No niin taas aikaa on kulunut sitten viime kirjoituksesta. Pikkuinen huoli on ollut Rosasta viime aikoina. On ollut hieman vaisumpi kuin normaalisti. Sehän on pikkasen köhinyt, eikä syksyllä löytynyt syytä siihen tai se on tuntunut enemmän sellaiselta kakomiselta aivan kuin kurkussa olisi jotain. Se on syönyt hieman haluttomasti viime aikoina. Kun sen kanssa puuhastelee ja antaa palkkio nameja, niin ne onneksi ovat uponneet. Tilasin sitten ajan keskiviikkona tuonne naapurikaupunkiin yhdelle eläinklinikalle. Oli uusi tuttavuus minulle, mutta kyseinen eläinlääkäri antoi Oivalle ensiavun kun kyy tuikkasi sitä huuleen. Tosi kurja juttu kun töissä on ollut pitkiä päiviä, niin emme ennättäneet meidän omalle eläinlääkärille. Tuo toinen klinikka oli auki klo 21 asti ja heillä on myös jatkuva päivystys, joten sinne siis. Eläinlääkäri ei juurikaan puhunut suomea, joten keskustelin hänen kanssaan englantia ja minulle se sopi oikein hyvin. Hänen eläintenhoitajansa toimii myös yleensä tulkkina, mutta hän sanoi, että tein hänen työn nyt helpoksi kun kommunikointi lekurin kanssa onnistui suoraan. No enhän mä kaikkea lääkärisanastoa osannut, että hoituri sai suomentaa pernaa ja sen sellaista... ;)
No enivei Rosalta otettiin verikoe, jossa ei mitään hälyyttävää. Tulehdusarvot olivat kylläkin koholla. Lisäksi ne arvot, jotka kertovat punasolujen "väristä" tai tilavuudesta olivat ihan pikkiriikkisen alakantissa, mutta ei hälyyttävästi. Rosalta kuvattiin röntgenillä keuhkot, sydän, suolistoa ja rankaa. Selkärangasta löytyi pari nikamaa, joiden väli oli kuluneempi, mutta muuten kuulemma sen selkäranka oli sen ikäiseksi koiraksi erinomaisessa kunnossa. Sydän oli normaalin kokoinen ja muotoinen. Onneksi myös kuulosti vahvalta ja normaalilta. Sen sijaan keuhoista löytyi vähän muutosta,josta oli vaikea sanoa, että johtuvatko jostain vanhasta tulehduksesta (Rosalla oli nuorena joskus kennelyskä) tai onko sitten mitään sellaista mikä kasvaa/etenee?! Ei niistä tässä vaiheessa voinut sanoa mitään, vaan suositteli uusia kuvia parin kuukauden päästä. Maallikon silmään ei juurikaan näyttänyt mitenkään erilaiselta. Silloin kun Wondyn kuvat näin, niin niissä oli selkeitä muutoksia. Lisäksi Rosa rauhoitettiin, että kurkku saatiin tutkittua. Nielusta löytyi ainakin tulehdus. Varsinkin vasemman puoleinen nielurisa oli huonompi. Rosa sai tähän tulehdukseen kortisonipiikin ja lisäksi 7 pvän Synulox-kuurin. Katsotaan nyt sitten auttaako. Ruokahalu on edelleen huono ja kortisoni aiheutta vähän enemmän juomista. Eilen sain puhelun klinikalta, kun kilpirauhas- ja maksa-arvot olivat selvinneet. Maksa-arvot oli ok. Kilpirauhasarvo oli normaalin rajoissa, mutta hieman alakantissa. Katsotaan sitten mitä tuolle tehdään... Rosa täytää ensi lauantaina 10 v. Ei ole kivaa kun koira vanhenee ja väistämättä ajatuksissa on, että luopumisen hetki lähestyy jossain vaiheessa.
Eilen meillä oli Vappu Alatalon pitämä motivointiklinikka. Olin positiivisesti yllättynyt, koska ajattelin, että se olisi ensin jotain kukkahattuilua ja yltiöpositiivista hommaa. Siis olihan se positiivista, mutta hän oli myöskin hyvin tarkka koiran käyttäymiseestä. Hänen kertomassaan "johtajuus" ajatusta, vaikkei sitä ihan sillä nimellä kutsunutkaan, mutta oli selkeästi sitä mieltä, että koiralla on oltava rajat. Ja esimerkiksi koira ei missään tapauksessa saa pitää ihmistä puruleluna. Hän oli sillä kannalla, että kaikki kiva loppui jos hammas kävi käteen tms koira jäähylle tai kaulapannasta kiinni rauhoittumaan. Lisäksi leikissä ihminen aloittaa ja lopettaa, mutta että koulutus on kuitenkin vuorovaikutusta koiran kanssa. Toistomäärät pidetään pieninä, koska tavoitteena on että koira tekee innokkaasti ja freesisti kaikki. Mä Noahin kanssa toivoin, että saisin apua siihen, että kun se vähän jumittuu kun ei mene ihan putkeen, että miten saan sen "nostettua" siitä tai kyllähän sen saa nostettua, mutta vähän jotain hyvää vinkkiä. Noahnin kanssa ei ollut sellaisia "ongelmia" mitä monella muulla. Sehän on treeneissä rauhallinen kun mitään ei tapahdu, eikä tee mitään tyhmää koskaan. Mä en siis agilityssä ole niin hyvä ohjaaja, etten saisi välillä pientä katastrofia aikaiseksi radalla ja tavallaan, että saisin Noahin jotenkin motivoitua siihen, että se ei ole sen vika että meni pieleen. Ei se siis mene totaalisesti jumiin, mutta näkee, ettei sen mielestä ole kivaa kun tulee epäonnistuminen. Just tähän halusin vähän vinkkejä. Nyt emme saatu Noahille eteen sitä tilannetta, vaan se oli aivan liian tohkeissaan ja motivoitunut ja vaikka tehtiin sellaista missä me ei olla hyviä, niin se kesti toistoja siinä. Noah on kyllä aina hyvin motivoitunut ja se tekee aina parhaansa, kun se vain tietää mitä siltä odotetaan. Toistaalta mä hoksasin kurssilla, että meillähän on jo käytössä yksi ns "skrew up cookie" joka voisi auttaa tuohon eli silloin kun haluan sitä nostattaa vähän, niin saa pujotella jalkojen läpi kun kävelen. Saatiin kotiläksyiksi tehdä koirillemme palkinto ranking eli kymmenen syötävää asiaa, millä leikitään ja toimintoa koiran mieleen ja käyttää niitä treenatessamme. Vaikka me ei varsinaisesti saatu selville ihan sitä mitä haettiin, niin täytyy taas sanoa, että oli hyvin hyvin opettavaista katsoa muita. Todella antoisa päivä.
Eilen olin hallilla tosiaan koko päivän. Ja koska eilinen kurssi pidettiin hallilla, niin se kostautui sitten tämän päivän osalta. Ensin aamulla koirien kanssa metsälenkille. Sitten 13:30 hallille ja Noahin treenit. Noah teki seuraamista ja juttuja kun muut teki luoksetuloa jne. Häiriö treenit oli nääs päivän sana. Huoh ei häiriintynyt mistään. Kyllä totesimme, että meillä oli kivat uroskoirat, sillä päätimme treenit niin että teimme sellaisen paikallaolotreenin, että kaikki koirat oli todella lähellä. Siellä makasivat vierekkäinn puolen metrin päässä kolme urosta Aaron-flatti, Dustin-sheltti ja Noah. Kukaan ei tuijottanut tms vaan kaikki makasivat rauhassa ja luottavaisesti paikalleen. Siis miten hienoja poikia kaikki. Enya ja Apassi olivat myös mukana hallilla ja joutuivat vähän odottelemaan siinä parkissa kun oli niin kylmä ettei voinut jättää koiria autoonkaan. Noahin treenien jälkeen oli Apassin ryhmän treenit ja sitten oli vielä Enyan ryhmän treenit. Hetkeksi himaan ja sitten oli vielä agitreenit. Kovin aktiivinen viikonloppu. Töihin lepäämään siis huomenna. ;)
Niin ja mä olen aloittanut ehkä uuden harrastuksen. No ei kai, ei siitä voi vielä harrastuksena puhua. Mä nimittäin kävin avannossa viime torstaina. Tosin mietin, ajaessani sinne paikkaan että vielä voin perua ja kääntyä takaisin kotiinpäin. No ei voi oikeastaan puhua avantouinnista, sillä mä vain kastoin itseni sinne ja aika äkkiä tulin ylös ja siitä sitten saunaan. Yhteensä viisi kertaa kävimme siellä pulahtamassa. Mun yhdet työkaverit olivat käyneet aiemmin ja laittoivat haasteen muille, että jos mentäisiin porukalla ja näin tehtiin. Meitä tosin oli neljä rohkeaa jotka uskaltautuivat. En ollut koskaan käynyt. Minä vilukissa tosiaan yllätin itseni, kun kesälläkin on liian kylmät vedet, hih hih... Aika makee fiilis sen jälkeen. Sovittiin että ensi torstaina taas mennään ja silloin tulee myös muutama muukin mukaan. :)
Että sellaista tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti