Pari pentukuvaa

Meillä oli nyt illalla treffit Lottenin kanssa metsässä. Otin pennut mukaan, jotta saivat pikkulenkin ja sitten ajattelin, että Lotten saa räpsäistyä pari kuvaa ipanoista. Ne ovat tosiaan kasvaneet jo vaikka kuinka ja itse asiassa kohta ne rupeaa olemaan aika kamalia kuvata. ;D Kas tässä ensin on Apassi-poika, joka vielä on koditon. Tai onhan sillä koti täällä toistaiseksi. ;) Se on vain pienimies minun makuun. Kovin oli riista sen mieleen tänään. :)

E. Captain Apachen sivuprofiili

E. Captain Apache

E. Cat Ballou alias Enya

Enya

Lottenin kanssa treenasimme siis. Riistaa oli mukana oli pari lokkia, telkkä, varis ja pulu. Teimme vesilinnuilla ohjauksia ja sitten vähän markkeerausta variksella ja pululla. Teimme yhdellä vanhalla muistipaikalla, niin että koirat odotti autossa kun vietiin riistat. Pennut sai lähteä mukaan kun vietiin. Oli kohtuullinen kävelymatka, että niille tuli pieni iltalenkki samalla. Troy taas takkuili lähtiessä, mutta sitten kun lähtee on oikein hyvä. Rantautui sellaiselle saarekkeelle ja sieltä otti hyvin vastaan signaaleja. Todella hyvin tottelee vaikka on välimatkaa. Noah otti suoremman kurssin. Vähän kävi kuumana kun Troy haki ensin. Sain sen kuitenkin kohtuullisen helposti ohjattua sinne minne pitikin. Markkeeraukset meni sitten molemmilla hyvin. Olivat ihan jees ja spontaaneja riistalla. Teddyhän on vielä saikulla. Tosin suu on aika hyvän näköinen nyt. Kas tässä:

Ei ole montaa yötä enää flattimestaruuteenkaan. Noah starttaa siellä Kisällissä. Sunnuntaiksi joudun tulemaan kotiin kun on meidän oman seuran luonnetesti täällä ja Sini on ilmoitettu sinne. Noah ja Poppy on ilmoitettu meidän omiin agikisoihin 10.9. Osallistuu erikseen ja sitten myös joukkuemestaruuksiin. Noah ja Poppy on samassa joukkueessa, että minä saan sitten juosta. Meidän joukkue koostuu Noahista ja Poppysta ja sitten kahdesta bordercolliesta. En ole ikinä ennen osallistunut agin piirimestaruuksiin. Poppy sen sijaan on, mutta lainaohjaajien kanssa. Ei ole siis tekemisestä puutetta...

Päivä Sievissä

No niin, hetki sitten ollaan kotiuduttu Sievin reissulta. Onneksi ei tarvinnut ihan aamusta lähteä, vaan joskus ennen kahta piti olla siellä paikalla. Ja täällä Pietarsaaressa onkin sitten lähes kolmatta mailman sotaa muistuttava meininki tällä hetkellä.  Täällä näet vietetään venetsialaisia eli huvilakauden päättäjäisiä. On kaiken maailman pommia ja rakettia ilmassa. Paikoitellen ruudin haju on melkoinen ja koko ajan paukkuu. Meillä Sini ei pidä ilotulitteista. Ei onneksi mene paniikkiin, mutta koira joka yleensä viihtyy pihalla, niin haluaa sisälle ja jos ollaan lenkillä kiirehtii autolle ja häntä laskee. Ei onneksi reagoi mitenkään oudosti aseisiin ym treenivälineisiin. Sini ilmeisesti yhdistää ilotulitteet pahaan oloon. Sini sai reilu kolme ja puoli vuotta sitten epileptisen kohtauksen joulun ja uuden vuoden välissä. Uuden vuoden se oli todella heikossa hapessa (johtuen lääkityksestä) ja jos käänsi päätään, niin saattoi kaatua jne... En muuta syytä tuolle ilotulite inholle keksi, sillä se alkoi tuon kohtauksen jälkeen. Lisäksi kun oli kohtauksen kourissa viemme sen Tainan klinikalle => ei tykkää olla siellä ja haluaa pois, kun taas Pietarsaaressa Minnan klinikalle ryntää sisään. Ei mitään aristusta kun kävin siellä sen rokottamassa. Sisällä se onneksi on ihan normaalisti eikä pelkää. Tulimme siis poikien ja pentujen kanssa keskelle tätä pauketta. Pojat nyt ei reagoi noihin mitenkään. Eipä näyttänyt pennutkaan olevan noista moksiskaan. Eivät reagoineet mitenkään oudosti. Hyvä niin. Tervepäistä sakkia näyttää olevan ainakin tähän mennessä. :)

No niin ja sitten Sievin reissuun. Siellä pidettiin ryhmänäyttely, jossa tuomaroi Jaana Hartus. En ollut omia koiria ilmoittanut sinne. Ei vain kerta kaikkiaan huvittanut. Sinne kuitenkin oli pari kasvattia ilmoitettu. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu Riki (E. Eye Of The Storm) ja Karu (E.Storm Of The Century). Karu joutui perumaan tulonsa, koska oli doupattu. Oli saanut haavan, joka tulehtui ja tarvitsi vähän lääkettä siihen, joten se siitä näyttelystä. Riki osallistui avoimeen luokkaan ja sai sieltä EH:n. Riki mitattiin ja se oli 59,5 cm, mutta uskoisin, että se on 60 cm kun nyt vähän  ehkä seisoi kasassa. Arvostelu kuvasi ihan hyvin Rikiä. Narttujen käyttöluokassa sitten esiintyi Demi (E.Little Raindrop). Demi myöskin sai EH:n. Demi on narttu, joka on just mun makuun, muttei näköjään tuomarin. ;) Siinä on myös todella paljon Rosaa päässä ja ilmeessä. :) Näyttelystä sitten jatkoin Outin luokse. Siellä sitten vierähti muutama tunti. Mullahan oli pojat ja pennut mukana. Ne saivat odottaa näyttelyn ajan autossa vähän syrjemmässä varjossa ja Outin luona ne pääsivät sitten rellestämään. Siellä saivat tavata pikkulapsen ja kissoja. Outin kissat oli niin tottuneita koiriin. Ne tutkivat ahkerasti pihapiiriä ja uros lähtikin perunan nostoon talon taakse. Tosin ei ihan yksin. ;) Muuten tutkailivat pihaa ympäriinsä ja olivat ihastuneita Demiin. Kissoihin reagoivat hyvin fiksusti, tosin Enya innostui ajamaan kissaa takaakin, että se sai sitä pari kertaa napauttaa sitä nenälle, aivan oikein. No uusi kokemus tuokin niille oli.

Kotimatkalla sitten pysähdyin Kokkolassa ja Pesukatissa, joka on itsepalvelu pesula. Päätin pesaista meidän makkarin matot. Koko kesän ne on olleet rullalla likaisina. Nyt syksyn viiletessä ehkä voisi nakata matot lattialle, niin mukavampi laittaa ne puhtaina takaisin.

Niin ja sitten yksi juttu vielä... Tänään on Daisyn kuolemasta kulunut tasan 8 vuotta. :( Vuosi 2003 oli p*ska vuosi. Wondy kuoli toukokuussa. Hevonen jota hoidin ja ratsastin kuoli heinäkuussa katkaistuaan jalkansa laitumella. Tilanteen teki ikäväksi vielä se, että sen varsa oli vain 2 viikkoa vanha. Siitä kasvoi kuin kasvoikin fiksu hevonen. Ja ei sitten kaksi ilman kolmatta. Daisy kuoli sitten elokuussa. Niin ikävä kuin Wondyn kuolema sillä hetkellä kun se tapahtui olikin, mutta se oli hyväksyttävissa kun oli jo sentään yli 13 v ikäinen kuollessaan, mutta Daisyn 5 v oli aivan liian vähän. Kyllä se on usein mielessäni....

Eläinlääkärissä ja muuta mukavaa...

Vihdoinkin on aikaa päivittää blogia. Ensin ajattelin, että teen sen heti töiden jälkeen tänään. Päätin sitten leikata nurmikon kun ei satanut ja se oli kasvanut aikalailla. Minä huristan ja leikkaan ruohoa ja koira lauma laiduntaa. Melkoisen määrän taisi lauma pistellä poskeensa vastaleikattua ruohoa.

Ruohonleikkuun jälkeen metsälenkille koirien kanssa. Kävin pitkästä aikaa lenkillä niissä maastoissa missä tapasin maastoilla kun ratsastin. Ikävä kyllä siellä oli tosi paljon trafiikkia. Nuoriso rälläsi autoilla, mönkijöitä, taas irtokoira juoksi luokse tällä kertaa sakemanni narttu. Mulla oli koko koiralauma mukana eli viisi aikuista koiraa ja sitten nuo kaksi ipanaa, jotka täällä vielä asustavat. Noah ja Sini on meillä ne jotka kulkevat lenkillä kärjessä ja se on hyvä kun niistä aina näkee, että ahaa... nyt on jotain tulossa. Sitten vain kutsuu ne ja kytkee koirat, niin eivät onneksi ole päässeet häiritsemään ketään. Nuo isot koirat tapaa aina mennä yhteen syvään ojaan uiskentelemaan. Pennut oli ekaa kertaa mukana juuri tuolla lenkillä ja plups vaan ne hyppäsivät uimaan. Menivät ihan uppeluksiin, mutta ei mitään senkun lähtivät uimaan kun tulivat taas pinnalle. Silloin kun ne noin suin päin hyppäävät veteen, niin vähän läiskivät tassuilla uidessa. Eipä nuo ole vettä pelästyneet. Myöhemmin kun ne menivät vähän hallitummin uimaan, niin silloin ne ui hyvin ja polskimatta. Tosi kiva kun ovat niin reippaita uimareita. :) Niin ja siellä lenkin varrella, vähän sivussa polulta kuitenkin oli joku jengi majoittautunut metsään. Niillä oli puolijoukkueteltta. Hmm... voi taas varmaan sitä p*skan määrää siellä. Ei siis sinne flattien kanssa hetkeen. ;) Samalla mua rupesi vähän hymyilyttämään kun muistin, että kerran siinä ihan metsätien päällä oli jätkälaumalla majapaikka ja puolijoukkuen teltta. Niillä oli just hetki aiemmin ollut nuotiolla paistumassa ruoka ja siinä oli paistinpannussa jonkun lihapullat varmaan vähän jäähtymässä. Meillä sitten oli koirat kiinni ja käveltiin siitä ohi, niin Sini päätti ohimennessä pistellä poskeen ne lihapullat. Huom se oli Mikulla narussa ja muut koirat mulla ja narussa. ;D Vähän pyydeltiin anteeksi niiltä ja he sanoivat, että ei se mitään jne... Sai joku olla kyllä varmaan nälissään kun Sini söi eväät, mutta sen porukan pääasiallinen eväs oli kyllä nestemäisessä muodossa, ettei varmaan suurta vahinkoa. ;D Mitäs jättävät keskelle tietä ruokaa....

