Ei istuttu vain laakereillamme koko joulua...

.. Ei vaan kyllähän saimme jotain pientä aikaiseksikin nyt jouluna. Pentujen kanssa tehty vähän haun alkeita Gunilla Wedeenin tyyliin yhdellä damilla. Enya menee kuin ohjus tekemään töitä. Huomasin että sen kanssa ei ehdottomasti saa pistää enempää dameja ruutuun, sillä poimi damin ylös ja katseli vähän ympärilleen. Kun on dami suussa, niin ei saa olla muuta ajatusta, kuin lähteä palauttamaan sitäselkärangassa täytyy olla se, että tässä jäitä hattuun eikä laittaa lisää sinne nyt vielä tässä vaiheessa. Aika nopeastihan se kääntyi palauttamaan, mutta ei saa silmäillä tai nuuskia ympäriinsä enää sen jälkeen kun dami on poimittu ylös ja kun lähti palauttamaan, niin silloin sai kehut. Ei sitten parilla muulla kerralla enää vilkaissutkaan ympärille. Enya ei ole ihan niin miellyttämisen haluinen kuin Apassi, joten sille suurempi palkinto on varmaan etsiminen kuin palautus. Vaikka palauttaa vauhdilla, eikä siinä varsinaisesti ole mitään vikaa. Apassi on vähän nöyrempi asenteeltaan eli menee kyllä hyvin, mutta ei yhtä määrätietoisesti kuin narttu. Molemmat on oikein hyviä nenän käyttäjiä. Mulla oli sunnuntaina käytössä oikein pienet damit ja sitten eilen oli vähän isommat pentudamit. Ei ollut iso ruutu, mutta hyvin löysivät damit metsästä. Teddyn ja Noahin kanssa on tehty pientä markkeerausjuttua a'la Timo Korvola. Noah markkeeraa varsin mallikkaasti tuossa harjoituksessa ja saa vaikeuttaa. Teddyllä vaatii vähän enemmän ylipuhumista, että malttaa mennä siihen minne näytetään tai itse asiassa en näyttänyt kädellä suuntaa vaan vanhan aikaisesti ilman mitään käsimerkkiä. Pennut on myös nyt saaneet ulkoilla erikseen vähän joulun aikana.

Tänään täällä oli kova myrsky ja itse asiassa kovempi kuin eilen tapaninpäivänä. Meidän aamulenkki kulkee sellaisessa vanhassa metsässä, joka on täysin luonnontilainen ja sieltä ei saa mitään edes sahata. Siellä on kaatuneita puunrunkoja vähän siellä täällä (ne on Noahin tasapainoilu puita). Aamulla natisi puustossa hieman uhkaavasti, että sai vähän pelätä mitä putoaa niskaan. Töistä tultuani päätin, että lähden tästä kotoa lenkille vain pentujen kanssa. Se oli ihan hyvä niin sai keskittyä vain niihin, vaikkei nyt enää tarvitse mitään ajatusta uhrata noihin isoihin, mutta on kuitenkin aina kädet täynnä tavaraa silloin kun koko lauma ulkoilee. Enyan kanssa työtä teettää vieraiden koirien ohittelut. Hmm se on lievästi sanottuna impulssiivinen silloin ja saattaa haukahdella/vinkua hieman. Tänään saimme tehtyä oikein hyvän ohituksen ja Enyan suu pysyi tukossa. Eli kun toinen koira tulee vastaan, niin en lyhennä remmiä tms. Nyt mulla oli mukana klickeri. Mä pyydän siltä huomiota ennenkuin se näkee vastaantulevan koiran, klick kun kävelee nätisti ja sitten palkka. Palkkaan siis useampaan kertaan. Se saa rauhassa katsoa vastaan tulevaa koiraa etten tavallaan esim namilla imuta sitä ohi toisesta, mutta kuitenkin pysyttävä rauhallisena. Apassihan kulkee todella nätisti ohittaessaan vieraita koiria. Niinkuin mä olen aiemmin todennut pienet flattipojat vain on ihan ylivetoja, niin järkeviä. Eiköhän tuosta Enyastakin hyvä tule kun sen saa pysymään nahoissaan, eikä se ole paha nytkään ollut, mutta minähän olen nipo. ;D Itse asiassa samanlaista impulssiivisuutta oli myös Merissä ja Pepissä, kun Noah taas oli yhtä cool kuin Apassi. Nuo molemmat Meri ja Peppihän on ihan jees tänä päivänä. Toivoa siis on kun vähän tekee töitä.

Eilen otin lapsukaisista pari kuvaa. Kas tässä:

E. Captain Apache

E. Captain Apache

E. Captain Apache

E.Cat Ballou

E.Cat Ballou

E.Cat Ballou

Että sellaista... Uutta vuotta odotellessa!

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua kaikille blogissa vieraileville!!!

Jotenkin tämä joulu taas tuli yllättäen, vaikka se saapuu joka vuosi samaan aikaan. En ennättänyt edes sähköpostise lähettämään joulutervehdyksiä. Hmm ajatuksissa oli, mutta kun perjantai-iltana istahdin koneen äärelle meinasin ruveta värkkäämään jostain valokuvasta joulutervehdystä, niin huomasin sähköpostini oli totaalisen jumissa. Ei siis ollut pelkästään omani vaan ilmeisesti palvelin oli ruuhkautunut operaattorilla. Se niistä sitten... Kiitos kuitenkin kaikille ihanista joulutervehdyksistä, joita tuli niin sähköpostiin kuin etanapostillakin.

Sitten kelit on sellaiset, että joulufiilis on kyllä enemmän tai vähemmän kadoksissa. Aaton aattona tuli kaatamalla vettä. Eilen oli onneksi vähän pakastunut, mutta sai kyllä kävellä kieli keskellä suuta ja katsoa mihin jalkansa pistää, ettei vedä persiilleen. Viime jouluna kun olin aatonaatto iltana koirien kanssa metsässä, niin silloin koin ihan oikean joulufiiliksen. Pakkasta oli n 15 astetta ja reilusti lunta maassa, kuu ja tähdet loistivat taivaalla niin ettei tarvinnut edes taskulamppua, lumi narskui jalkojen alla ja hiljainen metsä ympärillä ja minä yksin koirieni kanssa siellä. Mikä onnen fiilis ja silloin täytyi sanoa, että silloin joulufiilis valtasi mielen. Nyt se fiilis on ollut tipo tiessään. Säällä on kyllä suuri merkitys jouluna. Nyt tosiaan samainen lenkki olisi tullut talsittua vesisateessa ja tosin tänä vuonna teinkin lenkkini päivän valossa kun lopetin työt perjantaina jo klo 12. No ei sinänsä haitannut, että oli huono sää. Me päätettiin Mikun kanssa mennä leffaan katsomaan "The girl with a dragon tattoo" eli jenkkiversio Stieg Larssonin romaanista "Miehet jotka vihaavat naisia". Elokuva oli hyvä, mutta jotenkin mä olen ehkä kuitenkin tykästynyt enemmän siihen sveduversioon. Mä olen nuo kaikki kirjat lukenut ja tykkään niistä kovasti. Muutenkin Miku on töissä koko joulun, niin eipä sitä suuremmin olla vietetty. Meillä ei ole edes joulukuusta. Mä en moisesta piittaa, kun mulle riittää vain, että on valaistut joulutähdet ikkunassa ja sitten mulla on yksi valkoinen joulutähti-kukka keittiössä, se riittää. Yleensä Neea on pystyttänyt joulukuusen, mutta nyt hänelläkin on ollut muuta hommaa. Mun mielestä yksinkertainen on myös näissä joulujutuissa kaunista. Mulle on kauhistus aina kun lenkillä ja ohi ajaessaan näkee mitä kammottavimpia jouluvaloja ihmisten ikkunoissa, sotketaan eri värejä ja sitten ne vilkkuvat kuin olisi jossain discossa eli kaikki jouluvalot mitä löytyy heitetään esiin hinnalla millä hyvänsä. Sorry jos joku on tykästynyt sellaiseen ja onneksi makuja on monia! Tylsäähän se olisi jos kaikilla olisi samanlainen maku. Ja onhan sekin viihdettä kun saa noita kammotuksia ihmetellä ja kauhistella. ;D

Jostain lehtijutusta luin, että joku aikoo viettää joulun pelkästään pyjamassa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Hmm... tässä huushollissa moinen ei kyllä onnistuisi. Kyllä se vain on kiskottava vaatteet niskaan ja lähdettävä lenkille. Kyllähän nuo koirat siihen alistuisivat, ettei lähdetä lenkille, ei ne siitä sekoa, mutta onhan se munkin mielestä ihanaa niiden kanssa lenkkeillä. Sitten on sen jälkeen mukava köllötellä sohvalla hyvän leffan parissa ja aina joku koira kainalossa.

Koirat ei tässä talossa saa joululahjoja, paitsi Noah sai yhden lahjan. Mä kävin Mustissa ja Mirrissä hakemassa koirille vähän puruluita, niin sieltä tarttui mukaan yksi Hurtan puolikuristava panta. Noah on sitten tyylikäs kun taas menemme harkkoihin. :) Että sellaista joulua tällä kertaa... ei muuta kuin...

HYVÄÄ JOULUN JATKOA KAIKILLE!

Mm kurssitusta ja muuta höpinää

Taas aika on rientänyt viime blogimerkinnästä. Aika tosiaan on tässä perheessä vähän rajallinen käsite. Tuntuu, että sitä aamulla herää siinä puoli 6 - 7 aikaan riippuen siitä aloitanko työt kasilta tai ysiltä. Lisäksi olen lähes joka aamu myöhässä, mutta toisaalta eipä sitä sitten tule pilkun tarkasti heti neljältä tai viideltä lähdettyä kotiinkaan. Liukuvaa työaikaa nääs. ;) Niin eli aamulla sitten käppäillään koirien kanssa reilun tunnin metsälenkki. Nyt kun on liukkaat kelit, niin ollaan aina vähän aikataulusta jäljessä. Koirat saavat paahtaa metsässä joten niitä ei ole liukkaus haitannut. Sitten töihin ja kun tullaan töistä lähdetään vielä koirien kanssa metsään jossain välissä, taas ollaan varmaan sellainen 1,5 h siellä käppäilemässä. Sitten vielä mahdolliset treenit siihen päälle. Sen jälkeen kun tulee kotiin ja on saanut töissä tuijottaa koneen ruutua, niin sitä ei vain kerta kaikkiaan huvita asettua koneen äärelle. Huoh... Aina mä valitan ajan puutteesta....

Torstaina Neealla oli syntymäpäivä ja hän täytti 15 v. Kakara kasvaa ja itse sitä on edelleen yhtä nuori. ;) Hmm ehkä sitä kropasta huomaa, että ei ihan samoihin asioihin taivu kuin ennen. ;D

Demi kävi muuten viime viikonloppuna pomppimassa Seinäjoen kisoissa ja sieltä tuomisina tuplanolla radat. Hienoa työtä ja onnittelut!

Minä osallistuin eilen Noahin kanssa agilitykurssille. Meitä tänne Pietarsaareen oli saapunut meitä kurssittamaan Veronica Bache niminen ruotsalainen agilityn ammattilainen. Itse en edes koulutukseen mennessäni muistanut mikä hänen nimensä ja kenen koulutukseen olin menossa, vasta kotiin tultuani piti katsoa vähän tarkemmin, että kenen koulutuksessa olen ollut. ;D Hyvä minä...  Hänellä oli mukanaan kaksi bordercollieta ja nähdessään Noahin hän kertoi, että hänen ensimmäinen koiransa oli flatti. Kivaa kun rotu oli tuttu hänelle. Hänellä oli varsin hyviä harjoituksia ja meille uutta asiaa. Noah teki asiat niin hyvin kuin osasi ja olin todella tyytyväinen siihen. Ei luonnollisestikaan mennyt ihan putkeen (siis este putkeen meni hyvin, mutta treenit siis. ;)), mutta tästä on hyvä jatkaa treeniä. Noah on kyllä ehdottomasti teknisesti osaavampi tässä vaiheessa kuin mitä Poppy on ja tuolla osoitti myöskin, että osaa kääntyä suht tiukasti, kunhan vain minä sitä osaan ohjata. Poppylla on tullut treeneissä eteen ohjausjuttuja vasta noustuaan kolmosiin eli tavallaan Poppy on treenattu aina tason mukaan eli esim kun oli ykkösissä, niin tehdään ykkösten juttuja jne. ja sitten kun ollaan noustu kolmosiin, niin moni asia pitää opetella vasta silloin. Noahin kanssa treenit on olleet teknisempiä alusta saakka ja harjoiteltu enemmän erilaisia käännöksiä. Nyt tuli tuolla Veronican treeneissä tuli ihan uutena pari juttua. Tavallaan ongelma omalta osaltani myös sellainen, että kun tutustuu rataan, niin sitä tekee niin kuin sen kuvittelee osaavansa eikä osaa ihan tarkkaan katsoa, että miten kannattaa ja mikä olisi tehokkain tapa. Hmm vaikea selittää, mutta tavallaan sitä pitäisi oppia näkemään paremmin miten kannattaa mikäkin kohta ohjata, että seuravalle esteelle meno on sujuvaa. Nyt teimme siis niin, että itse saimme ensin tutustua rataan ja sen jälkeen Veronica kertoi, että miten se tehdään tehokkaimmin esim yksi takaaleikkaus kohta muutettiin niin, että minä leikkasinkin koiran edestä -> sujuvaa ja helpompi edetä seuraavalle esteelle kun minä olin koiraa edellä. Olihan siellä muitakin juttuja, joihin sai vinkkejä, mutta tuo nyt oli vain yksi esimerkki. Treeni oli tehokas, sillä meillä oli vain kolmen koiran ryhmä. Olin itse ensimmäisessä ryhmässä ja sitten jäin vielä katsomaan kun tämä toinen kolmikko treenasi. Paljon oli meillä kaikilla ehdottomasti opittavana. Onneksi meidän Poppyn ryhmän treenari Tiina oli paikalla, joten osaan arvata jo mitä Poppyn ryhmäläisten kanssa tiedossa maanantai-iltana. ;D Hyvä hyvä... Mä myös kotiin tullessani piirsin radan ja selvityksen siihen, että jää muistiin. Hauskaa ja tehokasta oli!!!

Eilen lenkillä todistettua, että Sinin päätä ei palele. Sini siis harrastaa jääpalojen dyykkausta vedestä. Enya tulee vähän ihmettelemään, että mitä ihmettä se Sini tuolla touhuaa.

 

Tuuri barffaaja ja vähän valokuvia...

Tuuri barffaaja tunnustan olevani. Mä mielellään aina ruokin koirat raakaruualla. Olin taas pentujen aikaan taas vähän retuperällä ja nappulalinjalla. Tosin myös ehkä sitten nartulle turvallisinta antaa myös energiapitoista nappulaa, että varmasti saa tarpeeksi energiaa tiineyden ja pentujen aikana. Nyt taas olen hetken aikaa ottanut itseäni niskasta kiinni ja koirat syöneet raakaa. Rosa ja Poppy on barffailleet kokonaan. Olen huomannut, että Poppy on helpompi pitää sutjakassa kunnossa raakaruualla, kuin että saisi viljahöttöistä nappularuokaa. Rosa menee raakaruualla siinä sivussa. Nyt ne on aamuisin popsineet broiskun kauloja ja kalkkunan siipiä. Muut aikuiset syövät aamuisin nappuloita ja sitten illalla koko satsi saa lihaa ja kasviksia. Pennut on nappulalinjalla, mutta saavat lihaa höysteeksi ja lisäksi kaluavat putkiluita minkä sitten kerkeävät. Onneksi meidän lähellä on tehdas, joka toimittaa raakaruuat ympäri Suomea, niin sieltä saan yleensä sitten kaiken tarvitsen koirien raakaruoktintaan. Sieltä saadaan erilaiset lihat, kasvissoseet ja luut koirille haettua. Lisäksi sieltä saa myös Murre Mixejä, että jos välillä halutaan päästä vähän helpommalla eli ne ovat valmiita liha-kasvis pötköjä. Joskus tulee myös käytettyä Kennelrehun tuotteita vaihtelun vuoksi, sieltä kun saa mm heppaa ja lammasta. Nyt vaihteeksi intouduin myös viime viikolla tekemään vähän kasvissosetta koirille itse. Kassillinen kasviksia Lidlistä ja toimeen. Oikestaan se oli ihan kivaa puuhaa. Tuo tuppaa olemaan vähän yksitoikkoinen tuo kasvissose, mitä tuolta tehtaalta saa. Omaan soseeseen tuli jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, porkkanaa, omenaa, paprikaa ja puolukoita. Olen joskus joululahjaksi saanut sellaisen monitoimikoneen ja täytyy sanoa, että sen verran vähäisessä käytössä se tässä taloudessa muuten on, että otan sen ainoastaan esiin kun pitää tehdä kasvissoseita.

Mielestäni on kyllä hyvä, jos koirat voivat syödä mitä eteen laitetaan. Nappulana meillä on ollut jo useamman vuoden ajan 1st Choise. Meidän sakin ainoa ruokavammainen on Sini. Sitä ei ole testattu, että mihin se reagoi, mutta olen huomannut, että se voi parhaiten viljattomalla ruualla. Nappulana se syö 1st Choisen ankka-perunaa ja sitten iltaisin se syö Murre Mixin kana-kasvispötkön. Sillä oireilee korvat eli hiivaantuvat ja tassut kutisee. Oireet alkavat kun se syö sellaista nappulaa mikä sisältää viljaa. Rosa voitti jostain jonkin hypoallergisen lammas-riisi ruuan ja ajattelin pitkästä aikaa kokeilla sitä Sinille, eipä siitä tullut mitään hetken päästä nuoleskeli tassujaan. :( Kurjia nuo allergia jutut ja niitä tuntuu ikävä kyllä olevan flateissa jos jonkin verran. No pääasia, että Sini voi hyvin nykyisellä ruokavaliollaan ja sillä mennään, onneksi palkkana voi antaa herkkuja sille, ettei ole niin herkkä. Kyllä noiden mielestäni pitää syödä mitä eteen laitetaan ja onneksi näin onkin muun lauman osalta...

Nuo ruokinta jutut on aina mielenkiintoisia ja monen koiraihmisen kanssa tuleekin ruokinta-asiat puheeksi kun keskustellaan. ;)

Eilen sain pitkästä aikaa myös ulkoilutettua kameraani. Tässä pari kuvaa:

Noah

Rosa & Teddy

vasemmalta: Apassi, Rosa, Teddy, Sini, Enya, Noah & Poppy

Kotosalla on kaksi pentua. Ne tuli nyt 6 kk 1.12.2011. Niin se aika vain kuluu.. Tarkoitus on kyllä, että uros ei tähän nurkkiin jäisi jos sopiva koti löytyy, mutta myönnän, että olen mahdollisen tulevan kodin suhteen kovin ronkeli, koska olen kovin kiintynyt pikkumieheen. Ja toisaalta eipä siinä mitään ongelmaa ole vaikka täällä asusteleekin. Minulla vain on kädet täynnä puuhaa. En tosin ole kovin paljoa jaksanut niiden kanssa puuhastelemaan, mutta jotain pientä ja lapset on lapsia vielä, etteivät pitkiä aikoja jaksakaan keskittyä. Noutavat kyllä reippaasti ja ongelmitta damia ja riistaa. Tein tässä yhtenä päivänä niille hakuruudut. Eli pennut oli autossa. Kävin sitten viemässä dameja metsään ja ajattelin, että mennään sitten vain pentujen kanssa kävelemään sinne ja katsotaan käyttävätkö nenäänsä. Ensimmäisenä otin Enyan autosta ja annoin sille vapaa käskyn. Neiti syöksyi metsään jalanjälkiäni pitkin eikä kestänyt hetkeäkään kun bongasi ensimmäisen damin. ja tiesi täsmälleen mikä on homman nimi... Uros ei ollut niin oma-aloitteinen vaan otti enemmän tukea minusta, mutta ei huono ollut sekään käyttämään nenäänsä, mutta aavistuksen varovaisempi. Tästä on hyvä jatkaa. Eikä ne nyt minusta ole mitenkään pöllömmän näköisiäkään. Tässä pari näytettä ipanoista, tosin kuvakulma ei ole häävi eikä seisoma-asennot:

E. Captain Apache alias Apassi

E. Cat Ballou alias Enya

Kuvissa ne jotenkin näyttävät isommilta kuin ovatkaan. Ei ne ole vielä edes Sinin kokoisia, joka on sakin pienin. Noh aika näyttää sitten mikä on niiden aikuiskoko...

agilityä all weekend long...

Olenpa taas vähän myöhäinen, mutta aikaa tai jaksamista ei kertakaikkiaan ole ahkerampana olemiseen. Työpäivinä kun tuijottaa tietokoneen ruutua ja tulee kotiin, niin eipä sitä välttämättä jaksa kotona konetta avata... Viime viikonloppu 26. - 27.11.2011 oli vuorossa meidän seuran omat agilitykisat paikallisessa jalkapallo hallissa eli Tellus-hallissa. Paikka on mitä ihanteellisin kisojen järjestämiselle. Perjantaina kävin talkoilemassa ja kuskaamassa esteitä halliin. Lauantaina oli Noahin kisadebyytti kakkosluokissa. Eipä voida hurrata mitenkään tuloksilla eli kämmäiltyä ihan koko rahan edestä ;), mutta ihan tyytyväinen olen koiraani. Lisää treeniä vaan täytyy tehdä. Ekalla radalla tuli kielto, kämmäys kepeillä ja sitten Noah A:lla vähän hidas ja tuijotteli uteliaana vieressä kulkevaa tuomaria. Toka radalla yksi este väärin päin ja hylky, muuten oikein hyvä rata ja kolmannella radalla sitten yksi kielto/esteen ohitus. Tuomari oli Minna Räsänen. Tulokset:

A-kisa: 10 vp, aika 8,74 s, tulos 18,74, sijoitus 7./21.
B-kisa HR: HYL
C-kisa: 5 vp, aika 1,04 s, tulos 6,04, sijoitus 5./19.

Sunnuntaina sitten oli Poppyn ja Demin vuoro kisata ja meidän ratoja tuomaroi Sivosen Vesa. Outi ja Demi tekivät tuplanollan, hyvä hyvä. Me sitten taas kämmäiltiin. Tosin Poppyn kanssa on treenit olleet vähän niin ja näin viime aikoina. Ensin pennut hidastivat tahtia ja sitten nyt juuri ennen kisoja oli treenitauko ja siinä sivussa myös juoksut. Tulokset:

Demi:
A-kisa: 5 vp, aika -5,98 s, tulos 5, sijoitus 12./46.
B-kisa HR: 0 vp, aika -5,24 s, tulos -5,24, sijoitus 6./47.
C-kisa: 0 vp, aika -10, tulos -10, sijoitus 4./47.

Demi pituudella C-radalla ei ihan valo riittänyt hallissa kuvaamiseen.

Poppy:
A-kisa: 10 vp, aika 0,89 s, tulos 10,89, sijoitus 22./46.
B-kisa HR: HYL
C-kisa: HYL

Kotikisat on mukavia, kun ei kulu aikaa matkusteluun. Kisojen jälkeen kävimme sitten vielä paikallisessa intialaisessa ravintolassa herkuttelemassa Outin ja Markun kanssa. Nyt myös tapasin Outin ensimmäisen kerran Demin valioitumisen jälkeen ja sain palkita heidät. Outille itselleen pieni lahja ja Demi sai myös mieluisen lahjan ja olisi pistellytkin sen poskeen saman tien. ;D Koska perheessä on myös toinen koira, niin sai Demi jakaa lahjansa myös sen kanssa. ;)

Eilen oli sitten talkoot meidän talvihallissa ja kaikki esteet myös kuljetettiin sinne. Tänä iltana on Noahilla ensimmäiset hallitreenit ja sitten huomenna Poppyn ryhmällä treenit. Tosi hyvän kokoinen halli ja mikä parasta se on niin lähellä, että me voimme pyöräillä sinne, niin on niinkuin alku- ja loppuverkka melkein tehtynä kun menemme sinne. :)