Täällä kotosalla on vielä neljä pentua ja eilen pakkasin ne autoon (ollaan toki oltu muinakin päivinä jossain...) ja auton nokka metsää kohti. Lilan uroksen muuttopäivä on näillä näkymin 15.8. Huomioitavaa on, että eivät enää autossa huuda. Jokunen pieni protesti voi kuulua, mutta se on hyvin hyvin pientä enää. Käveltiin niiden kanssa sellaisen hiekkakuopan ympäri. Saivat taas käydä vähän kahlailemassa ja uskentelemassa. Nyt oli lilan uroksen vuoro ottaa pari uintivetoa. Mielestäni mitään kiirettä ei uimisen suhteen ole, kun nuo on varsin pieniä vielä. Jos haluavat sitä kokeilla, niin se on vain plussaa. Minun edesmennyt Daisy oli syntynyt maaliskuussa ja se ei ensimmäisenä kesänä uskaltautunut uimaan lainkaan. Seuraavana vuonna sitten ei ollut mitään ongelmaa. Storm-pentuehan on myös maaliskuussa syntynyt ja minulla oli siitä pidempään kotona Noah, Meri ja Peppi, niin ne uivat jo ensimmäisenä kesänä (myös muutkin uivat jo silloin). Nyt ne on todella hyviä uimareita ja uivat nopealla ja hyvällä tyylillä. Eiköhän näistäkin tule samanlaisia vesipetoja. ;)
Niin ja asiasta kukkaruukkuun... Eli kävelin pentujen kanssa ehkä noin kilsan lenkin. Hyvin pompottelivat tulemaan minun perässä. Joskus joku jäi haistelemaan jotain ja kiireesti sitten juoksi perään, mutta mielestäni ovat todella rohkean oloisia metsässä. Toki niillä on tukea myös toisistaan. Täytyy ruveta ottamaan niitä vähän erikseenkin tuohon lähimetsään. Metsässä on siis monta ihmeellistä asiaa. Olin ajatellut ottaa kameran mukaan metsälenkille, mutten sittenkään jaksanut raahata sitä mukanani. Tässä on muutama kuva kännykälläni otettuna.
 |
| mikä ihme tämä on?!? |
 |
| Täytyy kokeilla kävellä sen yli... |
 |
| kaislaakin voi noutaa. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti