No niin, hetki sitten ollaan kotiuduttu Sievin reissulta. Onneksi ei tarvinnut ihan aamusta lähteä, vaan joskus ennen kahta piti olla siellä paikalla. Ja täällä Pietarsaaressa onkin sitten lähes kolmatta mailman sotaa muistuttava meininki tällä hetkellä. Täällä näet vietetään venetsialaisia eli huvilakauden päättäjäisiä. On kaiken maailman pommia ja rakettia ilmassa. Paikoitellen ruudin haju on melkoinen ja koko ajan paukkuu. Meillä Sini ei pidä ilotulitteista. Ei onneksi mene paniikkiin, mutta koira joka yleensä viihtyy pihalla, niin haluaa sisälle ja jos ollaan lenkillä kiirehtii autolle ja häntä laskee. Ei onneksi reagoi mitenkään oudosti aseisiin ym treenivälineisiin. Sini ilmeisesti yhdistää ilotulitteet pahaan oloon. Sini sai reilu kolme ja puoli vuotta sitten epileptisen kohtauksen joulun ja uuden vuoden välissä. Uuden vuoden se oli todella heikossa hapessa (johtuen lääkityksestä) ja jos käänsi päätään, niin saattoi kaatua jne... En muuta syytä tuolle ilotulite inholle keksi, sillä se alkoi tuon kohtauksen jälkeen. Lisäksi kun oli kohtauksen kourissa viemme sen Tainan klinikalle => ei tykkää olla siellä ja haluaa pois, kun taas Pietarsaaressa Minnan klinikalle ryntää sisään. Ei mitään aristusta kun kävin siellä sen rokottamassa. Sisällä se onneksi on ihan normaalisti eikä pelkää. Tulimme siis poikien ja pentujen kanssa keskelle tätä pauketta. Pojat nyt ei reagoi noihin mitenkään. Eipä näyttänyt pennutkaan olevan noista moksiskaan. Eivät reagoineet mitenkään oudosti. Hyvä niin. Tervepäistä sakkia näyttää olevan ainakin tähän mennessä. :)
No niin ja sitten Sievin reissuun. Siellä pidettiin ryhmänäyttely, jossa tuomaroi Jaana Hartus. En ollut omia koiria ilmoittanut sinne. Ei vain kerta kaikkiaan huvittanut. Sinne kuitenkin oli pari kasvattia ilmoitettu. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu Riki (E. Eye Of The Storm) ja Karu (E.Storm Of The Century). Karu joutui perumaan tulonsa, koska oli doupattu. Oli saanut haavan, joka tulehtui ja tarvitsi vähän lääkettä siihen, joten se siitä näyttelystä. Riki osallistui avoimeen luokkaan ja sai sieltä EH:n. Riki mitattiin ja se oli 59,5 cm, mutta uskoisin, että se on 60 cm kun nyt vähän ehkä seisoi kasassa. Arvostelu kuvasi ihan hyvin Rikiä. Narttujen käyttöluokassa sitten esiintyi Demi (E.Little Raindrop). Demi myöskin sai EH:n. Demi on narttu, joka on just mun makuun, muttei näköjään tuomarin. ;) Siinä on myös todella paljon Rosaa päässä ja ilmeessä. :) Näyttelystä sitten jatkoin Outin luokse. Siellä sitten vierähti muutama tunti. Mullahan oli pojat ja pennut mukana. Ne saivat odottaa näyttelyn ajan autossa vähän syrjemmässä varjossa ja Outin luona ne pääsivät sitten rellestämään. Siellä saivat tavata pikkulapsen ja kissoja. Outin kissat oli niin tottuneita koiriin. Ne tutkivat ahkerasti pihapiiriä ja uros lähtikin perunan nostoon talon taakse. Tosin ei ihan yksin. ;) Muuten tutkailivat pihaa ympäriinsä ja olivat ihastuneita Demiin. Kissoihin reagoivat hyvin fiksusti, tosin Enya innostui ajamaan kissaa takaakin, että se sai sitä pari kertaa napauttaa sitä nenälle, aivan oikein. No uusi kokemus tuokin niille oli.
Kotimatkalla sitten pysähdyin Kokkolassa ja Pesukatissa, joka on itsepalvelu pesula. Päätin pesaista meidän makkarin matot. Koko kesän ne on olleet rullalla likaisina. Nyt syksyn viiletessä ehkä voisi nakata matot lattialle, niin mukavampi laittaa ne puhtaina takaisin.
Niin ja sitten yksi juttu vielä... Tänään on Daisyn kuolemasta kulunut tasan 8 vuotta. :( Vuosi 2003 oli p*ska vuosi. Wondy kuoli toukokuussa. Hevonen jota hoidin ja ratsastin kuoli heinäkuussa katkaistuaan jalkansa laitumella. Tilanteen teki ikäväksi vielä se, että sen varsa oli vain 2 viikkoa vanha. Siitä kasvoi kuin kasvoikin fiksu hevonen. Ja ei sitten kaksi ilman kolmatta. Daisy kuoli sitten elokuussa. Niin ikävä kuin Wondyn kuolema sillä hetkellä kun se tapahtui olikin, mutta se oli hyväksyttävissa kun oli jo sentään yli 13 v ikäinen kuollessaan, mutta Daisyn 5 v oli aivan liian vähän. Kyllä se on usein mielessäni....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti