Nome-kauden avaus ja Nemo näyttelyssä

Nemo esittettiin tänään Sysmän näyttelyssä. Siellä tuomaroi Raija Tammelin. Nemo oli ROP ja sai ensimmäisen sertinsä. Ryhmäkehistä ei sen sijaan tullut sijoitusta, mutta eipä tuo haittaa. Suuren suuret onnittelut Maria & Nemo! Olemme kovin iloisia menestyksestänne. :)

Minä taas nousin aamulla kukon laulun aikaan ja auton nokka kohti Närpiötä. Siellä starttasin nome-kokeessa Teddyn ja Noahin kanssa AVO-luokassa. Lotten ja Troy starttasivat ALO-luokassa. AVO-luokan tuomariksi oli merkitty Åmanin Pena, mutta arvostelun hoiti oikeastaan Uusimäen Pekka ja Pena vain valvoi. Pekka on nyt siis tuore nome-tuomari, onnittelut hänelle! ALO-luokan tuomaroi Tuomisen Jyry.

AVO-luokan koe oli periaatteessa ihan peruskoe ja mielestäni helpohko, joskaan siellä ei mikään huima tulostaso ollut. Koe suoritettiin parityönä, joten koirat suorittivat tehtävät vuorotellen. Mulla oli molemmilla koirilla isommat numerot, joten parimme aloittivat hommat. Koe alkoi vesiohjauksella, joskin vesi oli niin matalalla, että eivät ohjauksessa päässet lainkaan uimaan. Markkeerauksessa pystyivät vähän uimaan. Ohjauksessa lähetys ensin vähän matkaa maata pitkin ja sen jälkeen koira eteni veteen ja kahlasi sitten koko matkan siellä. Kolme riistaa oli sellaisessa kaisltasaarekkessa. Vene oli jo ohjauksen ajan avovedessä vasemmalla puolella paikallaan. Ohjasin molemmat pojat tavallaan suoraan avoveteen, koska laskin niin että tuuli kävi ohjauksesta päin. Näin pääsivät tuulen alle ja riista tuli melko helposti talteen molemmilla. Tämän jälkeen kakkosmarkkeeraus. Ensin maalle kaislikkoon ja sitten kakkonen veneestä avoveteen, jonne matkaa ehkä vajaa 100 m (ei minun arvioima matka, sillä olen huono arvioimaan). Molemmat haki ensin vedestä suht suoraviivaisesti. Tämän jälkeen kaislikosta. Noah etsi vähän aikaa tätä ensiksi heitettyä lokkia. Teddy teki hyvin, vaikka Teddy on yleensä huono markkeerauksissa. Noahin kanssa minun olisi pitänyt odottaa lähetyksen kanssa eli lähetin sen turhan hätäisesti. Tämän jälkeen jatkettiin hakuun. Noah haki kolme sujuvasti, mutta lähimmät varikset jäi löytymättä ja fasaanit metsästä. Hakeutui lopuksi vähän väärälle alueelle, josta kutsuin pois, tämä näyttää sen hakuteho sitten laskevan. En itse tiennyt missä varikset on, joten olisi kyllä saanut helposti talteen variksen, jos vain olisin lähettänyt huolellisemmin. Teddyn kohdalla olinkin sitten jo fiksumpi. Vesialue veti haussa Noahia puoleensa ja hakeutui sinne ohjaukselle päin, sillä markkeerausta hakiessaan, nosti nokan ja haistoi riistan. Haki tästä huolimatta markkeerauksen. Noah teki kokeen minun mielestäni ihan kivasti ja nuo töpit voin ottaa omaan piikkiin. Kaikki luovutukset oli hyviä. Vedessä olevan markkeerauslokin toi siivestä, eikä korjannut otettaan vaikka tuli maihin, se oli ainut miinus riistan käsittelyssä. Tulos oli AVO-3.

Teddy taasen... *pudistelee päätään* Se teki tuon ohjauksen todella hitaasti. Sillä ei pitäisi olla huono kunto ja on muutenkin sopivassa kunnossa. Hakuruutuun mennessä meidän pari oli jo nollannut, joten Teddyllä oli siis suht paljon riistaa haettavana sieltä. Sepä sitten päätti rikkoa hakuruudun viidennen riistan. :( Eipä ole tuotakaan koettu aiemmin sen kanssa. Se käsitteli riistaa tosi huonosti muutenkin haussa eli pallotteli, mikä ei ole sille ollut tyypillistä. Koska se oli tosi hidas tuossa ohjauksessa kahluu syvyisessä vedessä, niin tuli mieleen, että onko se kipeä selästään kun ei laukannut siellä ?!? Onko se mahdollisesti parityö, joka nostaa kierrokset ja saa rikkomaan?!? Yhteistreeneissä Teddy stressaa juurikin hidastamalla. Voihan se myös johtua yhteistyöstä, koska mä en voi sietää hidastelua ja koejännitys... Voi siis sanoa, että sen vauhti lievästi sanottuna oli vaihteleva. Hakuruudussa missä oli maata alla, niin kyllä meni reippaasti omalla tyylillään (joskaan ei ole mikään tykki silloinkaan) ja palasi aina riistan kanssa. Pekka myöhemmin sanoikin, että jos olisi ollut tuloksessa kiinni, niin haastava koira arvostella, koska näytti haluttomalta ja hitaalta ja sitten taas jossain se sitten teki hyvin. Suoritti siis kuitenkin tehtävät. No eipä tarvinnut sitä tulosta miettiä kun nollasi. Jotenkin mulla on Teddyn osalta motivaatio hukassa. En siedä katsoa tuollaista hitautta lainkaan ja sitten vielä tuo riistan käsittely, GRR... Sen tyyli vain ei säväytä minua. :( Toisaalta mietin, että se täytyy kyllä tutkituttaa että onko tuolle jotain fyysistä syytä tuolle eli käyttää se fyssarilla ja ehkä kuvata ranka. Sehän on aika jäykkä koira kun vertaa Noahiin.  Teddyn tulos siis AVO-0.

Poikien arvostelut:
Noah:
Haku: Itsenäistä hakua tekevä koira, joka aloittaa tehtävän mukavasti. Loppua kohden haku menettää itsenäisyyttään ja se jää teholtaan hieman vajaaksi.
Ohjattavuus: Suorittaa tehtävän rauhallisella tavalla. Voisi pyrkiä riistalle voimakkaammin.
Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot. Maalle heitetystä huono muistikuva, mutta löytää riistan haulla. Veteen heitetyn noutaa suoraviivaisesti.
Riistan käsittely: Pehmeät ja hyvät otteet.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Rauhallisella ja tasaisella tavalla työskentelevä koira, jonka tulosta pudottaa haun loppuvaiheen tehottomuus ja lievä epäonnistuminen markkeeraus tehtävässä. Ohjataan miellyttävästi.

Jotenkin lause "Voisi pyrkiä riistalle voimakkaammin." on mielestäni pöljä ohjauksen yhteydessä. Noah eteni rauhallisesti ja kuunnellen. Kuinka se voisi pyrkiä riistalle voimakkaammin, kun se ohjataan sinne eikä se tiedä missä riista on?!? Yleisössä oli myös kokenut nome-tuomari Kähärän Ossi (joka tyylikäällä ohjauksellaan saavutti AVO-1 tuloksen koirallaan. :)),  joka minulle myös sanoi, että ei ymmärtänyt tuota lausetta sillä hänen mielestään se eteni hyvin. No eipä tuolla väliä ja sillä että onko tulos kakkonen tai kolmonen, kun ei ykkönen kuitenkaan. ;)

Teddy:
Haku: Tekee omalla tasaisella vauhdilla hakua, mutta rikkoo riistan (varis).
Ohjattavuus: Saadaan ohjattua riistalle.
Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot ja noutaa ne itsenäisesti.
Riistan käsittely: Rikkoo variksen hakutehtävän yhteydessä.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Rauhallisella tavalla työskentelevä koira, jonka koe keskeytyy hakutehtävässä riistan käsittelyyn.

Kävin pikaisesti katsomassa myös ALO-koetta. Koe oli haastava, mutta suoritettavissa kuitenkin. Alkoi kosteikossa ykkösmarkkeerauksella. Tämän jälkeen tuli ohjaus saarekkeeseen, jossa oli kivien välissä riista. Tämän jälkeen jatkettiin hakuun. Hakualue ei ollut syvä, mutta leveähkö. Tämän jälkeen kakkosmarkkeraus, jossa ensiksi heitetty tuli veteen kivien taakse, myös matkalla oli kivikkoa ja toinen avoveteen. Troy suoritti kaikki tehtävät. Ensimmäinen markkeeraus oli mallisuoritus. Muilla osa-alueilla oli vähän haparointia, joskin sai riistat talteen. Tämä vaikutti tulokseen ja sen tulos oikeutetusti oli ALO-3.

No nytpä tietää mitä treenata. Noahin kanssa treenit jatkuvat. Teddy on tutkittava ja sitten sen mukaan edettävä. Pojat kuitenkin osoittivat sen, että varsinaisesti avoimen luokan tehtävät eivät aiheuta niille päänvaivaa, vaan suorituvat niistä. Tosin olosuhteethan kokeissa sitten vaihtelevat.

Tässä alla on eilisen nikkaroinnin tulos, eikä siinä kestänyt edes kauan. Esteen hinnaksi tuli n 15 e eli kolme lankkua ja neljä kulmarautaa. Kas tässä:

oma tokoeste :)

No niin se on vain nostettava nokka ja edettävä kohti uusia pettymyksiä. ;)

Talviturkki nakattu pois...

... nimittäin itseltäni. Koirat on tehneet sen jo silloin kun jäät lähtivät, mutta mä en ole yleensä edes uinut kesäisin. Hmm hieman karaistunut avantouinnin myötä, vaikka olihan se vesi kylmää nytkin. Minna-Liisa oli kutsunut meidät mökilleen Lammassaareen. Meiltä sinne mökille oli niin lyhyt matka, että pyöräilin sinne. Saunottiin, uitiin ja grillattiin. Mikä ihana ilta mukavassa seurassa. 

Ensimmäinen kyykäärme bongattu lenkillä tiistaina. Makoili pitkin pituuttaan hiekkatiellä. Oli samassa paikassa missä Enya ja Apassi härkivät käärmettä viime syksynä. Tuntuu olevan melko käärmerikas paikka. :( Mä kävelin edeltä ja koirat sinkoilivat siinä tien sivussa. Teddy ja Sini tulivat takana ja otin ne äkkiä hallintaan, etteivät astu käärmeen päälle. Miku oli onneksi mukana, niin sai listiä käärmeen. 

Tiistai-iltana kävimme tekemässä pojille viikonlopun koetta varten riista treenit. Paikka jonne olimme aikonut tehdä hakuruudun, niin oli veden vallassa, ettei saappaan varret olisi riittäneet. Muutos suunnitelmaan, mutta toisaalta treenin tarkoitus oli riista, niin ei sinänsä paikalla väliä. Eipä noilla pojilla tuottanut mitään ongelmaa riistat. Teddy ja Noah tyhjensivät haun varmasti, eivätkä turhia kyselleet. Troy haki ensin hyvin, mutta sen "kestävyys" ei ole paras mahdollinen. Sanoin Lottenille, että jos palaa tyhjänä, niin ei anneta sille "palautetta" eli kun tuli siihen ja ihmetteli. Lotten vain seisoi ja katsoi hakuruutuun ja odotti, että koira teki päätöksen. Hänhän oli koiran sinne kerran lähettänyt ja kun ei tee sitä mitä on pyydetty, niin palautetta ei tule vaan tehtävä on kesken. Tätä proseduuria nopeuttaaksemme, Lotten sitten hetken päästä otti askeleen hakuruutuun päin ja sinne se koira sujahti ja teki hyvin töitä ja palasi riistan kanssa. Täytyy tehdä niin, ettei saa palautetta tuosta palaamisesta eli huomiota sillä uudelleen lähettämisellä. Troylla oli ongelmia aiemmin myös vesiohjausten kanssa, että jäi helposti kiinni puuhastelemaan rantaheinikkoon lähetyksen jälkeen. Tämän jälkeen muututtiin passiiviseksi ja kun koira lähti oikeaan suuntaan, niin palkkio heitto. Nyt on tehnyt hyvää työtä. Mennään illalla tekemään vielä vähän vesitöitä, että katsotaan missä mennään. Hmm vähän myöhäistä... ;)

Enyalle ja Apassille myös näytettiin riistaa tiistaina eli meillä oli lokkeja, varis, telkkä ja pupu. Apassi oli ok riistan kanssa. Enya empii vähän ylösottoa. Enyaa sparrasin Teddyn kanssa. Riista maahan ja päästin Enyan sinne, jos empi, niin päästin Teddyn. Johan alkoi tapahtua. Enya ei sitten onneksi pudottele riistaa kun on ottanut sen suuhun, että siinä mielessä on ok. Kyllä siitä hyvä tulee vielä... 

Nyt myös tehty vähän matkasuunnitelmia elokuulle. Vielä on jokunen päivää aikaa päättää, että ilmoitanko pojat Ruotsin flattimestaruuteen tai lähdenkö koirattomana turistina sinne katselemaan. Matkasuunnitelma alkaa hahmottumaan... Ajatuksena on, että menemme ensin Vaasasta laivalla yli ja käymme kennel Lustansilla katsastamassa heidän uroksensa Lustans Slight Dizzelin. Dizzeliä olen siis kaavaillut Merin sulhaseksi vuoden 2013 pentueeseen. Dizzel ei ole tulossa flattimestaruuteen, sillä he satsaavat sen kanssa virallisiin metsästyskokeisiin, joten on käytävä sitten heillä sitä tervehtimässä. Heidän tavoitteena on saada se tänä vuonna KVA:ksi. Ennestäänhän se on MVA ja JVA. Bongasin Dizzelin viime syksynä kun jäljittelin yhtä toista kiinnostavan sukuista urosta. Tämän jälkeen katsellut vielä ympärille, mutta ajatukset palasivat tähän yhteen urokseen. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ottaa yhteyttä ja kysellä lisää uroksesta. Täytyy sanoa, että hyvältä vaikuttaa.... Lisäksi kysäisin myös Poppyn kasvattajalta Tinalta mitä mieltä hän on asiasta. Hän oli myös sitä mieltä, että on jännittävää... Eli ensin sitä kautta ja sitten matka jatkuu etelään kohti flattimestaruutta. Ruotsin flattimestaruus pidetään suht lähellä Lottaa, joka omistaa länkkärit pentueen isän Zebin. Hänellä on myös Skipp länkkäri-pentueesta. Aion heidät myös tavata matkalla ja tosi kiva nähdä myös Skipp, jota en ole tavannut sen jälkeen kun täältä lähti. No matkan suunnitelu jatkuu....

Nyt lähden ulos vähän nikkaroimaan... 

Pupuilua..

Eilen sitten Apassi ja Enya kävi vähän pupuilemassa. Vedetty siis lyhkäset jäljet pupulla. Tein kaksi jälkeä ensin lyhyen jotta näen vähän mitä tuumaavat pupusta. Sitten toiset, jotka ehkä jotain 50 m. Kumpikin jäljesti reippaasti, ei siis mitään varovaisuutta tai hännän laskua nähtävissä. Ei onneksi mitään flattimörköilyä nähtävissä. Hyvä hyvä... Teddy on koiristani ollut se, joka on mörköillyt jäljellä. Apassi näki ensin mistä tulin ulos, kun Miku piti sitä kiinni turhan näkyvillä. Se ei ensimmäistä jälkeä jäljestänyt taiteen sääntöjen mukaan vaan enemmän haulla löysi. Toisella jäljellä sai olla piilossa ja hyvin jäljesti sen jäljen. Hyvin spontaanit ylösotot ja hyvä paluuvauhti kanin kanssa. Vähän löysä ote, jota korjaili. Tuppaa näköjään vielä kokemattomuuttaan pakkaanmaan kania suuhun kuten kuvasta näkyy. Troy harrasti sitä myös nuorempana.

Apassi

Enya jäljesti hyvin, mutta se ei ollut niin spontaani kanilla kuin toivoin. Jäi sitä vähän nuoleksimaan, mutta otti kuitenkin. En siis ollut ihan tyytyväinen siihen eilen. Vaatii siis vähän totuttelua riistaan. Tänään on siis tarkoitus, että teen sille vähän muisteja kanilla. Ehkä tehdään niin illalla, että Lotten saa vetää kanijälket ipanoille, kun käydään tekemässä pikku riistatreeni pojille talven jälkeen. On ehkä ihan hyödyllistä näyttää riistaa ennen poikien lauantaista starttia. ;) Otin itse sulamaan telkän ja variksen. Lotten tuo paikalle pari lokkia. Täytyy käyttää tilaisuus hyväkseen ja näyttää ipanoille noita tipujakin. Puhuin eilen yhden kaverini kanssa puhelimessa ja hän kysyi, että joko nuo on taipparivalmiita. God no... Eipä ole vielä asiaa taippareihin noiden kanssa. Paljon pitää vielä tehdä!

Illalla oli vielä Noahin ryhmän agilitytreeni. Meidän koulutusohjaaja oli ottanut mukaansa lomakkeen, jossa saimme arvioida koiriemme tämän hetkiset taidot ja sitten meidän piti nimetä kolme asiaa, joissa kaipaamme parantamista. Tämän jälkeen saimme katsoa mitkä oli meidän ohjaajan mielestä ne asiat hänen mielestään. Aika hauska juttu, sillä meidän koulutusohjaajalla ja minulla oli täsmälleen samat asiat paperilla, joskin eri järjestyksessä. Eli näissä meillä on petraamisen varaa:

- ohjaajan liikkuminen/linjat radalla
- itsenäiset kontaktit
- muutenkin vahvistaa esteosaamista/niiden itsenäistä suorittamista.

Nyt teimme yhden pienen hyppyradan pätkän, jossa koiraa vietiin kolmella eri tavalla eli kaarrokset valssilla, takaaleikkauksena ja sokkoleikkauksena. Itse tykkäsin noista sokkoleikkauksena eniten, joskin saisin olla vähän aikaisempi signaaleissani. Lisäksi tein lähetystä kepeille haasteellisesta kulmasta ja target oli keppien päässä. Aika hyvin Noah osaa hakeutua ja malttoi kepit loppuun vaikka siellä oli target päässä. Sietää paremmin häiriötä nykyään. Nyt vain pitää muutella omaa sijaintia ja tehdä leikkauksia myös kepeillä.

Eilen illalla tuli mieleen, että kyllä agilityihmisillekin tekisi oikein hyvää Susanna Fontellin kurssillä käydyt asiat koiran hallinnasta. Mun mielestä liika positiivisuus on p*rseestä. Eilen pahoitin yhden ohjaajan mielen, kun mä olin sitä mieltä, että miksi ihmeessä hän palkitsee koiran kun se ottaa ritolat kun se on tekemässä hommia sen kanssa. Eli kyseessä on vajaa pari vuotias uroskoira, joka pinkaisee radalta, jos näkee mielenkiintoisempaa -> ohjaaja kutsuu -> koira ei välitä kutsusta -> kun se on käynyt tervehtimässä jotan muuta koiraa tai kuseksittuaan valmis -> palaa ohjaajalle -> ohjaaja leikkii sen kanssa. Mitä koira oppii tästä... Sitä, että ei muuta kuin antaa palaa vaan, kun sen jälkeen kuitenkin vaan leikitään... Kyllä koiralla minun mielestä pitää olla rajat ja jos ottaa ritolat, niin kyllähän sille pitää kertoa, että tämä ei ole oikein. Meillä on kolme eri kenttää ja viereisellä kentällä oli yksi ihminen työskentelemässä oman koiransa kanssa ja tämä koira tosiaan juoksi toisen koiran luokse. En itse ainakaan halua toista uroskoiraa oman koirani niskaan missään vaiheessa, kun itse teen jotain juttuja omani kanssa. Kyllä se vain on niin, että urokset on muutenkin enemmän valveilla kuin nartut ja hallintaan saa kiinnittää huomiota. Kentälle tuli treenaamaan myös myöhemmin yksi Poppyn treeniryhmässä aiemmin ollut uros. Se on erittäin hyvin ohjaajansa hallinnassa tekee aivan loistavaa työtä ohjaajansa kanssa, mutta jos toinen uros juoksee sen luokse, niin ei siitä varmasti hyvää seuraa. Valitettavasti. Kun itsellä on monta koiraa, niin tuollainen pellossa eläminen vain ei onnistu, vaikka toki nuokin osaa kurittomia olla.

Mietin myös tuota porojen vetämistä nokkaan tuossa aamulenkillä koirien kanssa, niin olen sitä mieltä, että jos ei osaa ottaa kritiikkiä ja apua vastaan ei kehity. Kukaan ei osaa kaikkea ja aina on parannettavaa. Itse olen harrastanut ratsastusta ehkä 5 - 6 v ikäisestä lähtien. Ratsastuksessa ja valmennuksissa oppi sen, että sitä saa kritiikkiä. Välillä krittiiki oli aika roisiakin ja pisti vain tsemppaamaan enemmän. Meillä oli aikoinaan tallilla sellainen ratsastuksenopettaja, joka oli todella tiukka eli piti meidät tallitytöt tiukassa kurissa ja valvoi, että sääntöjä noudatettiin. Meillä kaikilla oli luonnollisesti suuri kunnioitus häntä kohtaan, jopa välillä hieman kauhunsekaista kunnioitusta. ;) Luulen, että meitä sen aikaisia tallityttöjä, niin hän kasvatti enemmän kuin omat vanhempamme. Opetti meille vastuuta ja toi myös osaltaan turvallisuutta talliympäristöön, koska opimme käsittelemään hevosia. Toki sitä harrastettiin jotain pöljää kun silmä vältti, esim ratsastettiin hevoset suitsitta ja satuloitta pelkässä riimussa kesähaasta pois... Eikä myöskään kypärää ollut päässä ja muuta typerää... ;) Olen todella tyytyväinen tänäpäivänä, että aloitin hänen aikanaan hevosharrastukseni. Tänä päivänä kun menee tallille, niin siellä ei ole ketään auktoriteettiä, joka valvoisi sääntöjä ja siellä on yleinen kaaos vallallaan. Lapset saavat omat hevosest kun ovat ratsastaneet vähän aikaa tunneilla. Me ratsastettiin vuosikaudet tunneilla erilaisilla hevosilla ja se oli kehittävää, kun jouduimme sopeutumaan erilaisiin hevosiin. Luulen, että tuollainen kasvatus on tehnyt meistä "paksunahkaisempia". Olen myöhemmin ollut tämän entisen ratsastuksen opettajan kanssa samassa työpaikassa ja tutustunut häneen toisenlaisessa ympäristössä. Hän on yksi reiluimmista ja mukavimpia ihmisiä joita tunnen.  Hän myös harrastaa koiria tänä päivänä ja on PK-puolella kouluttanut muistaakseni kolme koiraa KVA:ksi. Kunnioitan tätä ihmistä suuresti! Uskon, että nämä kokemukset on auttaneet itseäni eteenpäin myös koiraharrastuksessa. En ole enää kovin kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen ihminen, mutta kyllä koira on koulutettava, että sen kanssa on helppo elää. Kursseille ja harjoituksiin mennään, jotta saadaan kritiikkiä ja opitaan asioita vielä paremmin.

Että sellaisia ajatuksia tänään....

Agilityä ja lomaviikko

Jippii... Yksi kesäloma viikko on nyt käsillä tällä viikolla ja loput kolme kesälomaviikkoa jää sitten elokuulle. Niin ja töissä on YT-neuvottelut takanapäin. Eivät pistäneet lappua luukulle meidän toimipisteelle. Onko se sitten hyvä tai huono... Ei tarvinnut jäädä miettimään miksikä sitä isona haluaa. ;)

Helatorstaina osallistuin Noahin kanssa agi-kisoihin Kokkolassa. Siellä tuomaroi Virkkalan Katariina. Treenit on Noahilla ja Poppylla olltu minimissä. Saivat maaliskuussa kennelyskän, emmekä huhtikuussa treenattu hallissa enää. Ja kesti hieman, että treenit kentällä alkoivat. Kisoissa kämmättiin kepeillä molemmilla radoilla. Mä varmaan tein jotain, että keskittyminen taas herpaantui. Ensimmäinen rata olisi voinut olla sujuvampaa menoa muutenkin vauhdin osalta. Keinulla tuli vähän hitaasti ja kaarrokset oli turhan pitkiä. Tokalla radalla oli parempi fiilis ja oltaisiin ennätetty ihanne ajan sisään, jos vain keppejä ei olisi kämmätty. Sillä teki virheen vasta lopussa ja otin koko kepukkarivin alusta, että siihenhän tuhraantuu aikaa. Myös Demi osallistui, mutten nähnyt Outin ja Demin ratoja, sillä he starttasivat aamusta kolmosissa ja minä illalla kakkosissa. 

Demin tulokset, tuomari Jari Tienhaara:

A-kisa HYL

B-kisa 5 vp, aika -3,42 s, sij. 7./42.

Noahin tulokset, tuomari Katariina Virkkala:

A-kisa 10 vp, aika 6,90 s, sij. 4./16.

B-kisa 5 vp, aika 6,68 s, sij. 4/16.

Nemo ja Meri osallistuivat Helsingissä ryhmänäyttelyyn helatorstaina. Siellä tuomaroi Matti Luoso. Molemmat saivat EH:t ja olivat luokassa kolmansia. Ilmeisesti ne olivat turhan hentoja tuomarin makuun. No näin tällä kertaa...

Lauantaina sitten oli meidän omien agikisojen vuoro. Kisoissa tuomarina Rauno Virta. Olin ykkösluokan kansiassa töissä ja sain tarpeelliset leimat ylitoimitsija passiin. Vielä kaksi pakollista tehtävää ja yksi vapaa valintainen tehtävä suorittamatta. Eli ensi kisoissa on oltava ratamestari ja tuomarisihteeri ainakin. Töiden jälkeen omat koirat starttiin. Noah starttasi ensin. A-kisa sujui virheettä, mutta turhan isoja kaarroksia ja turhan korkeita hyppyjä esteiden yli. Tämähän vei aikaa. Aika kimurantti kakkosten rata, joten meillä oli yliaikaa. Tosin ohjaajan on vain pistettävä tossua toisen eteen ja luotettava koiraansa, että se kyllä suorittaa esteet ilman että varmistelen. En ollut tyytyväinen itseeni radan jälkeen, vaikka voitimme tämän luokan. Toiselta radalta tuli virheitä ja sijoitus oli 2. Noahilla pitää treenissä olla tuomari radalla, sillä A:n päällä jäi katselemaan tuomaria uteliaana. Poppy starttasi kolmosissa. Poppy teki varsin kivan ensimmäisen radan ja sai 0,05 s yliaikaa ja yksi rima tippui, mutta muuten rata ei ollut hassumpi. Toinen rata oli Poppylle haastava, sillä rimojen korkeus oli 65 cm. Poppy on talven hypännyt hallissa medi-korkeuksia, enkä halua enää sillä tehdä noin korkeita treenissäkään. Ei hyvä korkeus, mutta Poppy selvitti radan, joskaan tekniikka noin isoilla ei ollut paras mahdollinen. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen sen suorituksiin. Demi starttasi myös kolmosissa, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Kävin kakkosen kisan jälkeen jäähdyttelemässä Noahin eli kävelin meille kotiin ja vaihdoin koiraa eli Poppy sai sitten lähteä mukaan. Kätevää kun pystyi hoitamaan Noahin jäähdyttelyn ja Poppyn lämmittelyn näin. Samalla Enya sai tulla mukaan harjoittelemaan sosiaalista käyttäytymistä. Enya oli myös torstaina mukana Kokkolassa. Se käyttäytyi molemmissa kisoissa tosi fiksusti. Kun Enya on narussa, niin ei pidä vieraista koirista jotka tulevat iholle. Irti ollessaan ei koe niitä ahdistavina, mutta narussa kylläkin ja silloin kun vieras koira tulee luokse niin ärähtää. En voi sanoa, että pidän tuosta,  mutta se vain pitää ottaa huomioon, eikä antaa ihmisen tuoda omia koiria tyrkylle sen luokse. Ei itse hakeudu hankaluuksiin ja saattaa uteliaana nuuskutella muiden suuntaan ja toimii vaikka toinen koira on ihan lähellä, niin ei hyöki tms. Vaatii vain narussa ollessaan omaa tilaa.

Tulokset:

Noah: 

A-kisa 0 vp, aika 3,01 s, sij. 1./?

B-kisa 10 vp, aika 3,10 s, sij. 2./?

Poppy:

A-kisa 5 vp, aika 0,05 s, sij. ?

B-kisa 15 vp, aika 47,66 s, sij.?

Demi:

A-kisa:

B-kisa: HYL

Merikin oli lauantaina kisoissa jossain siellä etelässä, mutta ei ihmeempää menestystä kun ohjaaja oli puolikuntoinen. Kontaktit ottivat kisoissa nyt varman päälle.

Eilen osallistuimme sitten agi-koulutukseen eli tuomari Rauno Virta jäi tänne pitämään kurssia vielä yhdeksi päiväksi. Meidän ryhmässä oli neljä koirakkoa ja olimme päivän viimeinen ryhmä. Kaksi koirista kisaa 2-luokassa ja kaksi sitten 3-luokassa. Kävin aiemmin hieman seuraamassa toisen ryhmän treeniä. Apassi oli mukana passiivitreenissä. Yllättävän vähän oli yleisöä paikalla, vaikka olisi ehdotomasti ollut hyötyä monelle. Rauno korosti ratojen suoraaa juoksulinjaa ja helppoa ohjausta. Lisäksi hän korosti este tuntemusta. Rata oli siis kolmosen B-rata edelliseltä päivältä. Ensin saimme kävellä radan ja sen jälkeen mennä se koirinemme. Noah meni radan ihan sujuvasti ja sain kommentiksi, että sujuvan näköistä menoa. :) Tämän jälkeen otimme pari kohtaa työn alle. Yritän katsoa löydänkö hänen radan netistä joskus. Piirsin sen itse paperille. Hieman hankala sitä selittää näin sanallisesti. Eli teho treeniin otimme radan alun ja lopun. Alussa oli kolme estettä, josta kaksi suoritettiin edestä ja kolmas takaa kiertona ja tämän jälkeen rata jatkui oikealle. Osa otti tämän takaa kiertona ja "pakko valssina", mutta toisaalta jos otti näillä keinoilla, niin neljäntenä olevalle okserille tuli huono juoksulinja. Tähän kohtaan Raunolla oli lääkkeeksi sellainen juttu, että otettiin takaa kierto koiran edestä. Eli koira jätettiin starttiin ja mentiin kolmannen esteen taakse kääntyneenä koiraan päin. Kun koira oli ylittänyt ensimmäisen esteen, niin vastakkainen käsi lähtee kiertoliikkeeseen ja koiralle annettaan kierräkäsky ajoissa. Noah hiffasi tämän heti ja me onnituttiin tässä tosi hyvin ja tämän jälkeen oli suora linja esteille nro 4, 5 ja 6. ja ohjaaja ennätti mukaan tosi hyvin. Ohjaaja tarvii tähän vielä harjaannusta. 

Tuolla radalla oli sitten esteet nro 8 A-este, 9 kepit ja 10 putki. Kisoissa oli valinta, että kepit ja putken sai mennä ihan miten tahansa. Tämän kävimme läpi sitten treenissä teoriassa, koska tuo sujuu kun kepit ja A on varmat. Eli jos A:lta pisti koiran oikealta sisään, niin kiersi ensimmäisen kepin. Jos taas vasemmalta, niin koiran keppien kierrosta väheni kahden kepin kierto ja vaikka putken suu periaatteessa oli yhtä lähellä, niin se kannatti pistää putkeen suuaukon oikealta puolelta. Hmm tätä on hankala selittää kun ei ole ratapiirrosta. Nyt tarvitaan ainakin vielä lisää estevarmuutta meille, että koira voi suorittaa esteet riippumatta siitä missä itse olen. 

Tämän jälkeen harjoiteltiin radan loppua eli muurin ylitys ja tässä tein valssin. Koiran lähetys seuraavan esteen yli kättä heilauttamalla. Tavallaan tuossa lähetyksessä on haettava se oma kipuraja eli se raja missä on riskinä kielto. Tämän jälkeen on sitten aikaa itse jatkaa eteenpäin ja koira suorittaa käännöksen itsenäisesti. Siinä vaiheessa kun koira tulee perään, niin sille jo kerrotaan, että sen edessä tultiin tekemään sokkoleikkaus ja samalla koiran puoli vaihtuu. Tässä kohdasssa piti sitten odottaa eli minä ensin vain päästelin menemään. Hmm treenattava missä vauhtia ja missä jarrua. Erittäin mielenkiintoinen ja antoisa treeni. Kun vaan osaa nähdä radat sillä lailla, että osaa sitten soveltaa noita ihan käytäntöön. Noah oli oikein mainio kurssilla ja sehän tekee oikein kun minä vain kerron, enkä himmaile ja hissuttele.. :)

Illalla kävimme vielä Lottenin kanssa vähän treenailemassa ohjauksia eli pysäytystä, eteen ja sivulle menoa eli viime viikonlopun kurssin insproimina. Nyt Noah pysähty hyvin eli istui nopsaan. Teddy teki myös tosi hyvin. Troylle suunnat eivät ole ihan selviä ja yksinkertaistimme sen treenejä niin, että minä menin yhteen kohtaan ja kun Lotten oli lähettänyt sen sivulle ja oli liikkeellä tuli heitto. Ohjaajan ja koiran välimatkaa vähän muutettiin ja viimeksi lopetettiin, että minä poistuin sieltä missä olin ja jätin damin sinne. Lotten lähetti koiran. Tehtiin molemmat suunnat erikseen. Sillä aikaa mun pojat oli odotelemassa. Molemmathan oli mukana ja ne odottaa rauhassa kun toinen tekee. Kun tehtiin Troylle vähän tukiopetusta, niin pojat teki passivitreeniä. Pojat tuolla pellolla pikku pistenä. ;)

Tuolle toiselle peltosaralle oli tyhjennetty lietesäiliö ja Teddy päätti vähän pyöriä siellä. Onneksi vesi oli lähellä ja ei kun koira uimaan. Ensimmäiset daminoudot vedestä myös Enyalle ja Apassille. Enya vähän arpoi veteenmenoa, mutta kun empi, niin päästin Teddyn hakemaan ja sitten se syöksyi veteen. Tämän jälkeen ei ongelmaa. Apassi meni hyvin veteen ja se onkin harrastanut uintia jo enemmänkin Sinin vanavedessä. Molemmat luovuttivat hyvin myös vedestä.

Tässä kuva Enyasta kotioloissa. Se on melkoinen hamsteri ja rakastaa Ikean Råttia ja hiiriä. Kuinka monta Råttaa ja hiirtä näet kuvassa?

kaksi Råttaa ja yksi hiiri mahtuu pienen flatin suuhun

Perjantaina saimme myös vihdoinkin hakea mun autoon Hauboksin. Hmm tuolle häkille tuli vähän hintaa, sillä Apassi ennätti jo ennen sen saantia nakerrella turvavöitä. Ei ihan katki poikki, mutta eipä tuo mene katsastuksesta läpi ennen vöiden vaihtoa. Huoh.. Tuo häkki kasattiin autoon paloista ja ihan mittatilauksena tehty mun Caddyyn.

häkki takaa

häkki edestä. Penkkien taakse jää vähän tavaratilaakin.

No niin nyt lähden tekemään vähän pihatöitä. Lisäksi on kani sulamassa, niin vetäistään pikku jäljet noille kahdelle ipanalle! Ei käy aika pitkäksi. :)  

Kurssilla

Mielenkiintoinen kurssi viikonloppu takanapäin ja monenlaisia ajatuksia pää täynnä. ;) Itse osallistuin Noahin kanssa. Elvenpath's koirista myös osallistui Martina & Colin sekä Lotten & Troy. Meitä kouluttamassa täällä oli Fontellin Susanna kaakosta. Ryhmä koostui hieman eritasoisista koirista, joita oli yhteensä 10 kpl (9 flattia ja 1 labbis) ja kourallisesta kuunteluoppilaita. Aloitimme lauantai aamuna hieman keskustelemalla, kunnes siirryimme käytännön harjoituksiin. Aamulla keli oli ihan kammottava kun tuuli ja satoi. Kun oli aika siirtyä ulos harjotuksiin n klo 11, niin sade oli onneksi lakannut.

Ensin aloitimme ihan sillä, että hän katsoi että miten koirat seuraavat, että seuraako koira ohjaajaa tai ohjaaja koiraa. Tässä ei ollut mitään ihmeellistä Noahin osalta, sillä se seuraa aika hyvin. Tosin pariin otteeseen siirtymisissä viikonlopun aikana pistin sen hihnaan, että hieman petrasi asentoaan. Tason tarkastus tapahtui myös  luonnollisesti ihan simppelillä ykkösmarkkeerauksella, jossa Susannan tarkat silmät huomasivat missä oli parantamisen varaa. Markkeerauksissa Susanna korosti tuulen merkitystä ja myöskin ohjauksissa, että mihin kannattaa kovalla tuulella koiransa linjata, kun pitää mennä paikasta A paikkaan B. Tämän jälkeen teimme koirille muistipaikan, niin että olivat rivissä ja noutivat kukin yhden damin. Tämän jälkeen poistuttiin paikalta kiertämällä, että muistipaikan ja lähetyspaikan välille syntyi ns sokko alue. Kokemattomat koirat aloittivat lähempää ja vanhemmat sitten kauempaa. Kukin oli jättänyt koiralleen pari damia. Kun olimme siellä kauimmaisessa lähetyspaikassa, niin näkyi missä Noahilla mentiin sen "mukavuusalueen" yli ja luonnollisestihan aikaa oli kulunut jo reilusti siitä kun ne damit oli viety muistipaikalle. Kun lähtö ei ollut hyvä, niin lähetyksessä siirryttiin muutama metri eteenpäin ja katsottiin miten koira linjautui. Tehtävä sujui Noahilta ihan kivasti.

Päivän päätteeksi sitten tehtiin pareittain ohjaus muistipaikalle ja markkeeraus. Olin Lottenin kanssa parina ja  teimme niin, että Troylle tuli ensin markkeeraus, jonka Noah katsoi sen, kielsin ja otin käännöksen muistipaikalle ja lähetin sen ohjauksen. Ei mitään probleemaa... Troy noukki oman markkeerauksensa ja osat vaihtuivat. Troy myös suoritti tämän osion moitteetta. Sanoisin, että Noahilla tuo johdonmukainen treeni on tuottanut tulosta eli sen maltti jättämisissä on parantunut huimasti. Katsotaan nyt miten kokeessa käy, kun käyn tarkastamassa poikien tason Närpiön kokeessa 26.5. 

Lopuksi Susanna myös näytti koirien hallintaharjoituksen, jossa Colin oli näytekappale. Colin on hieman impulssiivinen ja vahvatahtoinen. Martinan tuli laskea Colin irti ja jos se lähti ohjaajansa luota, niin muut "ajoivat" sen takaisin ohjaajan luokse. Tässä koiran piti oivaltaa, että paras paikka on ohjaajan läheisyydessä ja siinä on niin turvallista olla, että voi olla siinä kaikessa rauhassa ja pistää siihen pötköttämän. Ohjaaja oli taas välinpitämätön koiraan kohtaan eli hän vain seisoi siinä ja viestitti olemukseellaan, että hän kyllä hansaa tämän tilanteen... Tätä harjoitusta on vaikea selittää, jos sitä ei näe, siinä ei tehdä koiralle mitään pahaa eikä dramaattista. Colin suhteellisen nopeasti antoi periksi ja kävi ohjaajansa viereen pötkölleen. Martina saa kyllä tehdä tämän asian kanssa reilusti töitä. Lisäksi Colin kuumeni turhan paljon paukuista ja kun muille tehtiin markkeerauksia. Viime syksynä se oli hyvällä tasolla, mutta nyt kun kevään treenit on taas aloitettu, niin se on taas taantunut. Päivä oli siis hyvin mielenkiintoinen. Sitä oppiin ja saa ajatuksia kun katsoo muita. :)

Tulin kotiin joskus hieman ennen klo 18. Miku oli kepona kyllä hoitanut koirien kanssa välttämättömimmät asiat, mutta koska keli oli mitä mainioin, niin päätimme vielä lähteä parin tunnin metsälenkille. Kävimme yhdellä laavulla katsomassa, josko voisi ottaa grillattavat mukaan jollekin lenkille. Hmm Sini ja Noah kävi heti tutkimassa mitä laavun katolta löytyi. Ne on meidän apinaosastoon kuuluvat, jotka tykkäävät tutkia ja kiipeillä esim tukkikasojen päällä. ;)

Noah laavun katolla, Sini oli jo ennättänyt muualle

Myöhemmin lenkillä Sini löysi myös pallogrillin kannen, jonka kanssa oli kiva juoksennella. Sekopää mikä sekopää... Kyllä oli olo sellainen, että oli kaikkensa antanut sitten illalla kun kotiuduimme.

Sini

Kurssi sitten jatkui tänään aamutuimaan. Lotten oli päättänyt, että hän haluaa tehdä Troyn kanssa eilisen harjoituksen, siis sen viimeisen mikä tehtiin Colinin kanssa. He sitten seisoa töröttivät koko päivän kun muut tekivät treenejään. ;) Troy pääsi sitten Noahin pariksi tekemään yhden harjoituksen. Tämän jälkeen se oli hieman polleata poikaa, että taas piti vähän muistutella realiteeteistä ja se palasi ruotuun. Muuta se ei päivän aikana tehnyt. Kävimme tässä meidän pariharjoituksessa tekemässä kaksi muistipaikkaa ja palasimme eri reittiä takaisin. Koira lähetettin linjalle ja pysäytys, jolloin odotettiin, että koira nollaa päänsä ja vekattiin se sitten oikealle tai vasemmalle ja sen jälkeen suora linja. Noah suoritti tämän tehtävän oikeastaan suhteellisen simppelisti, mutta se hätäili ja jäi seisomaan, kun yleensä pysähdyksissä istuu. Tässä harjoituksessa oli kiva kuvio toteutettavaksi. Olemme jotain tuon tapaista tehnyt, mutta aina on hyvä saada muistutusta, koska mun ainakin pitää treenata enemmän pysähtymisiä. Tärkeää tässä tehtävässä on, että ei harjoittele molempia suuntia kerralla eli että pysäyttää ja ohjaa samasta kohdasta oikealle ja vasemmalle, vaan sitten pitää muuttaa harjoitusta kun otetaan toinen suunta. 

Lopuksi otettiin markkeerauksia, niin että lähetys rivistä. Damin putoamispaikka sama, mutta rivi siirtyi eri lähetyskulmiin. Noah lähti kerran kun en itse ollut tarkkaavainen ja kaveri lähetti koiransa (ja periaatteessahan ei pitäisi kiinnittää huomiota koiraan...), mitä ei ole aiemmin tehnyt. Ärähdin ja huomasi heti virheensä. Onneksi se ei kaverin koiran lähtöä häirinnyt. Hmm kyllä pitäisi vaihtaa lähtökäskyksi koiran nimi, eikä pelkkä "hae" jota monet muutkin käyttävät. 

Kurssin antiin erittäin tyytyväinen ja luulen, että kaikki osallistujat saivat nipun ideoita toteutettaviksi. Noah käyttäytyi melko hyvin. Noahille haaste oli palauttaa koirarivistöön eli sillä häntä nousi (jep jep, kun häntä ei ole kauhean matalalla muutenkaan... ;)) ja pälyili muita. Ei ole ollut yhteistreeneissä, jossa on noin paljon koiria ja vaatii näköjään totutusta. Hieman sosiaalista piipitystä esiintyi, eli lähinnä katseli muita koiria ja pistää korvat rusetille ja päästi ääntä, sitä ei kukaan muu juurikaan varmaan kuullut kuin minä itse. Muuten käyttäyi rauhallisti ja hyvin. Tähän tosin saattaa vaikuttaa, että Poppy oli ensimmäisen kerran nyt juoksun jälkeen perjantai-iltana muiden koirien seurassa lenkillä. Teddy oli perjantai ja lauantai lenkit tosi ärsyttävä. Kävi nuolemassa Poppyn korvia, että ne oli ihan klähmäiset. Käsilaukusta tuli ja kovaa -> pysyi hetken poissa kunnes taas muisti, että on mentävä sinne flirttailemaan. Tänään oli sitten onneksi rauha maassa. Huomasin, että Noah reagoi aika voimakkaasti yhteen kurssilla mukana olevaan narttuun, jolla oli juuri luovutusikäisen pennut. Reagoi sen tuoksuun eniten.

Lähdin tänäkin iltana koirien kanssa metsälenkille. Mulla oli pikkudami taskussa, niin tein Enyalle pari noutoa, eli joutui etsimään damia metsästä eli kävin kävelemässä ristiinrastiin ja vaivihkaan pudotin pikkudamin alueelle. Apassin ja Sinin laitoin puuhun kiinni, mutta muuthan pysyy hyvin paikoillaan, joten ne saivat odottaa kun Enska teki nämä pikku jutut. Käytti ihan hemmetin hyvin nenäänsä eli löysi damin tosi nopsaan, vaikka se oli suopursujen keskellä. Otti sen hyvin ja palautti hyvin. Hieno likka... Olen tyytyväinen, kun noilla molemmilla on rauhallinen ja hyvä suu, hieno homma. Niin on onneksi näille muilla minun koirilla paitsi Sinillä, saattaa riistasta tulla pannukakkua. Ehkä joku toinen päivä on sitten Apassin vuoro. Apassi oli ihan hiljaa ja rauhassa puussa kiinni, että sekin oli hieno pikkumies. Mä en turhan paljon niiden kanssa ole tehnyt. Ne ui hyvin ja mielellään, että siinä ei ole mitään. Eivät ole noutaneet vedestä, mutta ovat uiskennelleet muuten vaan  siitä lähtien kun jäät lähtivät.

Ensi torstaina Noahilla on agistartti Kokkolassa. Lauantaina on meidän omat kisat ja silloin on tarkoitus, että sekä Poppy että Noah starttaavat. Sunnuntaina olen Noahin kanssa osallistumassa agikoulutukseen, kun edellisen päivän tuomari jää pitämään koulutusta. Onneksi tulollaan on sitten yksi kesäloma viikko, se tulee kyllä tarpeeseen. Nyt on niin paljon aktiviteettiä tässä kevään korvilla, ettei saa ollenkaan olla rauhassa. ;) Sitä seuraavan viikonloppun lauantaina nome-koe ja sitten sunnuntaina on länkkäreiden pentutreffit. Kolmen viikon päästä oleva viikonloppu on sitten onneksi kokonaan vapaa. No itsepä olen itseäni aktivoinut...

Nyt on kyllä aika tehdä treffit nukkumatin kanssa!

Picasaan lisätty kuvia

Picasaan on lisätty uusi albumi 2012, jonne olen lisännyt kuvia kasvateistani tältä keväältä. :) Viereisestä linkistä siis löytää.

Huh mikä viikonloppu...

Ihan sanattomaksi vetää viikonlopun tulokset. Tarkemmat tulokset on kotisivujen uutisia osiossa. Lauantaina 5.5. ajelin Kauhavan näyttelyyn. Siellä flatit tuomaroi Ing-Marie Hagelin, Ruotsista. Muistan että hänelle esitin Wondyn joskus -90 luvulla. Pirtsakkana hän jaksoi vielä arvostella tänä viikonloppunakin. Aamulla kun heräsin, niin mietin pari kertaa, että viitsinkö lähteä kun on oli niin paska keli. Hmm... Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön ja ei kun matkaan. Sinne oli ilmoitettu Noah ja Poppy. Poppyllahan oli juoksun parhaat päivät käsillä, että sekin vähän arvellutti. No olihan se Noah vähän töttöröö nyt viikonlopun ajan. Esitin Noahin käyttöluokassa ja voitti käyttöluokan, sai SA:n ja oli PU-1 ja VSP. Uroksien sertiä ei sitten jaettukaan. Poppy oli PN-3, ROP-vet. Tässäkin kohtaa mietin, että jäädäkkö paikalle. Päätin kuitenkin jäädä. BIS-veteraani kehän arvosteli norjalainen Bjarne Sörensen. Kannatti jäädä, sillä Poppyn sijoitus oli BIS3-vet. Lupasi siis hyvää seuraavalle päivälle, koska kyseinen tuomari arvosteli flatit seuraavana päivänä Pietarsaaren ryhmiksessä.


Koirien arvostelut suomennettuna:

Noah: "Erinomainen koko ja ruuminrakenne. Hyvänmuotoinen pää. Hyvä ilme. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hieman pehmeä selkä. Hyvä eturinta. Hyvä karvanlaatu. Hyvä sukupuolileima. Aavistuksen ahdas takaa, hyvä edestä. Hyvä sivuaskel."

Poppy: "Hyvä pää. Erittäin tasapainoinen. Kaunis ryhti. Erinomaiset kulmaukset. Oikea luusto. Hyvä ylälinja. Hyvänmuotoinen rintakehä."

Sunnuntai aamuna keli oli huomattavasti edellistä päivää parempi, onneksi. Sunnuntaina 6.5. oli siis Pietarsaaren ryhmänäyttelyn vuoro. Ei se ihan Pietarsaaressa ollut vaan Larsmossa. Luksusta kun oli vain 10 min ajomatka täältä meiltä kotoa. ;) Meitä Elvenpath'seja olikin useampi paikalla. Tuomarina siis Bjarne Sörensen Norjasta.

Ensin oli Rambon (E.Rio Grande) vuoro mennä kehään. Se esitettiin siis juniori -luokassa. Päätettiin, että minä esitän sen tällä kertaa, niin sen omistaja saa vähän tutkailla mitä siellä tapahtuu.  Melkoinen vilpertti ja kiemurtelu kun tuomari tutki. Hmm.. hotkaisi namin väärään kurkkuuna ja jäi sitä kakomaan kun piti juosta *pyörittelee silmiään*. Tuomari piti kovasti Rambosta ja sai ERI-1, tuomari vielä päätti antaa sille SA:n ja lopullinen sijoitus oli PU-4. Tuomarin mukaan sillä on hyvä tulevaisuus edessään. 

Rambo

Tämän jälkeen tuli käyttöluokkaan ilmoitettujen Troyn ja Noahin vuoro esiintyä. Olin jo ounastellut, että Troy voisi olla tämän tuomarin tyyppinen koira. Molemmat pojat saivat ERI:n. Sijoitus oli Troy 1. ja Noah 2. Troylle SA. Noah oli tuomarin mielestä vähän kapea/laiha (vaikka mun mielestä just sopiva ;)) ja piti häntää ihan törkeän korkealla juostessaan, joten sinne meni se SA. Oli pahempi kun eilen, grr... Troy siis jatkoi PU-kehään. Tuomari juoksutti koiria aika reippaasti ympäriinsä. Mikä riemu kun Troyn lopullinen sijoitus oli PU-1. Näin ollen Troy myös nappasi ensimmäisen sertinsä, jiihaa!!! Tuomari perusteli valintaansa PU:n osalta ääneen, että Troy on juuri oikean kokoinen uros, että jos se esitettäisiin Ruotsissa, niin se olisi vain pieni musta piste siellä. ;) Ruotsissa kun on näyttelyissä keskikorkeus hänen mukaansa n 64 cm. Hän sanoi, että hän on usein seuraamassa metsästyskokeita, niin hän on nähnyt mitä näille isoille siellä käy. Yleisöstä kysyttiin, että miksi näin on, niin hän oli sitä mieltä, että vika on näyttelytuomareissa, jotka palkitsevat isoja koiria. No joka tapauksessa olin erittäin iloinen Lottenin puolesta, sillä hän oli tämän ehdottomasti mielestäni ansainnut. =)

Troy

Sitten oli narttujen vuoro astua kehään. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu Storm-pentueesta Siru (E. Storm Cloud). Sitä ei koskaan aikaisemmin ole näyttelyssä esitettykään ja se osallistui AVO-luokkaan sillä sillä ei ole taipparitulosta. Kasvattaja pika pikaa sai sen saksia, mutta onneksi sillä ei ollut paljon karvaa, että sujui nopsaan. Siru sai ERI:n. Luokassa esitettiin neljä narttua ja Sirun sijoitus oli 1. Se kuitenkin liikkui lyhyellä askeleella, että sinne meni SA. Omistaja saikin kotiläksyksi alkaa pyöräilemään sen kanssa. Lisäksi oli minun mielestä turhan tuhdissa kunnossa ts vyötärö olisi saanut olla sutjakampi. ;) Minillä oli näet samaa ongelmaa aiemmin, mutta kun Isabella pyöräili sen kanssa, niin liikkeet paranivat huimasti. Kotiläksyjä siis. Minulla oli varis myös mukana ja näytin sitä Sirulle ja käytiin vähän piilottamassa sitä metsään. Näytti nyt siltä, että jos tekee hakua noin, niin taipparit menisivät heittämällä läpi. ;) Sirua on käytetty kyllä syksyisin metsällä ja suoritutunut siellä hyvin. Tässä joka tapauksessa Sirustakin tuore kuva.

Siru

Viimeisenä sitten oli Poppyn vuoro esiintyä veteraani -luokassa. Luokassa oli Poppyn lisäksi myös toinen veteraani narttu. Poppy sai ERI:n, sijoitus luokassa oli 1. saaden SA:n.  Poppyn lopullinen sijoitus oli PN-2. Tämän jälkeen valittiin ROP- ja VSP-veteraani. Poppysta tuli ROP-veteraani. 

Poppy 1.5.2012 meidän lähipellolla

ROP-veteraanin valinnan jälkeen oli taas Troyn vuoro astua kehään ja mikä riemu, sillä tuomari valitsi Troyn ROP:ksi. Näin me sitten Lottenin kanssa saimme jäädä odottelemaan isoja kehiä. Ensiksi Lotten sai tarjota seurueelle pullakahvit. Meillä on näet traditio, että se kenen koira nappaa sertin, niin tarjoaa seurueelle pullakahvit. ;) Itse tapoin aikaa vähän seuraamalla muiden rotujen arvostelua. 

Ryhmäkehässä sitten oli 7/8 ryhmän koirat eli varmaan n 20 koiraa kehässä yhtä aikaa. Skeptisesti ajattelin, että se on varmaan vain tack och adjö. Ryhmän arvosteli Ing-Marie Hagelin. Troy poimittiin sieltä jatkoon, yllätys... No ryhmä sitten vain pieneni ja Troy oli edelleen mukana. Troyn lopullinen sijoitus oli RYP-3. Heti tämän jälkeen ROP-veteraanit kutsuttiin kehään ja veteraanit arvosteli Elisabeth Rhodin. Poppy poimittiin myös jatkoon ja oli siis neljän joukossa. Ajattelin, että ollaan varmaan neljänsiä... kolmansia... kakkosia... Ei hemmetti vain Poppy jäljellä. Poppy oli BIS1-veteraani. Hih meidän barffikoirat sai taas ruokasäkin palkinnoksi. Se säkki jatkoi heti matkaa Sandéneille. ;) Lisäksi oli koirien älypeli, jota Sini ja Enya on ennättäneet jo kokeilemaan ja sitten oli pytty ja ruusukkeita. :)

Tässä parit arvostelut suomennettuna:

Troy: "Keskikokoinen uros. Workmanlike tyyppinen. Kaunis pää. Hyvä runkoinen. Erinomainen luusto. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkuu erittäin hyvi."

Noah: "Iso uros. Kaunis pää. Hieman kapea runkoinen. Hyvä luusto. Kantaa häntäänsä korkealla liikkuessaan. Hyvä karva, mutta vähän xxx (en saa selvää). Liikkuu hyvin."

Poppy: "Kaunis pää. Hyvin rakentunut veteraani, joka on erinomaisessa kunnossa. Aavistuksen laskeva lantio. Liikkuu hyvin." 

Ei ne hyvät uutiset siihen loppuneet. Päiviltä tuli viesti. Olivat Merin kanssa startanneet 3-luokassa jossain agi-kisoissa siellä etelässä. Meri oli tehnyt kaksi puhdasta rataa. Hyvä likat. Ai niin Meri esitettiin Suomen Palveluskoiraliiton erikoisnäyttelyssä Helsingissä 5.5. Siellä tuomaroi Raija Tammelin. Eipä ollut Meri hänen tyyppiään ja sai EH:n.

Myöhemmin sitten vielä tuli Isabellalta puhelinsoitto. Hän oli Minin kanssa osallistunut kauden ensimmäiseen mejä-kokeeseen Maalahdessa. Tuomarina oli Kai Ylikoski. Mini oli saanut 49 pistettä 50 mahdollisesta pistestä ja tulos oli AVO-1. Jälkivarmuudesta oli lähtenyt yksi pinna. Oli jonkun tarkastuslenkin tehnyt. Tämä oli nyt sen toinen AVO-1 -tulos, joten he jatkavat nyt jäljestystä VOI-luokassa. Viimeinen lause arvostelussa oli "erinomainen jälkikoira". :) En stor GRATTIS kram till Isabella & Mini!

Me vielä tämän kaiken härdellin jälkeen menimme Lottenin kanssa treenaamaan. Nyt pitää  pistää töpinäksi, sillä pojat on ilmoitettu Närpiön nome-kokeeseen toukokuun lopussa. Nyt Lotten ymmärsi mitä tarkoitin, kun Teddy on mielestäni surkea markkeeraamaan. Nyt se tuli oikein hyvin näkyviin, sillä tehtiin markkeerauksia tennispalloilla su-iltana. Teddy markkeeraa suunnilleen, mutta se ei niinkuin mene suoraan pisteeseen, vaan se suorittaa markkeerauksen enemmän haun omaisesti. Se on erittäin taitava käyttämään tuulta hyväkseen ja kun tulee sinne paikalle, niin hakeutuu tuulen alle ja hakee sen. Noah taas markkeeraa suoraviivaisemmin putoamispaikan. Toki sekin joutuu joskus sitä etsimään, mutta pääsääntöisesti markkeeraa paremmin. Teddy lisäksi irrottaa katseen putoamispaikasta kun vilkuilee minua eli sen keskittyminen on mun mielestä todella huono. Kokeissa tuo Teddyn tyyli ei ole aina ihan paras mahdollinen. No katsotaan kuinka käy toukokuun lopussa. Ajattelin ottaa tuon lähinnä tason tarkastuksena ja katsoa mitä tarttee treenata. 

Nyt olemme ensi viikonloppuna menossa nome-kurssille. Jännää!!! Fontellin Susanna tulee tänne meitä kouluttelemaan. Otan Noahin mukaan kurssille. 

Jep.. Tällaista tällä kertaa. Hyvin meni, mutta mitään ei voi ottaa itsestään selvyytenä. Välillä menee hyvin ja välillä menee huonosti. Sellaista se on... 

Hauskaa Vappua!

Taas on paljon tapatunut viime aikoina, joten aika pitkä teksti tiedossa...

Aloitetetaan viikonlopusta 21. - 22.4.2012. Olimme taas Ulla Kaukosen valvovan silmän alla ja teimme agiltyn hyppytekniikka treenejä. Tämä oli siis kolmas kerta meille. Viikonloppu oli todella mielenkiintoinen. Noahin suoritukset ja ohjeet tallennettiin videolle, että saadaan sieltä sitten katsoa kun dementia iskee. Ihan kiva kuulla, että Noahin tekniikka on parantunut. Ullan mielestä Noah oli aivan kuin eri koira kun vertasi vuoden takaiseen aikaan, kun ensimmäiselle kurssille osallistuimme. Lauantaina aloitimme treenit sillä, että ensin oli hevosenkengän muodossa askelpidennys -sarja, kaarteessa putki ja putken jälkeen oli perussarja (joka on kokoava sarja). Kokoava liike on edelleen Noahille haastava, mutta suoritti ihan hyvin. Tuli jonkun kerran turhan kovaa, jolloin hyppäsi kaksi estettä kerralla. Tämän jälkeen teimme kaarre työskentelyä, niin että korkeus taisi olla maksimissaan 45 cm. Noah teki varsin hyvin. Aloitimme vasemmalle ja se puoli on se Noahin helpompi puoli.

Sunnuntaina kurssi alkoi teorialla ja siellä tulikin sitten pari ihan uutta kuviota nimeltään "bumerangi" ja "hevosenkenkä". Tuolla bumerangilla voi työstää kaarteita monelta eri kantilta. Hurjan mielenkiintoinen. Tämän bumerangi harjoituksen aikana Ulla huomasi, että Noahin laukka ei ole aina kaarteen myötäinen ja vaatii siis työstämistä. Tämä toistui molempiin suuntiin, ettei varsinaisesti taida olla mitään ruumiillista ongelmaa esim jumia, vaan se ehkä sillä jotenkin korjaa tasapainoaan. Saimme oman S-muotoisen laukkaharjoitteen, mitä saamme toteuttaa. Lisäksi saimme kotiläksyksi alastulon preppausta. Nyt kun kesäkausi taas alkaa, niin saamme tämän uuden opiskelun aloittaa ulkokentällä. Enyalle ja Apassille on tulevaisuudessaan myös hyppytekniikka treeniä tiedossa. Aloitamme niiden kanssa ulkona tekemällä sarjoja speed bumpeilla ja katsotaan sitten miten edetään. Meillä kun ei ole kiire mihinkään...

Länkkäri-pentueesta Pemu (E. A Thunder Of Drums) osallistui Kajaanin ryhmänäyttelyyn 21.4. Siellä tuomaroi Harto Stockmari. Pemun tulos oli EH-2. Ihan mukava ja sitä kuvaava kritiikki.

Sitten siirrymme viime viikonloppuun 28. - 29.4. Perjantaina saimme vieraita kun Päivi, Meri & Jassa tulivat tänne. Tiedossa oli näyttelyitä viikonlopun molemmille päiville. Meni oikein loistavasti. Lauantain näyttely pidettiin Teerijärvellä. Flatit tuomaroi ruotsalainen Karl-Erik Johansson. Erittäin mukava ja hyväntuulinen tuomari. Noah oli PU-1 ja sai viimeisen sertinsä ja näin ollen siitä leivottiin FI MVA. Lisäksi oli ROP, mutta sitten ryhmäkisoissa arvoteltiin sekä 7- ja 8-ryhmä. Siinä taisi olla 22 koiraa. Ei menestystä sieltä. Nartuissa oli Merin vuoro mennä kehään ja sen lopputulos oli PN-3 ja vara-sert. Hieman harmittaa kun Noah oli vielä ilmoitettu kolmeen muuhun näyttelyyn. Hmm... Murphyn laki jos en olisi ilmoittanut kolmeen, niin ei varmaan olisi saanut sertiä. JIIHAA saamme unohtaa sen kanssa nyt näyttelyt. ;D

Noahin kritiikki suomennettuna: "Erinomaista tyyppiä. Tyypillinen pää. Tummat silmät. Kaunis kaula ja selkälinja. Hyvä rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Matkaa voittavat askeleet. Voisi olla tiiviimmät tassut. Hyvä karvanlaatu. Iloinen ja ystävällinen."
Merin kritiikki suomennettuna: "Erinomaista tyyppiä. Kaunis feminiininen pää. Hyvä ilme. Saksipurenta, mutta koiralla voisi olla hieman leveämpi alaleuka. Kaunis kaula ja selkä. Hyvä rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Liikuu hyvin. Erinomainen karvanlaatu."

Sunnuntaina 29.4. oli sitten Kaustisen ryhmänäyttelyn vuoro. Siellä flatit tuomaroi Bertil Lundgren Ruotista. Siellä uroksissa esitettiin Noah ja Colin (E. Storm Trooper). Pojat saivat EH:t ja Noah luokassa toinen ja Colin kolmas. Merin sijoitus oli ERI-1, PN-2 ja se sai ensimmäisen sertinsä. Ei huono ollenkaan. Meri on esitetty nyt keväällä kolmessa näyttelyssä, joka näyttelyssä SA, vara-sert ja sert.

Noahin kritiikki suomennettuna: "Hyvät mittasuhteet. Hyvänmuotoinen maskuliininen pää, jossa hyvä pituus. Tummat silmät. Hyvä kaula ja lapa. Suora olkavarsi. Erinomainen rintakehä. Voimakas selkä, jyrkkä lantio. Kantaa häntää turhan korkealla. Hyvin kulmautunut takaa. Liikuu hyvin sivusta, mutta hieman ahtaasti takaa. Hyvä luusto ja karva. Hyvin esitetty."
Merin kritiikki suomennettuna: "Erinomaiset mittasuhteet. Feminiininen täyteläinen pää. Hyvä kaula ja lapa. Hyvin kulmautunut. Erinomainen rintakehä. Hieno ylälinja. Hyvä reiden leveys. Vähän ahdas takaa. Hyvä luusto. Erinomainen karva."

Kun Päivi ja Meri olivat täällä, niin sanomattakin oli selvää, että vapaa-aika kulutettiin treenaamalla. Lauantaina teimme hieman lyhemmän treenin. Sunnuntaina näyttelyn jälkeen menimme reilun tunnin metsälenkin ja sitten treenaamaan. Hmm... Ilta oli mitä ihanin ja treenin saivat kaikki minun koirat ja molemmat Päivin koirat. Pojat ja Meri saivat saman kaltaisen treenin. Pojat hieman pidemmillä välimatkoilla kuin Meri. Sinille ja Poppylle tein "testin"... hmm.. Tulos oli, että Poppyn markkeeraus oli hanurista, mutta positiivisesti täytyi todeta, että ohjautui hyvin ja kestävästi. ;) Sini taas teki varmaa työtä markkeerauksissa. Ohjauksessa vähän luupää, mutta positiivisena piti todeta, että pysähtyi hyvin pillistä. ;) Tiedänpä mitä tarvii treenata. Enya ja Apassi saivat pari markkeerausta. Näin myös eilen maanaintaina. Innokkaina olivat, eli pidän ne irti markkeerauksessa ja jos lähtevät turhan äkäisesti matkaan, niin dami poimitaan ylös. Kerran taisivat kumpainenkin livistää, kunnes hoksasivat jujun ja nakuttivat paikallaan kunnes saivat käskyn. Fiksuja lapsia ja hyvä kun on intoa. Palautukset ja luovutukset hyvät. Eilen me sitten rakennettiin hieman lisää meidän sunnuntaiseen treeniin. Lisäksi mukaan tulivat myös Colin ja Troy. Molemmat tekivät oikein hyvin.

Tänään 1.5. sitten pidimme Storm-pentueen treenipäivän täällä meillä. Mukana oli 6 pentua (Noah, Nemo, Riki, Mini, Colin ja Meri) ja Troy. Aloitin ensin vähän katsomalla mitä kukin tekee. Enya ja Apassi olivat passiivitreeniä tekemässä eli olivat puussa kiinni, eivätkä aiheuttaneet minkäänlaista häriötä siellä. Tämän jälkeen teimme muistipaikan ja sitten iltapäivällä yhdistettiin muistipaikka markkeraukseen. Meri ja Colin tekivät erittäin varmaa työtä ja niitähän olen itse nähnyt huomattavasti enemmän kuin muita. Loppupäivästä Meristä paistoi väsymys. Sitä se teettää kun tulee tänne Pietarsaareen. ;) Mini aloitti päivän olemalla kuriton palauttaessaan. Olin ensin vähän OMG, mutta huoli oli turha, sillä sen saatua purettua pönttöenergiansa, niin teki oikein hyvin. Loppupäivän osalta sen treenit sujui varsin mukavasti. Mini tekikin todella hyvin ne markkeeraustehtävät. Riki oli viime näkemältä edistynyt kovasti. Oli ilo nähdä sen ripeä palautusvauhti ja hyvät luovutukset. Nyt saavat vähän löysätä ja hetsata sitä damin kanssa. Nemo oli pikkasen innokas ja sille tuli kotiläksyksi malttitreeniä ja höpötystreeniä, ettei lähde heti kun joku hiiskahtaa...Kun maltti paranee, niin hyvä tulee. Tässä vaiheessa pitkänmatkalaiset nostivat kytkintä. Jenni ja Isabella jäivät vielä katsomaan kun Teddy, Troy ja Noah poimivat muistipaikan tyhjäksi. Eivät olleet siellä käyneet, eivätkä nähneet kun olimme laittaneet sinne dameja, että saivat sokko-ohjaus treenin. Aloitettiin luonnollisesti lähempää ja peruutimme. Hyvin tekivät kaikki kolme. Lopuksi Enya ja Apassi saivat nähdä variksen ja kanin. Ei probleemaa, vaikka viimeksi tainneet nähdä riistaa lokakuussa.

Summa summarum oikein mukava päivä metsästysmajalla mukavien ihmisten seurassa. Kaikki olivat tehneet loistavaa työtä koiriensa kanssa!!!! Kasvattajana saa olla todella tyytyväinen. Lotten on aina mukana auttamassa, mistä olen hänelle erittäin kiitollinen. Tack Lotten! Kuvia päivästä ja koirista päivitetään kunhan jaksan ja ennätän.  Kun tulin kotiin, niin pakkasimme koirat autoon ja kävimme vielä metsälenkillä Mikun kanssa. Niin koirathan ovat jo aloittaneet uimakautensa ja nyt on onneksi viimeisetkin jäät melkein lähteneet lenkin varrelta. Enya ja Apassi ovat innokkaita ja hyviä uimareita. :) Poppylla on juuri juoksut päällä. Hmm ensi viikonlopuksi olen ilmoittanut näyttelyyn Noahin ja Poppyn, very nice....

Jatkoa seuraa silloin siis....