Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Terveys- ja koetuloksia

Nyt vihdoin on saapuneet terveystulokset Kennelliitosta kaikkien muiden paitsi Neon osalta. Täytyy sanoa, että Oma Koira tietokanta tosiaan nopeuttaa tulosten saapumista. Aikamoinen viive kennelliitossa on sillä silmä ja polvituloksia ei ole vielä kirjattuna KoiraNet jalostustietojärjestelmään, vaikka nyt siellä jo on nuo lonkkatulokset. Kas tässä:

E. Captain Apache lonkat: A/A ja kyynärpäät 0/0
E. Rio Grande lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0
E. Cat Ballou lonkat B/A ja kyynärpäät 0/0
E. Shenandoah lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0

Nyt on länkkärit Vilmaa ja Skippin silmiä ja polvia lukuunottamatta tutkittu ja hyvältä näyttää. Mikä helpotus se aina on, koska koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. :)

Pojat kävivät eilen 25.8.2012 Kuortaneella starttaamassa nome-kokeessa laihoin tuloksin. Se mikä oli helpottavaa nähdä, että Teddyn selkä liikkumisesta päätellen taitaa olla kunnossa, sillä tuolla oli kahluusyvyistä vettä ja se liikku siellä hyvin ja laukkaamalla. Koe suoritettiin parityönä ja Noah oli omista koiristani ensimmäisenä vuorossa. Parin molemmat koirat menivät starttipaikalle saman aikaisesti ja matalammalla numerolla oleva koira pistettiin hakuun. Toinen jäi odottamaan, että toisen haku oli käynnistynyt ja sitten toiselle koiralle tuli kakkosmarkkeeraus. Noah aloitti kakkosella ja Teddy haulla. Kakkosmarkkeeraus oli ihan basic eli veneestä molemmille puolille heitot. Vähän kaislaa ja ruohoa välissä ja pudotukset taisi olla aika lailla avoveteen. Molemmat saivat nämä ylös. Teddy tapansa mukaan haki ensiksi heitetyn ensiksi ja sitten vasta toiseksi heitetyn, mutta ei mitään ongelmaa muistamisessa. Kun olin jo lähettänyt toiselle, niin tuomari tuli sanomaan, että Teddyllä oli mennyt valitettavasti toinen kulmahammas läpi riistasta, joten joutuu nollaamaan suorituksen. Ei mällännyt riistaa millään lailla, mutta laukkasi ja hyppeli riista suussa kahluusyvyisessä vedessä, joten siinä ehkä voi herkästi mennä hammas läpi. Luutavasti työtapaturma. Tuomarin mukaan tuohon ei kannata kiinnittää huomiota, mutta hän vain valitettavasti joutui nollaamaan. Hänen mukaansa lintu ei ollut murskaamalla murskattu.Teddyllähän on aina tiukka ote riistoista ja voi olla, että kuitenkin parityökin aiheutti sille vielä lisästressiä, vaikkakaan ei näyttänyt olevan stressaantunut. Kun se starttasi päivän toiseksi viimeisenä koirana, niin saattaa myös olla, että linnutkaan ei siinä vaiheessa ole ihan priimoja. Nyt se ei lainkaan pallotellut riistaa ja toi ne hyvin, ettei yhteistökään näyttänyt tökkivän. Tämä on tätä... Hakuruudussa Teddy teki aivan loistavaa työtä ja sai kaikki riistat talteen ilman mitään kommervenkkejä. Noah aloitti haun tosi hyvin ja liikkui hyvin siellä kaislikossa, että ajattelin, että viideskin riista tulee sieltä ylös, mutta ei ollut edennyt tarpeeksi ja koukkasi väärälle alueelle, josta kutsuttiin pois. Noah tekee tosi hienoa hakua, mutta sillä aina se viimeinen tuottaa työtä. Kun se hakeutuu väärälle alueelle ja se kutsutaan pois, niin sen motivaatio selvästi laskee, kun sitä painetaan sellaiselle alueelle josta on ehkä omasta mielestään käynyt. Ohjaus oli sitten viimeinen tehtävä. Teddyhän ei ohjaukseen jatkanut ja Noahillakin se epäonnistui. Ohjauksessa koiran piti edetä markkeerauksien ja hakualueen välistä. Oli aika pitkä avoimen luokan ohjaus. Vene ja markkeerauspaikka häiritsi Noahia siinä määrin, että ei edennyt tarpeeksi. Kuunteli kyllä ja otti signaaleja, mutta kuitenkin sitten aina koukkasi väärään suuntaan. Sain lähettää toisen kerran ja silloin eteni paremmin, mutta sitten jäi jumittamaan toiselle puolelle. Lisää häiriötreeniä siis... Paska reissu mutta tulipa tehtyä... Niin kokeessa tuomaroi Jyry Tuominen. Tässä arvostelut:

Noah AVO-3:
Haku: Koira tekee melko pitkään näyttävää ja tehokasta hakua, mutta lopussa teho laskee selvästi.
Ohjattavuus: Koira etenee lyhyen matkaa ohjattuun suuntaan, jonka jälkeen se ei enää etene ja tehtävä jää selvittämättä.
Paikallistamiskyky: Koira muistaa molemmat pudotukset. Toisen noutaa suoraviivaisesti ja toisen kohdalla tekee tiukan metsästyksen, jonka seurauksena sekin löytyy.
Riistan käsittely: Varmat otteet, hyvät luovutukset.
Yleisvaikutelma: Melko innokas työskentelijä, jonka puutteet haun loppuvaiheen tehokkuudessa ja ohjattavuudessa vaikuttavat palkintosijaan.

Teddy AVO-0:
Haku: Koira työskentelee hyvin itsenäisesti ja löytää kaikki riistat.
Paikallistamiskyky: Koira selviytyy tehtävästä itsenäisesti.
Riistan käsittely: Varmat otteet, huolelliset luovutukset. Valitettavasti markkeeraustehtävässä rikkoo toisen linnun.
Yleisvaikutelma: Tehokas työskentelijä, jonka hyvä suoritus kaatuu riistankäsittelyvirheeseen.

Nyt on pojilla vielä kaksi koetta tälle kaudelle ensiviikon flattimestaruus ja sitten meidän oma koe syyskuun puolessa välissä. Eipä ole ollut tämän kauden tuloksissa mitään hurraamista. Ehkä olisi helpompi aloittaa keräämään postimerkkejä...

Poppy kävi hyppelemässä agilityskisoissa 19.8.2012. Meidän omat kisat jossa tuomaroi ruotsalainen tuomari Timo Vertanen. Hänellä oli mukavia ratoja, joissa ohjaaja todellakin sai pistää tossua toisen eteen, kun esim yhdelläkin radalla oli 5 suoraa putkea, jotka tehtiin useampaankin kertaan. A-radalta otimme Poppyn kanssa hylkäyksen. Voinkin todeta, että se oli minulta todella huonoa ohjausta, että peiliin saa katsoa. Olin B- ja C-radalle sitten vähän herännyt ja tehtiin varsin kivat radat ilman ratavirheitä, mutta valitettavasti meidän aika ei ihan alittanut ihanneaikaa. C-radalla ohjasin niin kepeille, että Poppy ei ihan ennättänyt hiffaamaan mitä tarkoitin ja siinä meni muutama kallisarvoinen sekunti. Olisi yhtähyvin voinut olla kielto, mutta ei ylittänyt esteen linjaa, että söi vain meidän aikaa. Kyllä täytyy todeta taas, että koira oli ihan loistava, mutta peiliinhän sitä aina saa katsoa kun agikisoissa töppäilee. Koirahan tekee just niin hyvin kun me ohjaajat sitä ohjataan. Edellyttäen tietysti, että koira on motivoitunut tekemään ohjaajan kanssa töitä ja ohjaajan tehtävähän on tässäkin motivoida koira tekemään...

Poppyn tulokset:
A-kisa HYL
B-kisa 0 vp, aika 1,73 s, sijoitus 3./28.
C-kisa hyppyrata 0 vp, aika 3,40 s, sijoitus 5./28.

Esteet olivat onneksi 55 - 60 cm korkeudella. Tällä tuomarilla ei Poppyn onneksi ollut 65 cm, koska meidän kevään kisoissa Poppyn tekniika huononi niillä huomattavasti. Poppylla on ikää jo sen verran, että harvoin hyppyytän sitä enää treeneissä maksikorkeudella. Noah ei ollut mukana kisaamassa, sillä minulla itselläni oli menoa etten ennättänyt jäämään sen kanssa kisailemaan omiin kisoihimme. Noah on nyt myös hypännyt treeneissä tosi hyvin kun esteitä on nostettu. Noahilla on ollut haasteena etäisyyden ja korkeuden arvointi, että ei lähde hyppyyn liian kaukaa ja on hypännyt esteet turhan korkealta yli. Nyt on hypännyt hyvin. Olen sillä pitänyt rimoja eri koirkeuksilla, että joutuu todella tekemään töitä koko ajan korkeuden lukemisen kanssa. Viime treeneissä teimme sen kanssa "leijeröintiä" eli lähetetään esteille niin, että toinen este on suoritettavan esteen ja ohjaajan välissä. Noah teki ne tosi hyvin. Olin itse vähän skeptinen, että kuinka puomi sujuu, mutta pitäisi vain luottaa koiraansa. Aiemmin pysäytin Noahin puomin ylösmenolle ja luvalla kiipesi, nyt tästä on luovuttu ja näyttää siltä kun Noah sihtaisi ja pamauttaisi tassun puomin alun kontakti alueelle. Puomin lopussa myös pysähtyi hyvin 2 on 2 off asentoon vaikka itse olin kauempana. Jes hieno mies... Noah oli myös vähän hidas A:lla ja jäi ihailemaan maisemia huipulle. Nyt olemme tehneet alastuloa lelupalkalla ja hyvältä näyttää. Vaatii edelleen työtä.. Kädet on siis täynnä työtä koirien kanssa. Nyt kun Enya ja Apassi on terveeksi kuvattuja, niin myös niiden kanssa voisi pikkuhiljaa aloitella agitouhut. Onhan ne jotain tehneetkin jo... Minulla vain on harkinnassa, että ohjaanko Enyaa itse tai rupeaisiko se tekemään agia lainaohjaajan kanssa?!? Enya on nopea ja ketterä koira ja kun sen saa motivoitua touhuun, niin voi olla todella hyvä. Itse en ole niin hyvä. ;) Katsotaan nyt mitä tuleman pitää...

Että sellaista tällä kertaa...

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Voi tuota meidän Siniä...

Ei voi muuta todeta... Sini on näet keksinyt miten ottaa ritolat meidän kotipihalta. Piha on aidattu, mutta Sini on bongannut pienen rakosen mistä pieni flatti mahtuu karkaamaan. Tätä on tapahtunut siis nyt kolme kertaa parin viikon sisällä. Sitä on huolesta sekaisin kun koira on hukassa. Sitä näkee kauhukuvat mielessään, että koira jää auton alle tms. Sinihän on yleensä aika epäsosiaalinen, ettei sitä kiinnosta vieraat ihmiset tai koirat, että siltä osin en ole ollut huolissani. Näin jälkikäteen ei voi kyllä muuta kuin nauraa sen tempauksille... Selostusta tapahtumien kulusta...

Kerta 1: Mikulta tuli tekstari to 9.8. kun olin Ruotsissa reissussa, että Sini on ollut kadoksissa 2 h. Koirat olleet siis ulkona takapihalla ja Sini kyllästynyt siihen. Hän oli pyöräillyt ympäriinsä ja huhuillut koiraa, soittanut paikalliselle "rankkurille" joka huolehtii irtokoirista ja kysellyt ihmisiltä. Ei jälkeäkään Sinistä. Meidän lähistöllä on Siwa, jonka yhteydessä on baari Bronx. Miku oli myös etsiessään Siniä käynyt baarissa ja antanut sinne puhelinnumeronsa mikäli Sini sinne suvaitsee ilmestyä. Jonkun päästä hänen puhelin soi ja Bronxista soitettiin, että Sini oli kävellyt sisään sinne. He olivat teljenneet sen sitten heidän biljardi tilaan odottamaan, että Miku sen noutaa. Kaikki siis kunnossa ja soitto "rankkurille" ja minulle, että koira turvallisesti kotona. Niin ja tässä vaiheessa on todettava, että Bronx ei ole Mikun kantapaikka tai hän ei ole lenkin yhteydessä pistäytynyt siellä bissellä, vaan kyseessä oli Sinille täysin tuntematon mesta.

Kerta 2. Tavallinen keskiviikkoinen lomapäivä 15.8., jolloin olin käynyt tunnin kävely/metsälenkin koirinen kanssa aamulla ja päivällä kävimme vielä tuossa lahdella soutelemassa tunnin verran. Istuin takapihalla kaikessa rauhassa ja lueskelin juuri tullutta Hippos-lehteä ennen illan agi treenejä ja koirat olivat pihassa minun kanssa. Ovikello soi ja Lotten tuli pistäytymään. Ajattelin, että nyt meillä on hyvin aikaa juoruilla reissun tapahtumista ja juoda kahvikupilliset kaikessa rauhassa, kunnes puhelin soi. Miku soitti, että hänen lähistöllä asuva veljensä oli soittanut, että onko meillä koira hukassa. Olin, että ei... Ei h*vetti joo, Sini puuttuu... Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. ;) Ei muuta kun pyörän selkään ja ajoin sinne missä Mikun veli asuu.. Ei jälkeäkään Sinistä, mutta pihalla oli myös yksi naishenkilö, joka vahvisti juu tästä se koira juoksi ja jatkoi tuohon suuntaan... Ei kun perään. Ei jälkeäkään. Myös Lotten hyppäsi tässä vaiheessa Neean pyörän satulaan ja tuli auttamaan etsinnöissä. Pyöräilin taasen kuppilaan, ja ei siellä he eivät olleet nähneet Siniä, mutta baarimikko pyysi jättämään puhelinnumeroni, jotta voi soittaa jos Sini ilmestyy. Ei mennyt kuin hetki kun puhelimeni soi. Baarin valveutuneet asiakkaat olivat nähneet vilauksen Sinistä. He olivat ottaneet kuppiin vettä ja menivät tarjoilemaan sille ja yrittivät pyydystää sen kiinni. Samalla minä kruisasin paikalle polkupyörälläni ja Sini bongasi minut ja tuli luokse. Hmm... Kieltämättä tuossa vaiheessa tekisi kyllä mieli ottaa pillistä kiinni ja vähän ravistaa, mutta sehän ei tietenkään käy laatuun, vaan on näytettävä iloista naamaa, koska eihän se ymmärrä enää tuossa vaiheessa mistä rankaistaan. Olin kuitenkin suunnattoman helpottunut kun karkulainen taas löytyi. Päätin siinä samassa, että Sini ei sitten enää pääse karkaamaan ja kaivoin vanhan hevosen juoksutusliinan varastosta.... Me ennätimme onneksi vielä hetken aikaa juoruilemaan ja juomaan kahvit Lottenin kanssa.

Kerta 3. Lauantai 18.8. olin aamupäivän meidän omissa agikisoissa 1-luokassa tuomarisihteerinä. Tulin ajoissa kotiin, koska meidät oli kutsuttu häihin. Colin omistaja Martina ja hänen miehensä Kika menivät naimisiin ja meidän piti olla kirkossa klo 16. Tullessani kotiin pistin koirat pihaan, jotta saisin valmistella itseni kuntoon häitä varten. Muut irti ja Sini sitten narun päähän. Valmistautuessani kurkin aina välillä mikä on tilanne. Jes, Sini tallessa. Yhden kerran yllätin Apassin istumassa naru suussaan. Kielsin sitä ja päästi irti ja jatkoi muita hommiaan. Tässä vaiheessa voidaan kertoa, että Apassi tuntee suurta viehätystä narujen katkomiseen. Autossa olemme nähneet sen työnäytteitä ennenkun sain minun autoon sen Hauboksin eli se sai hampaisiinsa ehkä noin 5 kpl noutajatalutinta, jotka oli mukava katkaista pienempiin pätkiin. Keväällä oli Flattien erkkari Hyvinkäällä ja sen jälkeisenä sunnuntaina pidimme jalostustoimikunnan kokouksen Katin luona Toijalassa. En ottanut häkkiä mukaan autoon Apassille, koska ajattelin että koirilla on paremmin tilaa autossa ilman sitä ja Apassi oli käyttäytynyt suht sivistyneesti jo hetken aikaa. No kokouksen jälkeen huomasin, että turvavöiden kiinnittäminen ei olekaan niin piece-of-cake kuin yleensä, vaan pikkumies oli käynyt tutkimassa turvavöitä tehden niihin lovia. Hmm.. eipä mene auto noilla tuunatuilla turvavöillä katsastuksesta läpi. Miku sanoi, että otetaan takaa turvavyöt siihen eteen, koska mun autohan on rekisteröity pakettiautoksi... Hmm... sanomattakin selvää että nämä takaturvavyöt olivat vielä karmeemmassa kunnossa. ;) Jep ja tämä lysti tuli minulle maksamaan 280 e. Nice...  Ottaen huomioon Apassin kiinnostuksen naruja kohtaan, niin olisi pitänyt varautua ketjulla eikä puuvillaisella hevosen juoksutusliinalla. No sitten takaisin tapahtumiin.. Klo oli noin 15:15 kun menin ottamaan koirat sisään ja näin, että liina oli purtu poikki ja Sini hukassa. Tämä oli sitä teamworkia... Minulla oli juhlakamppeet päällä. Hyppäsin autoon ja lähdin etsimään Siniä ja Miku hyppäsi pyörän selkään. Ei jälkeäkään Sinistä... Tuskan hiki rupesi nousemaan pintaan, että emme ikinä ennätä ajoissa kirkkoon... Tulin takaisin kotiin ja menin takapihalle huhuilemaan Siniä... Meidän etupihalta kuului huhuilu, että onko minulla koira hukassa, että se on varmaan täällä. Helpotus... Kyllä... siellä oli kaksi miestä, joista toisella oli Sini narussa. Molemmat tuttuja, tällä toisella on Neean ikäinen tytär ja olimme samassa synnytysvalmennuksessa ja lisäksi tunnen hänet ennestään nuoruudestani ja toinen oli samassa koulussa kuin minä. Nämä miehet molemmat asuvat lähellä olevassa kerrostalossa. Tämä toinen mies asuu pohjakerroksessa ja hänellä oli ollut terassin ovi auki. Hän ihmetteli, että mikä ihme oli ääni joka kuului. Se oli Sini, joka oli hipsinyt sisään hänen luokseen ja pisteli poskeen hänen kissansa ruokia. ;D Onneksi tapasi sitten tämän toisen miehen, joka oli sitten osannut sanoa, että mistä koira on lähtöisin ja näin he palauttivat Sinin kotiosoitteeseensa. Olin suunnattoman kiitollinen näille miehille kun palauttivat kurittoman koirani. Täytyy jossain vaiheessa viedä kissanruoka paketti kiitokseksi nähdystä vaivasta ja korvata Sinin syömät ruuat ja Bronxin baarimikkokin kyllä ansaitsee palkkion nähdystä vaivasta. :)

Flattien kanssa siis sattuu ja tapahtuu. Olen helpottunut kun mitään pahempaa ei ole sattunut ja tosiaan nyt jälkeenpäin näitä tempauksia huvittuneena muistella. Sini on nyt arestissa eikä pääse ulkoilemaan enää vapaasti muiden kanssa takapihalle. Nyt pitää kyllä tarkkailla mistä lähtee karkuun. Pieni aavistus on, mutta pitäisi vielä varmistaa ja saada se kiinni itse teosta, jotta saadaan porsaanreikä tukittua. Toisaalta en ole yllättynyt kun Sini on kyseessä, sen kanssa voi sattua ihan mitä vaan. :)

perjantai 17. elokuuta 2012

Uusi FI MVA ja muita kuulumisia

Ensin suuren suuret onnittelut Nemolle ja Marialle!! Nemo, joka virallisemmin on nyt FI MVA Elvenpath's Storm Chaser. Nemo oli 11.8.2012 Raision KR-näyttelyssä ROP ja sai kolmannen sertinsä sieltä. Raisiossa tuomaroi Pirjo Aaltonen. Hieno homma!

Skippin lonkkakuvat olivat ilmestyneet jo alkuviikosta Ruotsin Avelsdataan. Siellä toiminta on huomattavasti nopeampaa kuin täällä Suomessa.

E. Gunfighter lonkat: A/A ja kyynärpäät 0/0. Silmät ja polvet tutkitaan myöhemmin.

Minin eli E. Tropical Storm debyytti MEJÄ:n voittajaluokassa 14.8.2012 onnistui hyvin ja tulos oli VOI-2 ja 38 p, tuomari Torsten Lerstrand. Isabellan raportin mukaan Mini teki hyvää työtä koko jäljen ajan, mutta hukka tuli ihan kaadon läheisyydessä. Sorkka oli asetettu maahan ison kiven luokse. Tämän kiven molemmin puolin kulki polut. Mini oli ensin poikennut toiselle polulle ja sitten toiselle ja näin ollen hukka. Mikä harmi ja tuomarikin oli ollut sitä mieltä, että kaato oli laitettu hieman huonoon paikkaan. Nämä on näitä, mutta pääasia, että koiran jäljestykseen pystyi olemaan tyytyväinen. :)

Itse matkustin Ruotsiin torstai aamuna ja matkaseurana minulla oli Päivi. Ensin aamulautta Uumajaan ja sieltä sitten E4:sta alaspäin ja suuntana kennel Lustans. He asuivat aivan ihanassa paikassa. Kävimme siellä siis katsastamassa heidän uroksen Lustans Slight Dizzelin, joka oli oikein miellyttävä tuttavuus. Heti tultuamme lähdimme katsomaan kun Karin treenasi Dizzeliä ja Kelly nimistä narttua. Dizzel teki hienoa työtä. Nouti damit hyvällä vauhdilla, siis vauhti oli hyvä sekä mennessä, että tullessa. Dameista oli siistit otteet. Toisen koiran tehdessä töitä Dizzel kävi makaamaan ja odottamaan omaa vuoroansa. Ulkomuodolta se oli myös jees. Kivan kokoinen ja kompakti muutenkin, erittäin kaunis uroksen pää, kivat tassut. Miinuksena oli ehdottomasti etuosa eli suorahko olkavarsi ja hieman leveät etuliikkeet. Sivuliikkeet ja takaliikkeet olivat hyvät. Katsastimme myös muut heiltä löytyvät urokset pikaisesti ja tapasimme yhden heidän kasvattinsa, joka oli omistajansa kanssa tullut heidän luokseen treenaamaan. Emme ikävä kyllä ennättäneet jäädä heidän treeniään katsomaan.

Lustans Slight Dizzel
Karin ja Thomas tarjosivat meille päivällisen, jonka jälkeen saimme sitten pikaisesti poistua paikalta kun meillä oli vielä melkoinen 700 km:n ajomatka edessämme. ;) Klo 3 aikaan yöllä saavuimme Gamlebyhyn Lotan ja perheen luokse. Lotta oli aamulla töissä, mutta palasi kotiin jo n 10 aikoihin. Hän oli varannut meille ajan eläinlääkäriin, jotta saimme Teddyn ja Noahin passiin merkinnät ekinokokki lääkityksestä. Eläinlääkäri katsoi kun pojat saivat matolääkkeet ja kirjoitti passiin todistuksen tästä. Tämän jälkeen menimme treenailemaan vähän poikien ja Skippin kanssa. Lotta asuu aivan mahtavassa paikassa ja teimme treenin heidän lehmihaassaan. Tässä ihana näkymä heidän laitumeltaan

Paratiisi?! 
Tässä hieman kuvanäytteitä meidän treeneistä. Teimme markkeerauksia ja vähän ohjattua hakua. Tässä joitakin kuvia treeneistä. 
Lotta & Skipp
Skipp
Lotta valmistautuu markkeeraukseen, jonka Päivi on heittämässä. Pojat odottavat kiltisti. :)

Anna lähettää Teddyn ohjaukseen. Noah odottaa vieressä. 
Skippin vuoro

Skipp osasi myös rauhoittua tehtävien välillä.
Olin ihan tyytyväinen näkemääni. Hyvää työtä on Lotta tehnyt Skippin kanssa. Treenasimme myös hieman länkkäreiden isää Zebiä, mutta se oli kyllä hieman kuriton. ;) Otimme myös Skippistä pakollisen seisotuskuvan treenin päätteeksi.

Elvenpath's Gunfighter alias Skipp
Oli niin mukavaa viettää aikaa Lotan luona ja se aika loppui aivan liian aikaisin. Lauantai aamuna aikaisin matkasimme sitten Ruotsin flattimestaruuteen, joka oli reissun varsinainen päämäärä. Olen aiemmin ollut siellä katsojana, mutta nyt oli omat koirat mukana. Starttasin siellä Teddyn ja Noahin kanssa. Lisäksi myös Peppi (E. Storm Of Applause) starttasi siellä. Pojilla oli peräkkäiset starttinumerot. Mestaruus suoritettiin WT-kokeena, paitsi että veteraaneilla oli B-kokeen tyyppinen mestaruuskoe. Alunperin järjestäjillä oli ajatuksena järjestää mestaruus B-tyyppisenä kokeena, mutta talven aikana ihmiset keräsivät adressin, jossa toivottiin WT-tyyppistä ratkaisua. Mikä oli sinänsä järkevää, sillä koe jonne oli ilmoittautunut 372 flattia, on mahdotonta järjestää B-kokeena. Lauantaina siis oli nuorten-, alo- ja avo-luokka ja sunnuntaina oli voi-luokka ja veteraanit. Isoimmat luokat oli jaettu kahtia eli molemmille puoliskoille oli laadittu omat lähes identtiset rastit joilla suorittaa tehtävät. Ensin suoritettiin kolme rastia ja mikäli oli selviytynyt näistä ilman nollia, niin sai jatkaa neljännelle rastille. Neljäs rasti kaikissa luokissa oli hakurasti, jolla käytettiin riistaa. Muutoin koe suoritettiin dameilla. Sunnuntaina oli kaikkien luokkien finaalit, paitsi veteraanien, joilla ei ollut finaalia. Sitten itse kokeen kulkuun. Meidän koe alkoi rastilta 1. 

Rasti 1. Ohjaus ja markkeeraus rasti. Koira kytkettiin irti, tuli laukaus. Koira seurautettiin lähetyspaikalle ja lähetettiin ohjaukseen. Ohjausdami oli ehkä 30 - 40 m päässä. Koiran palauttaessa ohjausta, tuli laukaus ja heitto ohjaajasta oikealle n puoleenväliin matkaa ohjaukseen nähden. Molemmilla koirilla heitto tuli vähän myöhässä eivätkä ne nähneet sitä kuin ehkä silmäkulmastaan ja tietysti kuulivat. Molemmat suorittivat helposti ohjauksen ja lähetys markkeeraukselle. Pysäytin molemmat ennenkuin juoksivat ohi. Molemmat suorituivat tehtävästä nopeasti. Teddyn pisteitä taisi vähentää lisäkäsky. Noahille pisteitä 18 ja Teddylle 16. Hyvin.

Rasti 2. Koira kytkettiin taas irti ja seurautettiin lähtöpaikalle. Maasto oli alamäki ja lepikko, jossa kasvoi noin polven korkuista heinää. Koira istui puskan takana, eikä nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa. Tähän tuli siis kakkosmarkkeeraus, niin että ensin heitettiin oikealle ja sitten vasemmalle. Omat koirat etsivät liian kaukaa ja vaikka sitten otin alueelle, niin Noah ei saanut damia ylös. Teddy sai toisen ylös. Tämä rasti oli aikaan sidottu ja pojat on tottuneet ehkä pitempiin matkoihin, niin olivat liian kaukana. Molemmille 0 p. Näin ollen tämä sulki meidät pois nelosrastilta. >:o(

Rasti 3. Päivän paras rasti kun oli lämmin eli kakkosmarkkeeraus veteen. Maasto oli kivikkoinen ja koira lähetettiin alamäkeen ensin maatapitkin. Heittäjä seisoi rannan tuntumassa kivellä ja heitti ensin vasemman daminsa koiraan nähden aika lailla suoraan sen eteen ja sitten heitti oikealle. Putoamispaikka oli puskan takana, mutta avo vedessä. Noah lähti suoraa tietä hakemaan damia. Teddy kaartoi hieman polun kautta. Molemmat suorituivat tästä tehtävästä helposti. Noahille pisteitä tästä 20 ja Teddylle 19, kun jouduin käskyttää sitä sivulle. 

Kaikilla rastilla oli seuraamista, mikä myös vaikutti pisteisiin. Tärkeää tuolla oli siis myös hyvä seuraaminen. Molemmat pojat seurasivat hyvin ja tiiviisti. Nyt meidän pitää vain treenailla lisää markkeerauksia, koska näyttävät olevan huonoja noissa maamarkkeerauksissa, jossa maasto on jyrkkää. Huomaisin tämän myös Lotan luona. Höh niin se on kun maasto missä asun on litteää kuin pannukakku. ;) Rastien osalta totesin, että matkat oli tosi lyhyitä ja tehtävät helppoja. Silti esiin tuli eroja koirien välille. Pojat olivat valmiina omien rastien osalta jo klo 9:30 paikallista aikaa. Itse kiirehdin sitten alokasluokkaan tarkastamaan Pepin tilanteen. Peppi oli suoriutunut erinomaisesti alokasluokan rasteilta. Ja näinkin Pepin suorituksen riistahaku rastilla. Peppi sai helposti ylös riistoja 3/4. Tuomari ilmoitti, että Peppi oli tehnyt rastin parhaiten siihen mennessä. Pepin tulokset olivat siis kokonaisuudessaan 71 p ja näin ollen viittä vaille finaalissa. Hieno suoritus Miinalta ja Pepiltä! Me sitten jatkoimme ja katselimme eri rasteilla. Täytyy todeta, että vaikka rastit sinänsä oli katsojaystävällisiä, niin oli hankala seurata kenenkään tietyn suorituksia, kun luokat oli jaettu kahtia. Ohjaajilla ei ollut numerolappuja, joista olisi nähnyt kuka kukakin oli, vaikka kulki luettelo kourassa. Alokas-luokan riista rasti oli katsoja ystävällinen, joten jumituimme sinne seuraamaan suorituksia ja lisäksi muut rastit loppuivat aiemmin. Täytyy todeta, että olin hurjan pettynyt alokasluokan koirien tasoon. Suurin osa nollista tällä rastilla aiheutuivat riistasta kieltäytymisestä. Lisäksi koirat olisivat mielestäni saaneet työskennellä suuremmalla draivilla ja innolla. Kyllä tuo näytti minusta huolestuttavalta. :( Olihan siellä myöskin ihan hyviä suorituksia ja koiria. Kun tätä ihmettelin eräälle tuttavalleni, niin hän sanoi, että jos koirat on kokemattomia riistalla... Joo ehkä ovat, mutta kyllähän riistan pitäisi olla parasta mitä noutaja tietää.... Riistoina siellä oli lokki, varis, kani ja kyyhky, että olisi luullut, että joku olisi kelvannut. Ei hyvää päivää... En siis pitänyt näkemästäni. Näin avoimen ja voittajaluokan riistahakuja muutaman koiran osalta ja ne suorittivat ne hyvin, että ylemmissä luokissa taso oli hyvä. 

Olimme varanneet hotellin n 20 km päästä. Tämä hotelli oli varmasti vanha tallirakennus, koska sen seiniä koristivat lukuisat hevosmaalaukset ja siellä oli vanhoja ja kunnostettu kärryjä ja rekiä sisätiloissa. Huoneen sänky oli aito Hästens sänky. :) Meidän huone oli alakerrassa ja siinä oli oma uloskäynti, josta oli hyvä käyttää koirat tarpeillaan. Lauantai iltana illastimme golfklubilla team Skattkammarenin kanssa. Mukava ilta hyvässä seurassa. :) Olimme kuitenkin aikaisin jo hotellilla, sillä aamulla koemaastot taas kutsuivat. 

Sunnuntaina kuljimme ympäriinsä eri rasteilla ja näimme yhden suorituksen sieltä ja toisen toisaalta. Klo 11 mennessä voittajaluokan rastit olivat jo valmiina. Finaalit alkoivat klo 14. Nuorten ja alokas luokan koirat suorittivat ykkösmarkkeerauksen. Osa nopeasti ja osalla meni hieman enemmän aikaa. Avoimen luokan markkeeraus oli linja kakkonen. Niin ainakin katsomosta näytti, että tulivat aika lailla linjaan. Näissä koirat suorittivat tehtävät yksitelleen. Voittajaluokassa taas oli 6 finalistia, jotka oli jaettu pareihin. Molemmat parit menivät suorittamaan kakkosmarkkeerausta, joissa molemmille heitot samanaikaisesti. Näistä pareista parempi sitten meni jatkoon ja teki vielä pitkän ohjauksen. Ensimmäinen pari oli hyvä ja lähes tasavertainen eli tässä parissa olivat tuleva flattimestari Anna-Lena Wendt ja Waternuts Caleigh ja Jan Schenström Feedback's She Walks Like an Angel. Näiden kahden muun parin markkeeraukset taas mielestäni eivät olleet läheskään yhtä hyvät kun ensimmäisen parin, mutta koska pelin henki oli se että toinen parista menee jatkoon, niin F. She Walks Like an Angel putosi pois kisasta. Kaikki kolme jatkoon mennyttä suorittivat ohjauksen, mutta ehdottomasti paras oli tämän tulevan flattimestarin ohjaus. Tämä koira eteni innokkaana ja vauhdilla kuunnelleen ohjaajansa signaaleja. Koiran ja ohjaajan iloista yhteistyötä oli ilo seurata, kun taas kolmanneksi sijoittuneen tanskalaisen koiran työskentelystä mielestäni puuttui kokonaan iloinen tekeminen. Koira teki hyvin, mutta näytti siltä, että tekee kun on pakko. :( Noh tuo oli tuon pelin henki... Finaalin jälkeen oli palkintojen jako pääkallopaikalla. Niin kaikki finaalissa olevat koirat olivat erittäin hyviä koiria. Palkintojen jaon jälkeen jatkoimme matkaa Tukholmaan, jossa yövyimme vielä yhden yön ennenkuin nousimme laivaan. 

Maanantai illalla olimme Suomessa monta kokemusta rikkaampana! Mikäs sen ihanampaa kuin olla vielä kesälomalla. :)





keskiviikko 8. elokuuta 2012

Terveystutkimuksissa

Länkkärit on nyt sitten Vilmaa lukuunottamatta tutkittu. Tähän mennessä ainakin näytti oikein hyvältä, mutta nyt sitten odotellaan lonkka- ja kyynärpäätuloksia sekä Suomen, että Ruotsin Kennelliitosta. Hehän sen arvion aina sitten viimekädessä tekevät. Tässä kuitenkin muut jo viralliset tulokset:

E. Captain Apache polvet 0/0, silmät ok
E. Fistfull of Dynamite polvet 0/0, silmät ok
E. Rio Grande polvet 0/0, silmät ok
E. Cat Ballou polvet 0/0, silmät ok
E. Shenandoah polvet 0/0, silmät distichiasis, silmämuutosten vakavuus: lievä

Skipp kävi tutkimuksissa Ruotin puolella maantaina, mutta siltä tutkittiin vain lonkat ja kyynärpäät. Pyysin Lottaa tarkastamaan, että voidaanko polvitutkimus tehdä. Ikävä kyllä sillä klinikalla ei ollut polvien tutkintaan osaamista, eikä myöskään silmien tutkimukseen. Silmät joudutaan vielä jossain vaiheessa siltä tutkimaan ja samalla hän tarkastaa, josko sillä klinikalla on polvi tutkimuksiin osaamista. Aika hassua että on noin rajoitettua missä polvia siellä voi tutkia, sillä Suomessahan polvet saa tutkittua lähes missä klinikalla tahansa. Sehän on aika harvinaista, että Ruotsissa flatilla on edes polvet tutkittuna, joitakin yksittäisiä löytyy avelsdatasta. 

Haluan taas osottaa ison kiitoksen kasvattieni omistajille, jotka tutkituttivat koiransa. Kiitos Liisa, Anna-Maria, Lotta, Nina & Jonas!!! Olen kovin iloinen, että kasvattini omistajat ymmärtävät kuvauksien tärkeyden. Toisaalta itse kerron jo siinä vaiheessa kun pentua kysellään minulta, että koirat on kuvattava ja jos tähän ei halua sitoutua, niin silloin voi kääntyä jonkun muun puoleen... Pyrin myös järjestämään kimppakuvauksen, niin siellä tulee sitten kaikki tarvittavat tutkimukset tehtyä. Minulla on yhteensä 28 kasvattia ja nyt niistä 27 kpl on tutkittuja, enkä epäile, etteikö viimeistäkin tutkita, sillä omistaja on itse eläinlääkäri. ;) Kahden tulokset eivät tule noutajatietokantaan näkyviin, sillä Topi ja Skipphän asuvat Ruotsissa. Tutkimus ei ole tärkeää vain minulle tai uroksen taustajoukoille, vaan kyllä se palvelee koko rotua. Lisäksi omistaja saa tietoa koiran terveydentilasta. Jos haluaa harrastaa koiransa kanssa eri lajeja, niin tärkeää että luusto on kunnossa ja koira kestää kovaa käyttöä. Tietty voi ilmaantua jotain muuta joka rajoittaa harrastamista, mutta ainakin lähtökohdat on paremmat kun on ainakin kuvaukset tehty. En ymmärrä, että voidaan mainostaa terveitä koiria, jos kasvattien kuvausprosentti on kovin alhainen. 

Ennätettiin me pikkasen tehdä treeniäkin. Liisa tuli sunnuntai-iltana tänne ja kävimme tekemässä pikkasen markkeerauksia Iidan, Enyan ja Apassin kanssa. Hyvin kaikki tekivät. Enya ja Apassi tarvitsevat malttia, varsinkin Apassi. Enya ehkä markkeerasi täsmällisimmin, mutta ei muutkaan mitään huonoja ollut. Teimme markkeeraukset maalla ja kuuma keli hieman läkähdytti koiria. Treenin jälkeen kiersimme vielä kaikkin koirien kanssa reilun tunnin metsälenkin. Hyvin meni, vaikka koirat eivät olleet ennestään tuttuja toisensa kanssa. 

Eilen myös Neon kanssa tehtiin pikku treeni ja Nina & Jonas saivat mukaansa kotiläksyjä. Hyvin Neo teki ja palauttaa vauhdilla, mutta luovutuksissa on edelleen hiomista. Ohjaajan onkin muistettava oma ruumiinkieli palautuksissa ja luotettava koiransa. ;) Koska keli oli huono, niin pidimme treenit lyhyenä ja tulipahan Neo samalla myös saksittua.

Nyt on mentävä saksimaan Teddy ja Noah, että niitä kelpaa viedä näytille Ruotsin puolelle. ;) Melkoisia karvakasoja ovat... Lisäksi on pakattava kamat. Kotiin jääville koirille laitettava ruuat valmiiksi, että Miku saa vain sulattaa ja antaa ne niille. Auto on parhaillaan huollossa, että ei jätä naisia pulaan tien päälle. Matkakuumetta pian pukkaa. :D


perjantai 3. elokuuta 2012

Rain-pentue 5 v ja muita kuulumisia

Suuren suuret onnittelut Rain-pentueen koirat Troy, Topi, Pate, Oiva, Nalle, Teddy Marke, Sade ja Demi!!! Uskomatonta, että 5 v tulee jo mittariin. Niin se aika vain kuluuu...

Viime viikonloppun tulossaldosta jäi vielä päivittämättä sunnuntain kuulumiset. Sunnuntaina Porin KV-näyttelyyn osallistui Nemo (E. Storm Chaser). Siellä tuomaroi irlantilainen Vincent O'Brien. Nemo sai ERI:n, sijoitus oli käyttöluokan 1. saaden SA:n. Lopullinen sijoitus oli PU-2, serti ja vara-cacib. Suuren suuret onnittelut Maria ja Nemo!!! Iso kiitos kuuluu myös Nemon esittäjälle Katille!

Nemon arvostelu: "3 years old male. Excellent lenght of muzzle.Excellent skull.Good reach of neck in excellent shoulders. Deep chest.Good bone. Nice featherings. Good tight feet.Topline level. Hind quarters strong.moves with great drive coming and going.Nice dark eye.

Nyt pidämme Nemolle peukkuja huomenna ja sitä seuraavana viikonloppuna viimeisen sertin jahdissa.!

Alla pari kuvaa Nemosta, joka minun mielestä on erinomaisen sopivan näköisessä kunnossa. :)




Pepin (E. Storm Of Applause) osalta vepe-koe sunnuntaina myös sujui mallikaasti. Peppi saavutti toisen ALO-1 tuloksen ja pisteet olivat 99/100. Pepin sijoitus luokassa oli 1. Eilen lauantaina sijoitus oli 2. kun luokkavoiton vei chessi uros, joka on luonnollisesti huomattavasti pikkuruista Peppiä vahvempi. ;) Ensi vuonna parivaljakko jatkaa vepeä avoimessa luokassa. Upeaa työtä ja suuren suuret onnittelut Miina!

Minä kävin sunnuntai iltana tekemässä riista treenit koirille.Tein haun, jossa oli kolme varista ja kaksi kania hakuruudussa. Kyllähän siinä aikaa meni kun 7 koiraa teki hakua. Meri oli vielä siis täällä. Olin oikein tyytyväinen sen työskentelyyn harjoituksessa. Apassilla ei ole mörköilyn suhteen mitään ongelmia kun kani oli hakuruudussa, spontaanit ylösotot, vaikka toinen kani oli nähnyt jo bäst före päivämäärän. Teddy ei palloitellut riistaa lainkaan. Jopa Sini toi riistat ehjänä. Mutta niin se yleensä tuo kun noin sille tekee. Vasta sitten kun sen kanssa tekee paljon, niin kiehuu, kiehuu, räjähtää. Koira jota siis ei saa hetsata treenaamalla. ;)

Tiistaina Troy, Teddy ja Noah kävivät osteopaattisen hieroja Jaana-Kaisan käsittelyssä. Troy oli ensin. Sehän loukkasi talvella itsensä, että jalan alta petti alusta ja varmaan venäytti selkänsä. Todennäköisesti tämä aihettanut jumin joka painoi hermoon. Jaana-Kaisa saikin niksautettua selän lukon auki ja suoristettua sen. Hyvä hyvä. Teddy taas oli huomattavasti paremmassa kunnossa kun aiemmin ja nyt sillä onkin seuraava käsittely vasta syyskuussa. On hyvin vastannut hoitoon. Kyllä sillä sai niksautettua jumin auki taas nytkin, mutta oli koko käsittelyn ajan huomattavasti levollisempi eikä häslännyt paljon muuta, vaan nyt se oikeastaan tarjosi itsestään käsiteltävää kohtaa. On vissiin huomannut, että olo helpottuu käsittelyn jälkeen. Noah taas oli kireä vain lihaksistoltaan. Sen ranka jousti hyvin ja sehän onkin melkoinen makaronimies, että en ajatellutkaan sen olevan jumissa. Sen ranka oli suora ja lanneosan lihaksisto vaatii mahdollisesti vain hierojan käsittelyä silloin tällöin. Hyvä niin, on aina hyvä kun ammattilainen tutkii ja antaa vinkkejä koiran hyvinvointiin.  Vaikka kyllä sitä on itselle tullut jonkinlainen tatsi jo, että tuntee vähän jumeja niillä. Tulevaisuudessa myös Sini varmasti tarvitsee käsittelyä. Se on sellainen ruutitynnyri, joka menee tuhatta ja sataa, eikä päätä pakota korkeat paikat ja kiipeilyt, että on varmaan käsittelyn itselleen ansainnut. Poppy taas on mielestäni elastinen ja siinä paljon samaa kuin Noahissa, että en usko sen rangan olevan huonossa kunnossa, mutta kyllähän se senkin läpikäynti olisi paikallaan. Nyt kuitenkin Troylle ja Teddylle on varattu käsittelyaika syyskuulle.

Päivi saapui tänne meille myös tiistaina noutamaan Merin kotiin. Vaikka Meri on fiksu, sulautui tähän meidän laumaan ja totteli hyvin, niin ihan kiva kun palasi kotiinsa. ;) Meri oli siis täällä meillä yhteensä 4 viikkoa. Likat lähtivät täältä meiltä sitten torstai aamuna. He kävivät myös tekemässä yhden treenin Poppyn ja minun agiryhmässä. Me olimme molemmat koutsi Tiina, että minä sitä mieltä, että Meri tarvitsee hyppytekniikka treeniä. Sillä on etäisyyden arvioinnissa toivomisen varaa ja nähtävissä etupainoisuutta. Päivi saikin mukaansa lappusen, jossa oli muutama tekniikka treeni.

Tänään tuli myös yksi hieno uutinen. Pemun (E. A Thunder of Drums) lonkkalausunto oli saapunut tänään Kennelliitosta. Lonkat olivat A/A ja kyynärpäät 0/0. Huh huh mitä jännittävää odotusta... Odotimme hieman huonompaa tulosta, joten aina positiivista kun tulos on näinpäin. Maanantaina on sitten Iidan, Enyan, Apassin ja Rambon vuoro ja tiistaina on Neon vuoro. Lotta myös ilmoitti tänään, että Skipp käy kuvissa siellä Ruotsissa maanantaina. Jännitystä kerrakseen. Vain Vilma sitten on tutkimatta, mutta eiköhän sekin sinne jossain vaiheessa mene.

Ruotsin matka myös lähestyy. Torstai aamuna laiva lähtee Vaasasta kohti Uumajaa. Kennel Lustansin kanssa on sovittu, että ajamme heidän kauttaan ja käymme tutustumassa Lustans Slight Dizzeliin. Tästä matka jatkuu alaspäin ja perjantaina tapaamme Lotan perheineen sekä länkkäreiden isän Zebin ja länkkäri Skippin. Pitkän välimatkan vuoksi Skippiä en ole nähnyt sitä sen lähtiessä täältä. Lauantaina Teddy ja Noah starttaavat Ruotsin flattimestaruuden avoimessa luokassa. Jännä viikko siis tiedossa!

Jiihaa... nyt olen kesälomalla kolme viikkoa tästä eteenpäin!!! Olen niin ollut kesäloman tarpeessa.