Eilen pakkasin koirat autoon ja huristeltiin naapurikaupunkiin eläinlääkäriin. Pennut saivat 12 viikon rokotukset. Eivät edes huomanneet kun niitä pistettiin. Taina kuunteli sydämet ja tarkasti ne samalla, ei mitään huomautettavaa ollut. Pennut punnittiin ja Enya painoi 10,4 kg ja veljensä oli 100 g kevyempi. Narttu on matalampi, mutta vahvempi rungoltaan. Minulla oli mukana myös Poppy ja Teddy. Poppylle on ikeneen tullut patti ja Taina totesi sen olevan onneksi epulista. Kesällä Sinillä todettiin sama juttu, mutta vähän eri paikassa. Todettiin että tähän hätään ei nyt tehdä sille mitään vaan menen sinne sitten poistattamaan syyskuussa kun mulla on viimeinen kesälomaviikko. No Teddyltäpä jouduttiin poistamaan yksi hammas. Mä ajattelin tiistai-iltana, että mä kurkkaan sen suuhun kun nyt satuin Poppyltakin löytämään tuon patin. Olin vähän what the f**k... Teddyllä on yksi hammas juurihoidettu kun se oli puolen vuoden ikäinen. Silloin oli katkaissut hampaan, että ydin tuli näkyviin. Nyt se oli taas vaurioitunut ja näytti tältä. Onneksi Tainalla oli aikaa poistaa tuo risa hammas, koska ei sitä voinut enää siihenkään jättää. :( Ei ehkä näy niin hyvin kuvasta.

Ei näy niin hyvin, että juuri pukkaa läpi ikenestä ja hammas on sisäänpäin kääntynyt.

Tuolta näytti operaation jälkeen. Ien on siis vähän haljennut kun juuri pukkasi ulos tuosta edestä. 

Nyt siis olen joutunut peruuttaa Teddyn osallistumisen flattimestaruuteenkin. Ehkä ennättää parantua kyllä siihen mennessä, mutta doping säännöt estävät osallistumisen. Ei ole varmaan ollut kovin kipeä, onneksi. Olimme Tainan kanssa molemmat sitä mieltä, että koska juuri on kuitenkin vaurioittanut ientä, niin paras laittaa antibiottikuurille. Eilen illalla oli vähän töttöröö, mutta tänään sai taas todeta että voi tuota miestä... Kantaa taas tavaroita entiseen malliin. Tästä lähtien en kyllä rupea pelleilemään minkään juurihoidon kanssa vaan helpointa vetää pois heti.

Meri ja Päivi olivat taitavia taas viikonloppuna. Meri teki Hyvinkään agility kisoissa puhtaan radan ja sai ykkösistä viimeisen nousunollan ja sertifikaatin. Näin ollen he starttaavat seuraavaksi kakkosluokassa. Kain kanssa puhuin myös tänään, niin he ovat Sirun kanssa ahkeroineet lintumetsällä. Hyvin on pelittänyt. :)

Pietarsaari vaikenee tältä erää...

Noah agilitykisoissa

Starttasin Noahin kanssa meidän elämän ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa. Kisat pidettiin meidän omalla kentällä. Kisoja tuomaroi Eija Berglund Vöyriltä. Varsin mukavia ratoja, mutta mielestäni ei ihan simppeleitä ykkösen ratoja ollut. Siellä oli kyllä ansoja, että helposti koiralla oli mahdollisuus suoritaa väärä este. Itse asiassa A-kisasta tuli vain kaksi puhdasta rataa. En ole varma montako puhdasta rataa tuli B-kisasta, mutta luulisin ettei montakaan. No meidän osalta kisat meni varsin hyvin, kun A-kisassa teimme puhtaan radan ja voitimme luokan. Näin ollen saimme siis ensimmäisen luokan vaihtoon oikeuttavan tuloksen. Emme tehneet rataa niin nopeasti ja itse hieman varmistelin. Lisäksi on vielä treenattavaa, että koira oppii ottamaan tiukempia kaarteita ja tietysti se on myös minun ohjauksesta kiinni. Noahin kropanhallinta ja koordinaatiohan on koko ajan parantunut, joten eiköhän se siitä. Toiselta radalta tuli femma ihan oman kämmin vuoksi. Mä olin itse vähän väärässä paikassa sen hyppylinjaan nähden ja niin siinä kävi, että rima tippui.

A-kisa: 0 vp, aika -3,67 s, sijoitus 1./13.
B-kisa: 5 vp, aika -4,88, sijoitus (en ihan varma) 6./13.

Saa siis olla varsin tyytyväinen debyyttiin ja koiraan. Noah on kyllä äärimmäisen kiva harrastuskoira. Se on tuollakin kovin kuuliainen ja yrittää aina parhaansa. Se on mielestäni vähän parannettu versio Poppystä. ;) Se on hyvin saman kaltainen kuin äitinsä, mutta ei yhtä herkkä (vaikka onkin aika pehmeä uros) ja sopii minun käteen paremmin. Itse viihdyn sen kanssa niin hyvin, sen kanssa on niin kiva tehdä kaikkea. Sen kanssa on kiva tokoilla, se jäljestää hyvin ja katsotaan nyt syksyn aikana miten lähtee käytännössä pelittämään... Kisan jälkeen sitten pakkasin koirat autoon ja ajettiin metsään jäähdyttelylenkille. Otin myös pennut mukaan. Ensimmäistä kertaa olivat nyt isojen koirien mukana. Ehkä vielä vähän turhan pitkä lenkki niille, mutta hyvin jaksoivat. Toisaalta jos ne eivät ole metsässä mukana niin riekkuvat sitten pihalla tuntikausia. :) Ne ovat kyllä aina olleet rohkeita liikkumaan metsässä. Nyt on muuten kaikki pennut uineetkin. Viimeisimpänä meni uimaan tuo vielä täällä asusteleva "koditon" poika. Se näki jonkun roskan vedessä ja sujahti uimaan noin vain. ;) Eilen molemmat ipanat uivat isojen perässä. Muuten ne on nyt vähän harjoitelleet erillään oloa. Ne on niin pieniä, että mahtuvat hyvin olemaan häkissä kun on erillään olon aika. Alistuvat hyvin kohtaloonsa ja ovat ihan hiljaa siellä. Ihan fiksun tuntuisia pieniä koiran alkuja.

Täytyykin yrittää ottaa noista uudet kuvat pikkuhiljaa. Mun mielestä se uros on varsin kivan näköinen, mutta silmät tulee olemaan varmasti turhan vaaleat. Niissä on tällä hetkellä sellainen häivähdys. No kyllähän sitä näkee yhtä hyvin vähän vaaleammillakin silmillä. ;) Narttu Enya on saanut runkoon ja päähän nyt pituutta. Ei ole ollenkaan hassumman näköinen minun mielestä. No täytyy yrittää vähän kuvata niitä....

Ruotsin flattimestaruutta ja muuta mukavaa...

Vihdoinkin on aikaa vähän istua koneen ääressä. Tai ei oikeastaan olisi aikaa, mutta ulkona sataa vettä eikä nyt juurikaan huvita lähteä lenkille. Aamulla onneksi käppäiltiin vesisateessa reilun tunnin, joten koirilla ei mitään hengenhätää ole...

Perjantaina jätin koirat hoitoon. Pojat ja Sini menivät Tuhnulaan hoitoon. Siellä ne saivatkin hyvää hoitoa ja Noah oli päässyt Saijan mukaan puutöihin. ;) Saija ja Heikki hoitavat niitä mielellään ja ovakin sitä mieltä, että niiden kolmen hoito sujuu helpommin kuin jonkun yksittäisen koiran hoito. Matkan varrella jätettiin Enya Martinan ja Kikan luokse. Se sai vietää isoveli Colinin luona viikonlopun. Lotten kävi hakemassa kaksi pentua hoiviinsa. Rosa ja Poppy jäivät kotiin Mikun hoitoon. Tämän jälkeen suuntasin auton nokan kohti pohjoista. Poimin Kokkolan rautatieasemalta kyytiin Miinan ja matka jatkui kohti Halosenniemeä. Jennin hoiviin jätimme yhden pennun. Ensimmäisen yön yövyimme Skellefteåssa ja sieltä sitten aamuksi Uumajaan. Seurasimme lauantaina avoimen luokan koetta ja sunnuntaina samoissa maastoissa voittajaluokan koetta. Koe ei ollut kovin katsojaystävällinen. Koe suoritettiin wt:nä ja ruudut oli sen verran etäällä toisistaan, ettei nähnyt kuin yhden ruudun kerrallaan. Lisäksi koirat oli jaettu, niin että parilliset teki yhdellä ja parittomat tekivät toisella samanlaisella rastilla tehtäviä. Ensimmäinen ruutu oli ykkösmarkkeeraus. Mielestäni matka ei ollut varmaan pidempi kuin mitä Suomessa alo-luokan markkeeraus. Välissä oli muutaman metrin levyinen vesioja. Kakkosrasti oli vesiohjaus ilmeisesti rannan myötäisesti. Toinen rasteista A-rasti oli niin, että sinne ei voinut mennä katsomaan eli oli vain pusikkoa edessä. B-rasti olisi ollut katsojaystävällinen, mutta sinne ei päästetty yleisöä, että koirilla olisi samanlaiset olosuhteet suorittaa koe. Hmm... jos voittajaluokan koira häiriintyy yleisöstä *pudistelee päätään*. Kolmosrasti oli kakkosmarkkeeraus lähes linjaan lokilla ja variksella. Nelosrasti oli 40 pisteen rasti eli walk up, jossa ensimmäinen koira nouti ykkösmarkkeerauksen ja toinen koira lähetettiin ohjaukseen päinvastaiseen suuntaan. Sen jälkeen paikkoja vaihdettin ja suoritusjärjestys muuttui. Kun molemmat oli tehneet tämän käveltiin taas ja sitten pysäytys ja kakkosmarkkeeraus, joista toinen koira haki toisen ja toinen toisen. Eli kumpikin sai hakea yhden näistä. Kyllä Suomessa on vaativampi mestaruus!!! Olihan siellä hyviä koiria ja niiden työskentelyä oli ilo seurata. Muutoinkin ilmapiiri oli todella kiva.


Oli siis kaikin puolin mukava reissu. Tapasin siellä vanhoja tuttuja sekä tietysti tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Sain tavata mm Noahin velipuolen omistajineen, mukava uusi tuttavuus.  Finaalin jälkeen starttasimme kotia kohti. Kotona olimme n 4.30 aikoihin maanantai aamuna. Miina junalle heti tunnin päästä ja hetkeksi nukkumaan. Iso kiitos kuuluu Miinalle taas niin mukavasta matkaseurasta, Saijalle ja Heikille poikien ja Sinin hyvästä hoidosta, sekä Lottenille, Martinalle ja Jennille!!! Olette korvaamattomia!

Maanantaina muuti omaan kotiinsa lila uros E. Rio Grande. Se muutti Vaasaan Westmanin Annan ja perheen hoiviin. Annalla on ollut ennestään koiria ja hevosihmisiä, joten varmasti elämä sujuu yhden koiran kanssa. Pennun kutsumanimeksi tulee Rambo. Laitan kuvan tänne jossain vaiheessa.

Tiistai ja keskiviikko illat kuluivat kentällä treeneissä ja pentujen metsälenkillä. Tänään lähti omaan kotiinsa narttu E. The Ballad Of Josie. Se muutti Vantaalle Melamiehen Marikan perheeseen ja pikkulikan kutsumanimeksi tulee Vilma (unohdin kysyä onko yksinkertainen tai kaksois W). He olivat menettäneet edellisen flattinsa ja perheessä oli nyt flatikokoinen aukko täyttämättä ja sitä täyttämään lähti tuo meidän pikkulikka. Se mikä on kaikista hauskinta tässä on se, että Vilma asuu ihan Päivin ja Merin naapurissa. Päivi oli aiemmin tavannut Marikan perheen flatin ja he nähneet Päiviä Merin ja Jassan kanssa liikenteessä, mutta kummallakaan ei ollut aavistustakaan, että heillä tulee olemaan koirat samasta paikasta. Hassu yhteensattuma kerta kaikkiaan.

Toivotan onnea Annalle ja Marikalle perheineen uusien perheenjäsenten kanssa! Huomenna meillä on Noahin kanssa meidän ensimmäiset viralliset agi-kisat käsillä. Saa nähdä että meneekö ihan putkeen. Mun täytyy vaan olla hosumatta jne.. Lauantaina sitten alkaakin sorsastus. Osuus sopivasti viikonlopulle... Muuten pitää pistää hihat heilumaan, että ollaan iskussa sitten flattimestaruudessa. ;D

Kiirettä pitänyt...

Enpä ole ennättänyt tänne kirjoitella mitään nyt viime päivinä, kun on ollut enemmän kuin tarpeeksi aktiviteettia. Viikonloppuna Troy (E.Rhythm Of Rain) ja Lotten käväisivät Maalahden ryhmänäyttelyssä. Siellä tuomaroi Soile Bister. Troy oli hienosti PU-2 ja sai vara-sertin. Grattis Lotten!!! :)

Itse vietin viikonlopun Noahin kanssa treeneissä. Ajelin Korsnäsiin Lotan luokse. Lotta oli kutsunut Karin Fribergin Ruotsista pitämään koulutusta ja siellä siis olimme. Lauantaina myös pennut pääsivät mukaan automatkalle, kun Mikulla muuta hommaa ja neljä aikuista koiraa huollettavana ja Neea oli kaverinsa luona naapurikaupungissa, niin ei auttanut kun pakata pennut mukaan. Sunnuntaina ne sitten saivatkin olla kotosalla. Hienosti ne käyttäytyivät ja ovat jo melko tottuneita matkustajia kun matkustetaan autolla myös metsälenkille. Viikko sitten Pörtomiin muuttanut Neo omistajineen kävi meitä tervehtimässä ja seuraamassa meidän treenejä. Neon omistajat eivät olleet noutotreenejä ennen nähneet. Heidän mielestä kaikki näytti kovin mielenkiintoiselta. Neo oli tietysti iloinen tavatessaan sisaruksiaan. Se oli jo kasvanutkin, vaikka siitä ei ollut kuin reilu viikko kun se muutti. Tässä kuva meidän leiristä. ;)

Tosiaan koulutuksiin osallistuin Noahin kanssa ns kilpailevien ryhmässä. Noahin sisko Mini osallistui sitten aloittelijoiden ryhmään. Mielestäni Noah pelitti varsin hyvin treenien ajan ja olin kovin tyytyväinen sen tekemisiin. Hienosti se odotti ja pysyi vierellä vaikka vieressä olevia koiria lähti noutoon. Karin on mielestäni todella taitava lukemaan koiran käyttäytymistä ja huomasi pienimmätkin jutut. Hän aluksi tiedusteli, että onko meillä mitään ns ongelma-aluetta mihin haluamme parannusta. Itse olin sitä mieltä, että meidän kompastuskivi on ehdottomasti häiriöherkkyys. Treeneissä teimme sitten tehtäviä, jossa selkeästi kerroin Noahille että ei tuonne vaan toiseen suuntaan, niin ei mitään ongelmaa. Minun pitää nyt olla vain tarkkana ja selkeänä tämän asian kanssa, niin kyllä se siitä. Mukaan tuli uutta mietittävää. Kaiken kaikkiaan todella mukava viikonloppu ja ohjaaja, joka oli kovin tyytyväinen koiraansa. Kyllä sitä taas sai olla kiitollinen, että Noah on juuri minun koira. :)

Maanaintana osallistuin Noahin kanssa ensimmäisiin mölliagikisoihin. Tavoitteena oli puhdas rata. Kovin montaa koiraa ei makseissa ollut kisailemassa. Noahin kanssa voitimme ensimmäisen radan eli hyppyradan. Sitten toisena oli agilityrata, niin siinä teimme myös virheettömän radan ja sijoitus oli 2. Koska nuo epäviralliset kisat meni noinkin mukavasti, niin siinäpä sitten tuli illan aikana ilmoitettua Noah ensimmäisiin virallisiin agikisoihin. Kisat on meidän omalla kentällä, joten tutut esteet. Hih hih... noin siinä käy kun on yllytyshullu. Treenikaveri Saijan kanssa sitten saadaan siellä kisoissa yhdessä jännittää. ;) Keskiviikon agitreeneissä sitten tehtiin takaaleikkauksia. Kepit rupeaa menemään todella vauhdikkaasti. Katsotaan sitten onnistuuko ne sitten virallisissakin kisoissa hyvin. Minä sitten pyysin, että me tehdään sitten ensi viikolla pari ykkösen rataa treeneissä, että saadaan vähän tuntumaa niihin. No katsotaan sitten 19.8. kuinka meidän käy. Keskiviikko ilta meni tosiaan agitreeneissä kun ensin oli Noahin treenit klo 18 - 19:30 ja sitten Poppyn treenit 19:30 - n. 21.30. Eikun äkkiä sitten kotiin ja vielä pentujen kanssa metsälenkki.

Tänään ei onneksi oli lyhyt työpäivä ja enemmän aikaa puuhastella. Huomenna sitten käy matka kohti Ruotsin flattimestaruutta. Koirat on siroiteltuna hieman sinne tänne hoitoon. Rosa saa vanhimman oikeudella ehdottomasti jäädä kotiin ja seuraksi sitten Poppy/Sini. Pojat ja joku tytöistä menevät treenikaverini Saijan hoitolaan, jossa ennenkin ovat saaneet hyvää hoitoa. Pennut sitten menevät hoitoon kukin suuntaansa. Kiitos!!! Ruotsin matkaseurana on Miina, joka tulee junalla huomenna päivällä Kokkolaan. Siitä sitten matkaamme pohjoiseen ja piipahdamme Rikin ja Jennin luona Haukiputaalla. Yövymme ensimmäisen yön Skellefteåssa, josta lauantai aamulla matka jatkuu Uumajan liepeille. Toivottavasti sitä saa nähdä paljon hyviä flatteja viikonlopun aikana! Paluumatkalle lähdemme sitten sunnuntaina ja olemmekin varmaan jossain vaiheessa yötä sitten täällä meillä. Rankka reissu, mutta ah niin mielenkiintoinen!!!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...

Täällä kotosalla on vielä neljä pentua ja eilen pakkasin ne autoon (ollaan toki oltu muinakin päivinä jossain...) ja auton nokka metsää kohti. Lilan uroksen muuttopäivä on näillä näkymin 15.8. Huomioitavaa on, että eivät enää autossa huuda. Jokunen pieni protesti voi kuulua, mutta se on hyvin hyvin pientä enää. Käveltiin niiden kanssa sellaisen hiekkakuopan ympäri. Saivat taas käydä vähän kahlailemassa ja uskentelemassa. Nyt oli lilan uroksen vuoro ottaa pari uintivetoa. Mielestäni mitään kiirettä ei uimisen suhteen ole, kun nuo on varsin pieniä vielä. Jos haluavat sitä kokeilla, niin se on vain plussaa. Minun edesmennyt Daisy oli syntynyt maaliskuussa ja se ei ensimmäisenä kesänä uskaltautunut uimaan lainkaan. Seuraavana vuonna sitten ei ollut mitään ongelmaa. Storm-pentuehan on myös maaliskuussa syntynyt ja minulla oli siitä pidempään kotona Noah, Meri ja Peppi, niin ne uivat jo ensimmäisenä kesänä (myös muutkin uivat jo silloin). Nyt ne on todella hyviä uimareita ja uivat nopealla ja hyvällä tyylillä. Eiköhän näistäkin tule samanlaisia vesipetoja. ;)

Niin ja asiasta kukkaruukkuun... Eli kävelin pentujen kanssa ehkä noin kilsan lenkin. Hyvin pompottelivat tulemaan minun perässä. Joskus joku jäi haistelemaan jotain ja kiireesti sitten juoksi perään, mutta mielestäni ovat todella rohkean oloisia metsässä. Toki niillä on tukea myös toisistaan. Täytyy ruveta ottamaan niitä vähän erikseenkin tuohon lähimetsään. Metsässä on siis monta ihmeellistä asiaa. Olin ajatellut ottaa kameran mukaan metsälenkille, mutten sittenkään jaksanut raahata sitä mukanani. Tässä on muutama kuva kännykälläni otettuna.

mikä ihme tämä on?!?

Täytyy kokeilla kävellä sen yli...

kaislaakin voi noutaa. :)

Rain-pentue 4 v.

Eilen tuli Rain-pentueelle 4 v täyteen. Paljon onnea Troy, Oiva, Topi, Pate, Nalle, Teddy, Sade, Marke & Demi!!! Teddy ei saanut mitään syntymäpäivälahjaa, mutta se päätti hommata sellaisen itse. Se löysi ison luun Marian laukusta ja pisteli sen poskeensa. ;)

Kiirettä on pitänyt. Täällä on ollut intensiivinen viikko kasvattien kanssa. Päivi ja Meri oli täällä su ja ma. Tiistaina tuli sitten Oiva treeneihin tänne. Illalla Lotten kävi hakemassa minut ja kävin vielä vähän siistimässä Troyta, koska se menee lauantaina näyttelyyn. Kotona Rosan karvat sai myös kyytiä tiistaina. Rosallahan on erittäin huonolaatuinen turkki. On kyllä sileä, mutta se on aina ollut pehmeä -> kuivuu huonosti. Nyt vielä kun se on steriloitu niin on entisestään tuuheutunut. Ei siihen auta muuta kuin käyttää todella reilusti coat kingiä ja saksia. :( Muut perheen koirat on wash-and-go tyylisiä, mutta ei Rosa. Uimassa tosiaan varmaan käydään päivittäin ja jos käy illalla uimassa niin on edelleen aamulla märkä jos turkille ei tee mitään, ei hyvä. *pudistelee päätään* Tiistai illalla tuli sitten tekstari, että olenko kotona huomenna... Maria ja Nemo (ja Tino-pentu) saivat kyydin tännepäina ja näin ollen olivat eilen täällä treenissä. Nemo oli ihan jees. :) Illalla oli Poppyn ja Noahin agilitytreenit. Poppy oli tosiaan pitkästä aikaa mukana ja teki ihan hyvää työtä. Noahin treeneissä oli takaaleikkauksia ja whiskyleikkaus (eräänlainen takaaleikkaus) teemana. Kivaa!!!

Pennuille kuuluu hyvää. Ei mitään erikoista muuta kuin elämän opettelua ja ulkoilua. Lilalla uroksella on koti tiedossa ja ensi viikolla sitten sanotaan sille näkemiin. Nyt on vapaana uros E. Captain Apache ja narttu E. The Ballad Of Josie. Nämä kaksi tarvitsevat aktiiviset ja rakastavat kodit vielä.

E.Captain Apache

E. Captain Apache

E. The Ballad Of Josie

E. The Ballad Of Josie

Varsinkin tuo narttu on melkoinen pakkaus. Aina portin takaa livahtamassa muualle kämppään tutkimusretkelle hirveää kyytiä. ;) Nakkasin niille tavin tuohon pihaan, niin tämä narttu röyhkeästi otti sen suuhun ja kiikutti muualle. Kun se vietiin veden äärelle, niin ei sen kummemmin ihmetellyt vaan teki uintilenkin. Siinä on ruutia melkoisesti ja mielellään haluaisinkin sille sellaisen kodin, joka sen ominaisuuksia pystyy hyödyntämään. Uros on myös varsin mutkaton kaveri ja riistasta ollut kovin kiinnostunut. :)

Jännittävä viikonloppukin tiedossa. Olen menossa nome-treeneihin, jossa kouluttajana on Karin Friberg Ruotsista. Eräs hänen pennunostajansa on järjestänyt koulutusviikonlopun. Innolla odotan mitä tuleman pitää. Ajattelin osallistua Noahin kanssa. Myös Noahin sisko Mini osallistuu. Kiva kiva!

Niitä näitä...

Huoh... Viimeistä kesälomaviikkoa tässä vietetään. Kurjaa kun arki taas alkaa. :( Onneksi syyskuussa on yksi kesälomaviikko vielä tiedossa. Tänään ollaan käyty ahkeroimassa Noahin kanssa Päivin & Merin kanssa. Niin ja eilenkin tosiaan käväistiin. Ollaan tehty vesiohjauksia ahvenvita pöpelikköjen läpi. Eilen käytiin yhdessä paikassa tekemässä motivoidusti ja tänään vietiin paikkaan sitten valmiiksi ennenkuin haettiin koirat. Noahin lähetin hakemaan kauempaa maalta, että joutui etenemään ensin maalla ja sitten veteen, jota vahvistin itse "uimaan" -käskyllä. Meri, joka on vihreämpi näissä asioissa sitten lähetettiin lähempää rantaa. Lähetyspaikassa oli myös ruohoa, että koira joutui menemään ruohon läpi ennen veteen menoa. Sen jälkeen tehtiin vielä pari haku. Molemmat teki tosi hyvin. Eilen me vielä lisäksi vedettiin jälki lokilla. Olen ollut sitä mieltä, että Noah ei ole niin hyvä lokkien kanssa, mutta eilen oli todella hyvä ja syvä ote siitä, myös markkeerauksessa. Meri teki myös tosi kivasti.

Skippin kotimatka Ruotsiin on sujunut kaikin puolin mallikkaasti. Lotta on ollut sitä mieltä, että se on ollut erittäin luottavainen ja varma, vaikka kyseessä on ollut iso elämän muutos. Eilen illalla kävimme Päivin kanssa pentujen kanssa metsälenkillä. Tällä kertaa me käveltiin niiden kanssa ihan umpi metsässä. Olivat kovin tyytyväisiä kun saivat juoksennella siellä. Autossa ollessa kuuluu pientä protestia. Eiköhän se jossain vaiheessa sitten lopu.

Lisäksi meidän Neolla on myös oma blogi. Neon blogiin voi käydä tutustumassa tästä linkistä. :)

Päivi oli myös kameran takana kun näistä kotona olevista ipanoista otettiin vähän kuvia. Pentuja 2011 galleriaan on lisätty kuvia nassuista ja seisomakuviin on lisätty muutama seisomakuva.

Illalla on taas Noahin agin hyppytekniikka treenit. Mehän osallistuttiin viime talvena Ulla Kaukosen vetämälle hyppytekniikka kurssille. Noah sai kotiläksyksi tehdä kokoavia harjoituksia. Nyt meillä tosiaan oli ollut hetken taukoa treeneistä, niin oli taas jarru kateissa. Kokoamista tehdää mm jumppasarja tyylisella sarjalla tietyllä askelvälillä. Noah saattaa ottaa parikin estettä yhteen putkeen. Jätkällä ei ole siis vaikeutta pidentää, mutta lyhennys, se on haastavaa. Noahin tasapainoa ollaan treenailtu silloin tällöin ja mielestäni se on hurjasti parantunut. Se tasapainoilee nyt hyvin varmasti mm kaatuneiden puunrunkojen päällä. Noah on korjannut huonoa syvätukea ja tasapainoa kovalla vauhdilla. Taitaa olla aika tavallista flattien osalta. Kun taas hidas liikunta kehittää syvätukea ja tasapainoa. Paljon on tekemistä.... Mielestäni myös hyppytekniikan opettelu sopii koiralle kuin koiralle esim. Teddy olisi varmasti säästynyt loukkaantumiselta viime keväänä, jos olisi hypyt paremmin hallinnassa. Sillä meni viime keväänä lapa jumiin, mutta onneksi hieroja sai jumin avattua. Uskoisin, että oikea tekniikka olisi sitä auttanut. Olin keväällä Noahin kanssa Tuija Hukkasen koulutuksessa ja siellä teimme noutoa aidan yli. Noah sai siellä kiitosta tasapainoisista hypyistään (kuva yllä on juurikin sieltä) ja uskon tuon hyppytekniikan tosiaan auttaneen siihen. Päätin ottaa myös Poppyn mukaan hyppytekniikka treeneihin ja suorittaa sen kanssa vain kokoavaa sarjaa. Poppy ei ole pentujen takia päässyt agikentälle n 4 kk aikana. Oli pikkasen täynnä intoa. Hyvä hyvä... Tähän vielä kuva äidistä ja pojasta kun odottelevat kun muut suorittavat.

äiti (oik) ja poika odottelevat kiltisti.

Että sellaista tällä kertaa...