... toivotamme kaikille blogin lukijoille. Uusi vuosi vierähti ohitse vauhdilla. Allekirjoittanut sai räkätaudin ennen uutta vuotta ja uusi vuosi meni köhiessä ja otettaessa rennosti. Viikonloppuna ääni oli ihan poissa ja kun yritin puhua puhelimessa, niin ei muutakuin raakkumista. Sitä on sitten niin tunnollinen työntekijä, että maanantaina ääni kulki ja ei muuta kuin töihin. Poppyn maanantai-illan agitreenit saimme kyllä jättää väliin, kun yskitti heti kun vähän liikkui ja sen verran puolikuntoinen olin, että hiki vaan valui kun pikkaisen ponnisteli. Parempi silloin ottaa rauhallisesti, ettei käy huonosti. Mielessäni on aina se kun työkaverini menehtyi -90 luvun lopussa sydänlihastulehdukseen pitkittyneen flunssan päätteeksi. :( Kuumetta minulla kuitenkaan ei ole ollut, kuten ei yleensäkään. Mulla on viimeksi ollut kuumetta keväällä -97. Vielä köhin, mutta eiköhän tämä tästä...
Ihanaa kun oli vain 4 päiväinen työviikko. Eilen tuli kylään Päivi koirineen. Hän jarrutti taas täällä kotimatkaallaan. Käytiin mukava metsälenkki Päivin ja koirien kanssa. Sini ja Päivin koira Jassa eivät ole mitään ylimpiä ystäviä ja kerran ne hieman rähähtivät. Ei mitään isoa ja ne lopettivat heti kun me ärjähdettiin niille, että tuo ei käy laatuun. Onneksi ne lopettavat heti eikä jää kyräilemään toisiaan kuitenkaan. Mutta eivät kyllä pidä toisistaan. Meri menee laumassa ihan hyvin. Illalla olikin ohjelmassa Merin trimmaus. Nyt se oli vankistunut kovasti ja voi hyvänen aika sentään miten paljon muistutti Poppya.
Tänään kävin sitten koirieni kanssa vanhojen ystävieni ja heidän koiransa serra de airesin paimenkoira Bennon kanssa lenkillä. Ihanaa kun on lunta ja koirat saivat juosta sydämensä kyllyydesä. Ihme kyllä, ettemme tosiaan ole aiemmin yhdessä käyneet lenkillä, vaikka mä aina heidän kanssaan lenkkeilin aiemmin. Benno on vajaan vuoden ikäinen uros. Se oli vähän sen tyylinen toimissaan, että herkästi saa sillä asenteella "selkäänsä" toisilta uroksilta. Teddy oli utelias ja Benno Teddyä vähän näykkäili jne. Teddy hyvin itsevarmasti vain käänsi katseen pois ja suunnilleen, että hötkyile sinä siinä, mutta ei liikuta minua. Se ei tosiaan lähtenyt mukaan Bennon kotkotuksiin, vaikka se kyllä mielestäni on aika provosoiva. Noah ei ollut siitä kovinkaan kiinnostunut, se juoksee omien juttujen perässä, eikä sitä vieraat koirat yleensä liikuta. Apassia se hieman jännitti ja itse asiassa senhän kanssa ne on lähinnä saman ikäisiä. Se oli vähän villat pystyssä, mutta ei sen kummempaa, mutta hieman epävarma, mutta käyttäytyi fiksusti kuitenkin. Mä olin tyytyväinen omiin koiriini just sen takia, että ne käyttäytyy kuitenkin niin järkevästi. Ne on just niin järkeviä, että niiden kanssa elää ja olla. Juuri sopivia koiria minulle siis. :)
Höh ja sitten meidän koirat bongasivat vielä tuon meidän lenkin varrelta vähän evästettävää ja sanomattakin selvää, että ahmatit joutuvat naruun. Olin perjantaina ennen uutta vuotta lenkillä. Sini lähti tuhatta ja sataa nokka ilmassa jonnekin. Näin, että siinä ei paljon auta kutsua sitä. Hetken päästä tulee leveänä ja röyhtäilevänä takaisin. Ajattelin, että voi hemmetti sentään... Minkä raadon pisteli poskeensa ja mitähän tästä seuraa?!? Niin ja sitten vielä uusi vuosi tulossa ja kiva jos koira joka pelkää raketteja saa ripulin. Sinillähän oli neljä vuotta sitten epileptinen kohtaus joulun ja uuden vuoden välillä. Kohtaus oli todella raju ja sen jälkeen sai epilepsia lääkityksen, että se oli ihan pihalla uuden vuoden ja sen jälkeen se on pelännyt pommeja/raketteja. Ei mene paniikkiin, mutta sen häntä laskee ja sillä tulee kiire sisään (koira joka viihtyy ulkona). Niin ja kohtaushan oli outo, koska mitään vastaavaa ei ole neljään vuoteen ilmennyt. No mitään ripaskaa ei onneksi tästä herkuttelusta seurannut. No sitten olimme taas siellä lenkillä viime keskiviikkona, niin otin fiksusti Sinin naruun, ettei mene herkuttelemaan. Mitään vaarallistahan se ei ollut, kun koira hengissä. ;) No keskiviikkona sitten sinne lähti Teddy, Enya ja Apassi. Tulivat sitten takaisin heti kun olivat herkutelleet. Sanoin sitten Mikulle, että mennään katsomaan mitä siellä on. Oli satanut lunta, että oli helppo seurata niiden jälkiä puhtaassa lumessa. Minä otin koirat naruun ja lähdettin jäljestämään. Me löydettiin tavallaan sen meidän kulkutien vieressä kulkevan metsätien varresta n 5 m siitä tiestä (koirat siis ottaneet tästä vainun jo kauempaa n 50-100m päästä) lihaa. Siis oli joku valopää vienyt lihaa keskelle metsää ja siinä lähellä on sorafirma ja melkoinen meteli kun ovat siellä tekemässä töitä, etten usko että siinä on juurikaan villieläimiä, vaan jälkiä näkyy yleensä kauempana siitä paikasta. Se oli ihan pekonin näköistä, luutonta lihaa. Mä en voi käsittää että miksi se lihalasti oli kipattu tuohon. Olisivat vieneet sen sinne kauemmaksi, missä on kettuja ja sinne missä yleensä on kotkien pesä. Toivottavasti joku muu kun mun koirat käy ne haaskat sieltä syömässä, että voidaan lenkkeillä taas vapaasti. Huoh...
Täytyy ladata pari kuvaa kamerasta. Päivi auttoi vähän ottamaan pari kuvaa ipanoista ja tulipa Meristäkin otettua pari kuvaa. Ehkäpä saan niitä laitettua tänne. Huomenna menemme yhden kaverin kanssa barf luennolle naapurikaupunkiin. Mielenkiintoista. Taas epäluuloni kuivamuona teollisuutta kohtaan sai kolauksen kun luin jutun kuinka yhdelle sheltille oli käynyt. :( Olen ennenkin käynyt pari kertaa barfaiheisella luennolla, mutta tämä nyt on uusi luennoitsija. Odotan innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti