Eläinlääkärissä, kurssilla ja uusi harrastus?!

No niin taas aikaa on kulunut sitten viime kirjoituksesta. Pikkuinen huoli on ollut Rosasta viime aikoina. On ollut hieman vaisumpi kuin normaalisti. Sehän on pikkasen köhinyt, eikä syksyllä löytynyt syytä siihen tai se on tuntunut enemmän sellaiselta kakomiselta aivan kuin kurkussa olisi jotain. Se on syönyt hieman haluttomasti viime aikoina. Kun sen kanssa puuhastelee ja antaa palkkio nameja, niin ne onneksi ovat uponneet. Tilasin sitten ajan keskiviikkona tuonne naapurikaupunkiin yhdelle eläinklinikalle. Oli uusi tuttavuus minulle, mutta kyseinen eläinlääkäri antoi Oivalle ensiavun kun kyy tuikkasi sitä huuleen. Tosi kurja juttu kun töissä on ollut pitkiä päiviä, niin emme ennättäneet meidän omalle eläinlääkärille. Tuo toinen klinikka oli auki klo 21 asti ja heillä on myös jatkuva päivystys, joten sinne siis. Eläinlääkäri ei juurikaan puhunut suomea, joten keskustelin hänen kanssaan englantia ja minulle se sopi oikein hyvin. Hänen eläintenhoitajansa toimii myös yleensä tulkkina, mutta hän sanoi, että tein hänen työn nyt helpoksi kun kommunikointi lekurin kanssa onnistui suoraan. No enhän mä kaikkea lääkärisanastoa osannut, että hoituri sai suomentaa pernaa ja sen sellaista... ;)

No enivei Rosalta otettiin verikoe, jossa ei mitään hälyyttävää. Tulehdusarvot olivat kylläkin koholla. Lisäksi ne arvot, jotka kertovat punasolujen "väristä" tai tilavuudesta olivat ihan pikkiriikkisen alakantissa, mutta ei hälyyttävästi. Rosalta kuvattiin röntgenillä keuhkot, sydän, suolistoa ja rankaa. Selkärangasta löytyi pari nikamaa, joiden väli oli kuluneempi, mutta muuten kuulemma sen selkäranka oli sen ikäiseksi koiraksi erinomaisessa kunnossa. Sydän oli normaalin kokoinen ja muotoinen. Onneksi myös kuulosti vahvalta ja normaalilta. Sen sijaan keuhoista löytyi vähän muutosta,josta oli vaikea sanoa, että johtuvatko jostain vanhasta tulehduksesta (Rosalla oli nuorena joskus kennelyskä) tai onko sitten mitään sellaista mikä kasvaa/etenee?! Ei niistä tässä vaiheessa voinut sanoa mitään, vaan suositteli uusia kuvia parin kuukauden päästä. Maallikon silmään ei juurikaan näyttänyt mitenkään erilaiselta. Silloin kun Wondyn kuvat näin, niin niissä oli selkeitä muutoksia. Lisäksi Rosa rauhoitettiin, että kurkku saatiin tutkittua. Nielusta löytyi ainakin tulehdus. Varsinkin vasemman puoleinen nielurisa oli huonompi. Rosa sai tähän tulehdukseen kortisonipiikin ja lisäksi 7 pvän Synulox-kuurin. Katsotaan nyt sitten auttaako. Ruokahalu on edelleen huono ja kortisoni aiheutta vähän enemmän juomista. Eilen sain puhelun klinikalta, kun kilpirauhas- ja maksa-arvot olivat selvinneet. Maksa-arvot oli ok. Kilpirauhasarvo oli normaalin rajoissa, mutta hieman alakantissa. Katsotaan sitten mitä tuolle tehdään... Rosa täytää ensi lauantaina 10 v. Ei ole kivaa kun koira vanhenee ja väistämättä ajatuksissa on, että luopumisen hetki lähestyy jossain vaiheessa.

Eilen meillä oli Vappu Alatalon pitämä motivointiklinikka. Olin positiivisesti yllättynyt, koska ajattelin, että se olisi ensin jotain kukkahattuilua ja yltiöpositiivista hommaa. Siis olihan se positiivista, mutta hän oli myöskin hyvin tarkka koiran käyttäymiseestä. Hänen kertomassaan "johtajuus" ajatusta, vaikkei sitä ihan sillä nimellä kutsunutkaan, mutta oli selkeästi sitä mieltä, että koiralla on oltava rajat. Ja esimerkiksi koira ei missään tapauksessa saa pitää ihmistä puruleluna. Hän oli sillä kannalla, että kaikki kiva loppui jos hammas kävi käteen tms koira jäähylle tai kaulapannasta kiinni rauhoittumaan. Lisäksi leikissä ihminen aloittaa ja lopettaa, mutta että koulutus on kuitenkin vuorovaikutusta koiran kanssa. Toistomäärät pidetään pieninä, koska tavoitteena on että koira tekee innokkaasti ja freesisti kaikki. Mä Noahin kanssa toivoin, että saisin apua siihen, että kun se vähän jumittuu kun ei mene ihan putkeen, että miten saan sen "nostettua" siitä tai kyllähän sen saa nostettua, mutta vähän jotain hyvää vinkkiä. Noahnin kanssa ei ollut sellaisia "ongelmia" mitä monella muulla. Sehän on treeneissä rauhallinen kun mitään ei tapahdu, eikä tee mitään tyhmää koskaan. Mä en siis agilityssä ole niin hyvä ohjaaja, etten saisi välillä pientä katastrofia aikaiseksi radalla ja tavallaan, että saisin Noahin jotenkin motivoitua siihen, että se ei ole sen vika että meni pieleen. Ei se siis mene totaalisesti jumiin, mutta näkee, ettei sen mielestä ole kivaa kun tulee epäonnistuminen. Just tähän halusin vähän vinkkejä. Nyt emme saatu Noahille eteen sitä tilannetta, vaan se oli aivan liian tohkeissaan ja motivoitunut ja vaikka tehtiin sellaista missä me ei olla hyviä, niin se kesti toistoja siinä. Noah on kyllä aina hyvin motivoitunut ja se tekee aina parhaansa, kun se vain tietää mitä siltä odotetaan. Toistaalta mä hoksasin kurssilla, että meillähän on jo käytössä yksi ns "skrew up cookie" joka voisi auttaa tuohon eli silloin kun haluan sitä nostattaa vähän, niin saa pujotella jalkojen läpi kun kävelen. Saatiin kotiläksyiksi tehdä koirillemme palkinto ranking eli kymmenen syötävää asiaa, millä leikitään ja toimintoa koiran mieleen ja käyttää niitä treenatessamme. Vaikka me ei varsinaisesti saatu selville ihan sitä mitä haettiin, niin täytyy taas sanoa, että oli hyvin hyvin opettavaista katsoa muita. Todella antoisa päivä.

Eilen olin hallilla tosiaan koko päivän. Ja koska eilinen kurssi pidettiin hallilla, niin se kostautui sitten tämän päivän osalta. Ensin aamulla koirien kanssa metsälenkille. Sitten 13:30 hallille ja Noahin treenit. Noah teki seuraamista ja juttuja kun muut teki luoksetuloa jne. Häiriö treenit oli nääs päivän sana. Huoh ei häiriintynyt mistään. Kyllä totesimme, että meillä oli kivat uroskoirat, sillä päätimme treenit niin että teimme sellaisen paikallaolotreenin, että kaikki koirat oli todella lähellä. Siellä makasivat vierekkäinn puolen metrin päässä kolme urosta Aaron-flatti, Dustin-sheltti ja Noah. Kukaan ei tuijottanut tms vaan kaikki makasivat rauhassa ja luottavaisesti paikalleen. Siis miten hienoja poikia kaikki. Enya ja Apassi olivat myös mukana hallilla ja joutuivat vähän odottelemaan siinä parkissa kun oli niin kylmä ettei voinut jättää koiria autoonkaan. Noahin treenien jälkeen oli Apassin ryhmän treenit ja sitten oli vielä Enyan ryhmän treenit. Hetkeksi himaan ja sitten oli vielä agitreenit. Kovin aktiivinen viikonloppu. Töihin lepäämään siis huomenna. ;)

Niin ja mä olen aloittanut ehkä uuden harrastuksen. No ei kai, ei siitä voi vielä harrastuksena puhua. Mä nimittäin kävin avannossa viime torstaina. Tosin mietin, ajaessani sinne paikkaan että vielä voin perua ja kääntyä takaisin kotiinpäin. No ei voi oikeastaan puhua avantouinnista, sillä mä vain kastoin itseni sinne ja aika äkkiä tulin ylös ja siitä sitten saunaan. Yhteensä viisi kertaa kävimme siellä pulahtamassa. Mun yhdet työkaverit olivat käyneet aiemmin ja laittoivat haasteen muille, että jos mentäisiin porukalla ja näin tehtiin. Meitä tosin oli neljä rohkeaa jotka uskaltautuivat. En ollut koskaan käynyt. Minä vilukissa tosiaan yllätin itseni, kun kesälläkin on liian kylmät vedet, hih hih... Aika makee fiilis sen jälkeen. Sovittiin että ensi torstaina taas mennään ja silloin tulee myös muutama muukin mukaan. :)

Että sellaista tällä kertaa...

ROP-pentu, Vuoden agi-flatti ja vähän tokoilua

On taas todettava, että paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä..

Iida (E.Shenandoah) kävi pyörähtämässä Kajaanin tamminäyttelyssä 14.1.2012. Hienosti meni pikkulikalla, koska sai varsin mukavan arvostelun, KP:n ja oli ROP-pentu. Tosin ainoana pentuna sinne osallistui. Hurjasti onnea Liisa & Iida, kovin iloisia ollaan teidän puolestanne!!!

Demi (E. Little Raindrop) taas oli vuoden 2011 "Agility-Flatti" viime vuotisten tulostensa perustella. Varsin hienoja tuloksia parivaljakko tahkosi pitkin vuotta, joskin tulostaso vähän parani kun FI AVA oli saavutettu. Taisivat vähän relata, niin johan tuli rupesi pukkaamaan nollaratoja. ;) Hienoa likat ja suuren suuret onnittelut!

Allekirjoittanut kävi tänään Noahin kanssa tumpuloimassa toko-kokeessa tänä iltana Kannuksessa. Tuomarina siellä Kinnusen Veijo. Tulos ALO-2 ja 151,5 p. Höh... Koira vähän töttöröö ja pää pyöri kuin hedelmäpeli. Ei ihan mennyt kuin Strömsössä... Tässä kuinka kävi:

1. Luoksepäästävyys: 9 (tuomari oli niin kiinnostava, että piti nousta ja mennä vastaan, mitä ikinä ei tee. Lisää treeniä vieraiden ihmisten kanssa.)
2. Paikallamakuu: 10 (ei huomauttamista)
3. Seuraaminen kytkettynä: 8,5 p. (haahuilua havaittavissa ja piti hyvää katsekontaktia kunnes liikkuri kysyi "oletko valmis?" niin koira jo tuijotti muualle. Seuraamisessa ajoittain ok ja sitten haahuilua.)
4. Seuraaminen taluttimetta: 6,5 (ihan hanurista... ai tuolla on tuomari ja mitähän tuolla näkyy... Onneksi tuli käännöksiä ja tempon muutoksia, niin koira vähän havahtui että mitä tapahtui ja kun sai antaa käskyn, niin muisti palaili pätkittäin että muisti mitä oli tekemässä. ;))
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 (mikä se on, en ole ikinä kuullutkaan moista.. ja jää seistä möllöttämään)
6. Luoksetulo: 10 p. (ei moitittavaa, odotti maltillisti, tuli nopeasti ja siististi sivulle)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10 p. (ei ongelmaa)
8. Estehyppy: 5,5 p. (hypätessä takajalka osui esteeseen ja liikkui kun kävelin koiran luokse ja istuutui vasta toisella käskyllä)
9. Kokonaisvaikutus: 8,5 p.

No niin nyt sitten lauantaina osallistumme Alatalon Vapun motivointiklinikalle, jonka agijaostomme järjestää. Katsotaan millaisia vinkkejä ja ideoita saamme sieltä. Varmasti sieltä saa myös mukaansa jotain käyttökelpoista tokoa ajatellen.

Mulla kävi nyt kokeen jälkeen mielessä, että ehkä ensi viikonloppuna vaihdan Noahin ja Apassin paikkoja tokoryhmissä, niin että Noah saa treenata vieraiden koirien ja ihmisten kanssa ja Apassi saa tulla Noahin ryhmään. Ryhmä jossa olemme treenanneet Noahin kanssa on ollut kasassa ja pari vuotta, niin se ei ole mitään uutta. Meillä on tosiaan viikonloput täynnä aktiviteettiä. Lauantain aamun aloitamme Noahin kanssa agin hyppytekniikka treeneillä. Treenien jälkeen lähdemme yleensä metsälenkille koirien kanssa. Nyt viime lauantaina meidän lenkiltä ei puuttunut vauhtia tai säpinää, sillä teimme tekniikka treenien jälkeen Ankin ja puudeli-liigan kanssa treffit metsään. Saapastelimme siellä lumessa n 1,5 h. Pieni lauma mukana kun oli 7 flattia ja 5 villakoiraa. Ankilla oli kamera mukana, joten katsotaan jos saan pihistettyä jossain vaiheessa muutaman kuvan tänne, koska oli laumamme melkoinen näky varmasti. ;) Sen jälkeen kotiin hetkeksi ja sitten pennut autoon ja paikallisen PK-jaoston toko-treeneihin. Ensin on vuorossa Apassi. Muut koirat ryhmässä on pidemmälle ehtineitä kuin Apassi, mutta me teemme juttuja ihan oman osaamisen mukaan. Pääasia, että se oppii tekemään töitä muiden läsnäollessa. Varsin mukavaa on ollut. Sen jälkeen koiran vaihto ja vähän kokemattomien ryhmään Enyan kanssa. Siinä ryhmässä on paljon enemmän koiria, mikä on myös Enyalle varsin terveellistä. Tämä oli nyt toinen treenikerta pentujen kanssa. Olin oikein tyytyväinen Enyaan, sillä kun teimme luoksetuloa, niin pysyi rauhassa paikalla, tosin matkalla pari kertaa käännyin ja kehuin sitä. Sitten luoksetulo "koirakujan" läpi. Tuli vauhdilla luokse vaikka muut koirat oli lähellä. Hyvä hyvä. Apassilla paikalle jääminen on hieman haastellisempaa kun on vähän malttamattomampi joissakin asioissa. Tämän jälkeen onkin sitten sellainen fiilis, että koiraharrastuskiintiö on täynnä. ;)

Sunnuntaina sitten Noahin toko-ryhmä treenaa päivällä. Lenkki täytyy siis ajoittaa aamupäivään. Viime sunnuntaina olimme taas kavereideni ja Benno serran kanssa lenkillä ja nyt mukana oli myös 1,5 v urosflatti Ben. Tosi hyvin meni, kun ensin päästin Teddyn tekemään sen kanssa tuttavuutta ja kun se oli ok, niin sitten vasta Noah pääsi tervehtimään. Noah ei siitä myöskään välittänyt pätkääkään, vaan se juoksenteli omia polkujaan. Ben tosin sai pari kertaa Siniltä huutia. Sini kun ei juurikaan piittaa vieraista koirista ja se erehtyi tekemään tuttavuutta Sinin kanssa, reppana. ;)

Illalla meillä oli sitten vielä agitreenit. Colinhan on nyt meidän ryhmässä. Meillä oli sunnuntaina vähän kimurantteja ohjauskuvioita. Me tehtiin käännöstä, jota kutsutaan "Jaakotukseksi" eli koira ohjataan esteen yli ja sitten käännytään ympäri tavallaan vasten, jotta saadaan koira kääntymään tiukasti,  kun matka jatkuu toisen suuntaan. Hyvin meni treenit molemmilla pojilla. Ensi viikolla sitten tuota käännöstä sovelletaan radalle. Jännää! Hmm Noah on ilmoitettu Lapuan agi-kisoihin 4.2.2012. Tuo on myös Rosan syntymäpäivä, kun sillä tulee 10 v mittariin.

Apassi, Enya, Meri ja Noah on ilmoitettu Lohjan näyttelyyn 12.2.2012. Oli muuten tosi kätevää tehdä ilmoittautuminen Omakoiran kautta. Rosankin olisin ilmoittanut sinne, mutta sinne ei päässyt yli 10 v. vetskut ilmaiseksi, booring. Niin sitten pihistelin vähän, enkä raaskinut ilmoittaa sitä. Ehkäpä pääsee jonnekin muualle, jos vain pysyy hengissä!

Nyt pikkuhiljaa pitää taas hilppaista, kun rupeaa olemaan treffien aika, Nukku-Matin kanssa siis!

Pari kuvaa

Laitan nyt pari kuvaa tänne tältä päivältä. Ne on sävyltään vähän tummia, mutta en jaksa niitä nyt ruveta käsittelemään. Näkeepä kuitenkin kuvattavista jotain.

Yllä Apassi, joka on oikein minun makuun oleva pieni mies. Kuvasta ei tosiaan näe sen kokoa, mutta se taitaa nyt just 7 kk ikäisenä olla ehkä 56 cm, aika lailla Sinin kokoinen. Kasvaa toki jonkun verran vielä, mutta toivottavasti pysähtyy siihen 59 - 60 cm:iin, joka on mun mielestä just hyvä. Luulisi, että siitä tulee jotain Noahin kaliiperia aikuisena. Teddyhän on Noahia huomattavasti raskaampi ja minun makuun turhan raskas, vaikkakin näyttelykehissä sekin on aika pikkuruinen. Tuossa alla Enya, joka on yleensä melkoinen roikkuhäntä. Nyt häntä pysyi ylhäällä, joten jalkojen asennosta viis. Seisoo vähän kasassa ja korva vinksin vonksin. ;) Pitää vissiin vähän harjoitella seisottamista. Enskakaan ei ole mikään iso tyttö. On aika leveä ja emänsä sukuun tulee eli on melko leveä kylkiluiden kohdalta. Poppyllähän on aika pyöreä rintakehä kun taas Rosa on litteä kuin lankku.

  

E. Stormtossed Sea alias Meri

The copy of Poppy alias Meri

Päivin kanssa oli puhetta, että mentäis Lohjan näyttelyyn 12.2.2012. Eli menisin Päivin luokse jo lauantaina ja jippii sitten näkisin myös Vilman, joka asuu Päivin naapurissa. :D Minä tosin passitin Merin laihikselle nähdessäni sen. Se on n kk sitten lopettanut juoksunsa ja yleensä se kerää tavaraa kylkiin sen jälkeen. Ihan kuin äitinsä. Ajattelin, että ehkä sinne Lohjalle sitten tulee mukaan nuo pennut, koska se on ainoa pentunäyttely niille sitten. Lisäksi mahdollisesti Noah. Se ei ole ehkä ihan parhaassa karvassa ja näyttelyitä ajatellen ehkä turhan kevyessä kunnossa, vaikka mun mielestä just sopiva. Rosahan on jo siinä vaiheessa täyttänyt 10 v ja näyttelyihin yleensä 10 vetskut pääsee ilmatteeksi. Jos niin on, niin ilman muuta lähtee sit mukaan. Vielä on ilmoittautumisaikaa jäljellä. Ennen tuota näyttelyä on vielä mukavaa aktiviteettia tiedossa. 28.1.2012 tällä Pietarsaaressa agilityjaostomme järjestämä "Motivointiklinikka" Vappu Alatalon johdolla. Sinne menen Noahin kanssa. Kannuksessa olisi toko-kisat 23.1.2011 ja harkinnassa on korkata toko-ura Noahin kanssa, mikäli mahdumme mukaan sinne. En ole vielä ilmoittautunut sinne, mutta se täytynee tehdä lähipäivinä mikäli rohkaistun. Mä en ole hetkeen kisannut tokossa. ;) Lisäksi harkinnassa on yhdet agi-kisat helmikuun alussa.

Länkkäreillekin pitäisi pitää pentutreffit nro 2 piakkoin. Tarkoitus oli että toisilla treffeillä olisi enemmän teemana noudot. Toisaalta nyt talvella noutojen treenaaminen kokemattomilla koirilla ja lumisilla dameilla ei ole ehkä ihan paras mahdollinen juttu. Vasta sitten kun on vähän enemmän rutiinia... Pistetään päivämäärät harkintaan. Ehkäpä sitten keväällä pidettäisiin kahdet treffit esim kk:n välein. Katsotaan...

Hyvää Uutta Vuotta 2012..

... toivotamme kaikille blogin lukijoille. Uusi vuosi vierähti ohitse vauhdilla. Allekirjoittanut sai räkätaudin ennen uutta vuotta ja uusi vuosi meni köhiessä ja otettaessa rennosti. Viikonloppuna ääni oli ihan poissa ja kun yritin puhua puhelimessa, niin ei muutakuin raakkumista. Sitä on sitten niin tunnollinen työntekijä, että maanantaina ääni kulki ja ei muuta kuin töihin. Poppyn maanantai-illan agitreenit saimme kyllä jättää väliin, kun yskitti heti kun vähän liikkui ja sen verran puolikuntoinen olin, että hiki vaan valui kun pikkaisen ponnisteli. Parempi silloin ottaa rauhallisesti, ettei käy huonosti. Mielessäni on aina se kun työkaverini menehtyi -90 luvun lopussa sydänlihastulehdukseen pitkittyneen flunssan päätteeksi. :( Kuumetta minulla kuitenkaan ei ole ollut, kuten ei yleensäkään. Mulla on viimeksi ollut kuumetta keväällä -97. Vielä köhin, mutta eiköhän tämä tästä...

Ihanaa kun oli vain 4 päiväinen työviikko. Eilen tuli kylään Päivi koirineen. Hän jarrutti taas täällä kotimatkaallaan. Käytiin mukava metsälenkki Päivin ja koirien kanssa. Sini ja Päivin koira Jassa eivät ole mitään ylimpiä ystäviä ja kerran ne hieman rähähtivät. Ei mitään isoa ja ne lopettivat heti kun me ärjähdettiin niille, että tuo ei käy laatuun. Onneksi ne lopettavat heti eikä jää kyräilemään toisiaan kuitenkaan. Mutta eivät kyllä pidä toisistaan. Meri menee laumassa ihan hyvin. Illalla olikin ohjelmassa Merin trimmaus. Nyt se oli vankistunut kovasti ja voi hyvänen aika sentään miten paljon muistutti Poppya.

Tänään kävin sitten koirieni kanssa vanhojen ystävieni ja heidän koiransa serra de airesin paimenkoira Bennon kanssa lenkillä. Ihanaa kun on lunta ja koirat saivat juosta sydämensä kyllyydesä. Ihme kyllä, ettemme tosiaan ole aiemmin yhdessä käyneet lenkillä, vaikka mä aina heidän kanssaan lenkkeilin aiemmin. Benno on vajaan vuoden ikäinen uros. Se oli vähän sen tyylinen toimissaan, että herkästi saa sillä asenteella "selkäänsä" toisilta uroksilta. Teddy oli utelias ja Benno Teddyä vähän näykkäili jne. Teddy hyvin itsevarmasti vain käänsi katseen pois ja suunnilleen, että hötkyile sinä siinä, mutta ei liikuta minua. Se ei tosiaan lähtenyt mukaan Bennon kotkotuksiin, vaikka se kyllä mielestäni on aika provosoiva. Noah ei ollut siitä kovinkaan kiinnostunut, se juoksee omien juttujen perässä, eikä sitä vieraat koirat yleensä liikuta. Apassia se hieman jännitti ja itse asiassa senhän kanssa ne on lähinnä saman ikäisiä. Se oli vähän villat pystyssä, mutta ei sen kummempaa, mutta hieman epävarma, mutta käyttäytyi fiksusti kuitenkin. Mä olin tyytyväinen omiin koiriini just sen takia, että ne käyttäytyy kuitenkin niin järkevästi. Ne on just niin järkeviä, että niiden kanssa elää ja olla. Juuri sopivia koiria minulle siis. :)

Höh ja sitten meidän koirat bongasivat vielä tuon meidän lenkin varrelta vähän evästettävää ja sanomattakin selvää, että ahmatit joutuvat naruun. Olin perjantaina ennen uutta vuotta lenkillä. Sini lähti tuhatta ja sataa nokka ilmassa jonnekin. Näin, että siinä ei paljon auta kutsua sitä. Hetken päästä tulee leveänä ja röyhtäilevänä takaisin. Ajattelin, että voi hemmetti sentään... Minkä raadon pisteli poskeensa ja mitähän tästä seuraa?!? Niin ja sitten vielä uusi vuosi tulossa ja kiva jos koira joka pelkää raketteja saa ripulin. Sinillähän oli neljä vuotta sitten epileptinen kohtaus joulun ja uuden vuoden välillä. Kohtaus oli todella raju ja sen jälkeen sai epilepsia lääkityksen, että se oli ihan pihalla uuden vuoden ja sen jälkeen se on pelännyt pommeja/raketteja. Ei mene paniikkiin, mutta sen häntä laskee ja sillä tulee kiire sisään (koira joka viihtyy ulkona). Niin ja kohtaushan oli outo, koska mitään vastaavaa ei ole neljään vuoteen ilmennyt. No mitään ripaskaa ei onneksi tästä herkuttelusta seurannut. No sitten olimme taas siellä lenkillä viime keskiviikkona, niin otin fiksusti Sinin naruun, ettei mene herkuttelemaan. Mitään vaarallistahan se ei ollut, kun koira hengissä. ;) No keskiviikkona sitten sinne lähti Teddy, Enya ja Apassi. Tulivat sitten takaisin heti kun olivat herkutelleet. Sanoin sitten Mikulle, että mennään katsomaan mitä siellä on. Oli satanut lunta, että oli helppo seurata niiden jälkiä puhtaassa lumessa. Minä otin koirat naruun ja lähdettin jäljestämään. Me löydettiin tavallaan sen meidän kulkutien vieressä kulkevan metsätien varresta n 5 m siitä tiestä (koirat siis ottaneet tästä vainun jo kauempaa n 50-100m päästä) lihaa. Siis oli joku valopää vienyt lihaa keskelle metsää ja siinä lähellä on sorafirma ja melkoinen meteli kun ovat siellä tekemässä töitä, etten usko että siinä on juurikaan villieläimiä, vaan jälkiä näkyy yleensä kauempana siitä paikasta. Se oli ihan pekonin näköistä, luutonta lihaa. Mä en voi käsittää että miksi se lihalasti oli kipattu tuohon. Olisivat vieneet sen sinne kauemmaksi, missä on kettuja ja sinne missä yleensä on kotkien pesä. Toivottavasti joku muu kun mun koirat käy ne haaskat sieltä syömässä, että voidaan lenkkeillä taas vapaasti. Huoh...

Täytyy ladata pari kuvaa kamerasta. Päivi auttoi vähän ottamaan pari kuvaa ipanoista ja tulipa Meristäkin otettua pari kuvaa. Ehkäpä saan niitä laitettua tänne. Huomenna menemme yhden kaverin kanssa barf luennolle naapurikaupunkiin. Mielenkiintoista. Taas epäluuloni kuivamuona teollisuutta kohtaan sai kolauksen kun luin jutun kuinka yhdelle sheltille oli käynyt. :( Olen ennenkin käynyt pari kertaa barfaiheisella luennolla, mutta tämä nyt on uusi luennoitsija. Odotan innolla!