa eikä se myöskään ollut jalostuskoira, ainoastaan meidän rakastettu perheenjäsen. Sini sai noin 1,5 v iässä pahan epileptisen kohtauksen, jolle ei mitään syytä kuitenkaan löytynyt. Yritimme vain elää normaalia stressitöntä elämää sen kanssa, jotta kohtaus ei uusiutuisi. Kyllä me kuitenkin parissa kokeessa käytiin. Sini starttasi kaksi kertaa WT-kokeissa alokasluokassa. Toisella kertaa nollattiin finaalissa, kun lähti kaverin luvasta noutoon, niin tyypillistä Siniä. Toisesta kokeesta saimme ALO1, kun olin itse finaalissa hereillä. Olin ajatellut sen kanssa mennä WT:n AVO-luokkaan vielä jossain vaiheessa. Nome-B kokeissa starttasi kerran. Siellä teki hienosti töitä ja tuttu tuomari virnuilikin, että onkohan sinulla oikea koira mukana, kun tiesi, että minulta muutama flatti löytyy. No hakuruudun kolmannen riistan osalta sain paiskata hänelle kättä, koska kokeen ainut varis tuli ihan tuusannuuskana takaisin. B-kokeet eivät oikein sopineet Sinin kuumakalle luonteelle ja sanoinkin, että starttaan sen kanssa kun on 10 v. Vaan eipä sitä mahdollisuutta meille suotu. Sini kävi näyttelyissä harvakseltaan ja sillä oli kaksi sertiä ja ROP sijoitusta sieltä, eikä me ennätetty saamaan sitä kolmatta sitten koskaan. Niin paljon Sini antoi ja niin paljon jäi kesken, mutta ennen kaikkea kaipaamme Siniä täällä kotona. Sini oli ainutlaatuinen koira monella tavalla meille! Onneksi Rosa-mamma oli siellä jossain vastaanottamassa Siniä. Hyvää matkaa Nuuskamuikkunen, nyt saat tehdä vaelluksia ja tutkimusmatkoja loputtomiin!!!

Sini 12.1.2013

Olin myös suunnitellut uutta pentuetta Merille tähän alkuvuoteen. Meri aloitti juoksunsa uuden vuoden tienoilla ja sen astutus osui just keskelle tätä kurjuutta. Tehtiin kuitenkin niin, että progesteronit otettiin ja ajoin sitten 2000 km pohjoisen kautta astuttamaan sen, koska en halunnut Meriä tänne kiusaamaan omia uroksia ja Sini vaati taas omaa rauhaa. Uros sen astui, mutta ei jäänyt kunnolla nalkkiin. Meri ultrattiin 15.2. ja tyhjähän se oli. Samana päivänä tuli iloinen uutinen, että Dizzelistä tuli taas Ruotsissa "Vuoden Flatti 2012". En tiedä oliko astutus tapahtunut sittenkin hieman liian aikaisin. Meri on ollut sijoitussopimuksella sijoitettuna Päiville ja sopimus raukeaa kun se täyttää 4 v maaliskuussa. Onneksi saan kuitenkin sitä vielä halutessani käyttää ja harkinnassa on nyt sitten, että josko seuraavasta juoksusta kokeilisi astuttaa uudelleen. Harmittaa kovasti niiden puolesta, jotka olivat pentueesta odottamassa itselleen uutta perheenjäsentä, mutta minkäs teet. Olin ajatellut, että Sinin lähdön vuoksi jättäisin kotiin tulevaisuutta varten nartun, vaikka alunperinhän en ollut ajatellut jättäväni pentueesta pentua itselleni. Toisaalta Poppykin täyttää ensi viikolla jo 9 v. No nyt kun ei tullut pentuja, niin ennätänpä nyt sitten tänä vuonna panostamaan omien koirien treenaamiseen jne. Suunnitelmissa on myös vähän treenejä kasvateille. Eiköhän tämä aika saada kulumaan ja yhtäkkiä on taas sitten aika astutella se Meri uudelleen. ;)

Kasvateista on Noah ja Demi ennättäneet käydä agi-kisoissa pomppimassa ihan mukavin tuloksin. Demi oli kolmannen kerran peräkkäin Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:n "Vuoden agility-flatti". Hienoa työtä taas Outilta ja Demiltä! Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan!