Skippin lonkkakuvat olivat ilmestyneet jo alkuviikosta Ruotsin Avelsdataan. Siellä toiminta on huomattavasti nopeampaa kuin täällä Suomessa.
E. Gunfighter lonkat: A/A ja kyynärpäät 0/0. Silmät ja polvet tutkitaan myöhemmin.
Minin eli E. Tropical Storm debyytti MEJÄ:n voittajaluokassa 14.8.2012 onnistui hyvin ja tulos oli VOI-2 ja 38 p, tuomari Torsten Lerstrand. Isabellan raportin mukaan Mini teki hyvää työtä koko jäljen ajan, mutta hukka tuli ihan kaadon läheisyydessä. Sorkka oli asetettu maahan ison kiven luokse. Tämän kiven molemmin puolin kulki polut. Mini oli ensin poikennut toiselle polulle ja sitten toiselle ja näin ollen hukka. Mikä harmi ja tuomarikin oli ollut sitä mieltä, että kaato oli laitettu hieman huonoon paikkaan. Nämä on näitä, mutta pääasia, että koiran jäljestykseen pystyi olemaan tyytyväinen. :)
Itse matkustin Ruotsiin torstai aamuna ja matkaseurana minulla oli Päivi. Ensin aamulautta Uumajaan ja sieltä sitten E4:sta alaspäin ja suuntana kennel Lustans. He asuivat aivan ihanassa paikassa. Kävimme siellä siis katsastamassa heidän uroksen Lustans Slight Dizzelin, joka oli oikein miellyttävä tuttavuus. Heti tultuamme lähdimme katsomaan kun Karin treenasi Dizzeliä ja Kelly nimistä narttua. Dizzel teki hienoa työtä. Nouti damit hyvällä vauhdilla, siis vauhti oli hyvä sekä mennessä, että tullessa. Dameista oli siistit otteet. Toisen koiran tehdessä töitä Dizzel kävi makaamaan ja odottamaan omaa vuoroansa. Ulkomuodolta se oli myös jees. Kivan kokoinen ja kompakti muutenkin, erittäin kaunis uroksen pää, kivat tassut. Miinuksena oli ehdottomasti etuosa eli suorahko olkavarsi ja hieman leveät etuliikkeet. Sivuliikkeet ja takaliikkeet olivat hyvät. Katsastimme myös muut heiltä löytyvät urokset pikaisesti ja tapasimme yhden heidän kasvattinsa, joka oli omistajansa kanssa tullut heidän luokseen treenaamaan. Emme ikävä kyllä ennättäneet jäädä heidän treeniään katsomaan.
 |
| Lustans Slight Dizzel |
Karin ja Thomas tarjosivat meille päivällisen, jonka jälkeen saimme sitten pikaisesti poistua paikalta kun meillä oli vielä melkoinen 700 km:n ajomatka edessämme. ;) Klo 3 aikaan yöllä saavuimme Gamlebyhyn Lotan ja perheen luokse. Lotta oli aamulla töissä, mutta palasi kotiin jo n 10 aikoihin. Hän oli varannut meille ajan eläinlääkäriin, jotta saimme Teddyn ja Noahin passiin merkinnät ekinokokki lääkityksestä. Eläinlääkäri katsoi kun pojat saivat matolääkkeet ja kirjoitti passiin todistuksen tästä. Tämän jälkeen menimme treenailemaan vähän poikien ja Skippin kanssa. Lotta asuu aivan mahtavassa paikassa ja teimme treenin heidän lehmihaassaan. Tässä ihana näkymä heidän laitumeltaan
 |
| Paratiisi?! |
Tässä hieman kuvanäytteitä meidän treeneistä. Teimme markkeerauksia ja vähän ohjattua hakua. Tässä joitakin kuvia treeneistä.
 |
| Lotta & Skipp |
 |
| Skipp |
 |
| Lotta valmistautuu markkeeraukseen, jonka Päivi on heittämässä. Pojat odottavat kiltisti. :) |
 |
| Anna lähettää Teddyn ohjaukseen. Noah odottaa vieressä. |
 |
| Skippin vuoro |
 |
| Skipp osasi myös rauhoittua tehtävien välillä. |
Olin ihan tyytyväinen näkemääni. Hyvää työtä on Lotta tehnyt Skippin kanssa. Treenasimme myös hieman länkkäreiden isää Zebiä, mutta se oli kyllä hieman kuriton. ;) Otimme myös Skippistä pakollisen seisotuskuvan treenin päätteeksi.
 |
| Elvenpath's Gunfighter alias Skipp |
Oli niin mukavaa viettää aikaa Lotan luona ja se aika loppui aivan liian aikaisin. Lauantai aamuna aikaisin matkasimme sitten Ruotsin flattimestaruuteen, joka oli reissun varsinainen päämäärä. Olen aiemmin ollut siellä katsojana, mutta nyt oli omat koirat mukana. Starttasin siellä Teddyn ja Noahin kanssa. Lisäksi myös Peppi (E. Storm Of Applause) starttasi siellä. Pojilla oli peräkkäiset starttinumerot. Mestaruus suoritettiin WT-kokeena, paitsi että veteraaneilla oli B-kokeen tyyppinen mestaruuskoe. Alunperin järjestäjillä oli ajatuksena järjestää mestaruus B-tyyppisenä kokeena, mutta talven aikana ihmiset keräsivät adressin, jossa toivottiin WT-tyyppistä ratkaisua. Mikä oli sinänsä järkevää, sillä koe jonne oli ilmoittautunut 372 flattia, on mahdotonta järjestää B-kokeena. Lauantaina siis oli nuorten-, alo- ja avo-luokka ja sunnuntaina oli voi-luokka ja veteraanit. Isoimmat luokat oli jaettu kahtia eli molemmille puoliskoille oli laadittu omat lähes identtiset rastit joilla suorittaa tehtävät. Ensin suoritettiin kolme rastia ja mikäli oli selviytynyt näistä ilman nollia, niin sai jatkaa neljännelle rastille. Neljäs rasti kaikissa luokissa oli hakurasti, jolla käytettiin riistaa. Muutoin koe suoritettiin dameilla. Sunnuntaina oli kaikkien luokkien finaalit, paitsi veteraanien, joilla ei ollut finaalia. Sitten itse kokeen kulkuun. Meidän koe alkoi rastilta 1.
Rasti 1. Ohjaus ja markkeeraus rasti. Koira kytkettiin irti, tuli laukaus. Koira seurautettiin lähetyspaikalle ja lähetettiin ohjaukseen. Ohjausdami oli ehkä 30 - 40 m päässä. Koiran palauttaessa ohjausta, tuli laukaus ja heitto ohjaajasta oikealle n puoleenväliin matkaa ohjaukseen nähden. Molemmilla koirilla heitto tuli vähän myöhässä eivätkä ne nähneet sitä kuin ehkä silmäkulmastaan ja tietysti kuulivat. Molemmat suorittivat helposti ohjauksen ja lähetys markkeeraukselle. Pysäytin molemmat ennenkuin juoksivat ohi. Molemmat suorituivat tehtävästä nopeasti. Teddyn pisteitä taisi vähentää lisäkäsky. Noahille pisteitä 18 ja Teddylle 16. Hyvin.
Rasti 2. Koira kytkettiin taas irti ja seurautettiin lähtöpaikalle. Maasto oli alamäki ja lepikko, jossa kasvoi noin polven korkuista heinää. Koira istui puskan takana, eikä nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa. Tähän tuli siis kakkosmarkkeeraus, niin että ensin heitettiin oikealle ja sitten vasemmalle. Omat koirat etsivät liian kaukaa ja vaikka sitten otin alueelle, niin Noah ei saanut damia ylös. Teddy sai toisen ylös. Tämä rasti oli aikaan sidottu ja pojat on tottuneet ehkä pitempiin matkoihin, niin olivat liian kaukana. Molemmille 0 p. Näin ollen tämä sulki meidät pois nelosrastilta. >:o(
Rasti 3. Päivän paras rasti kun oli lämmin eli kakkosmarkkeeraus veteen. Maasto oli kivikkoinen ja koira lähetettiin alamäkeen ensin maatapitkin. Heittäjä seisoi rannan tuntumassa kivellä ja heitti ensin vasemman daminsa koiraan nähden aika lailla suoraan sen eteen ja sitten heitti oikealle. Putoamispaikka oli puskan takana, mutta avo vedessä. Noah lähti suoraa tietä hakemaan damia. Teddy kaartoi hieman polun kautta. Molemmat suorituivat tästä tehtävästä helposti. Noahille pisteitä tästä 20 ja Teddylle 19, kun jouduin käskyttää sitä sivulle.
Kaikilla rastilla oli seuraamista, mikä myös vaikutti pisteisiin. Tärkeää tuolla oli siis myös hyvä seuraaminen. Molemmat pojat seurasivat hyvin ja tiiviisti. Nyt meidän pitää vain treenailla lisää markkeerauksia, koska näyttävät olevan huonoja noissa maamarkkeerauksissa, jossa maasto on jyrkkää. Huomaisin tämän myös Lotan luona. Höh niin se on kun maasto missä asun on litteää kuin pannukakku. ;) Rastien osalta totesin, että matkat oli tosi lyhyitä ja tehtävät helppoja. Silti esiin tuli eroja koirien välille. Pojat olivat valmiina omien rastien osalta jo klo 9:30 paikallista aikaa. Itse kiirehdin sitten alokasluokkaan tarkastamaan Pepin tilanteen. Peppi oli suoriutunut erinomaisesti alokasluokan rasteilta. Ja näinkin Pepin suorituksen riistahaku rastilla. Peppi sai helposti ylös riistoja 3/4. Tuomari ilmoitti, että Peppi oli tehnyt rastin parhaiten siihen mennessä. Pepin tulokset olivat siis kokonaisuudessaan 71 p ja näin ollen viittä vaille finaalissa. Hieno suoritus Miinalta ja Pepiltä! Me sitten jatkoimme ja katselimme eri rasteilla. Täytyy todeta, että vaikka rastit sinänsä oli katsojaystävällisiä, niin oli hankala seurata kenenkään tietyn suorituksia, kun luokat oli jaettu kahtia. Ohjaajilla ei ollut numerolappuja, joista olisi nähnyt kuka kukakin oli, vaikka kulki luettelo kourassa. Alokas-luokan riista rasti oli katsoja ystävällinen, joten jumituimme sinne seuraamaan suorituksia ja lisäksi muut rastit loppuivat aiemmin. Täytyy todeta, että olin hurjan pettynyt alokasluokan koirien tasoon. Suurin osa nollista tällä rastilla aiheutuivat riistasta kieltäytymisestä. Lisäksi koirat olisivat mielestäni saaneet työskennellä suuremmalla draivilla ja innolla. Kyllä tuo näytti minusta huolestuttavalta. :( Olihan siellä myöskin ihan hyviä suorituksia ja koiria. Kun tätä ihmettelin eräälle tuttavalleni, niin hän sanoi, että jos koirat on kokemattomia riistalla... Joo ehkä ovat, mutta kyllähän riistan pitäisi olla parasta mitä noutaja tietää.... Riistoina siellä oli lokki, varis, kani ja kyyhky, että olisi luullut, että joku olisi kelvannut. Ei hyvää päivää... En siis pitänyt näkemästäni. Näin avoimen ja voittajaluokan riistahakuja muutaman koiran osalta ja ne suorittivat ne hyvin, että ylemmissä luokissa taso oli hyvä.
Olimme varanneet hotellin n 20 km päästä. Tämä hotelli oli varmasti vanha tallirakennus, koska sen seiniä koristivat lukuisat hevosmaalaukset ja siellä oli vanhoja ja kunnostettu kärryjä ja rekiä sisätiloissa. Huoneen sänky oli aito Hästens sänky. :) Meidän huone oli alakerrassa ja siinä oli oma uloskäynti, josta oli hyvä käyttää koirat tarpeillaan. Lauantai iltana illastimme golfklubilla team Skattkammarenin kanssa. Mukava ilta hyvässä seurassa. :) Olimme kuitenkin aikaisin jo hotellilla, sillä aamulla koemaastot taas kutsuivat.
Sunnuntaina kuljimme ympäriinsä eri rasteilla ja näimme yhden suorituksen sieltä ja toisen toisaalta. Klo 11 mennessä voittajaluokan rastit olivat jo valmiina. Finaalit alkoivat klo 14. Nuorten ja alokas luokan koirat suorittivat ykkösmarkkeerauksen. Osa nopeasti ja osalla meni hieman enemmän aikaa. Avoimen luokan markkeeraus oli linja kakkonen. Niin ainakin katsomosta näytti, että tulivat aika lailla linjaan. Näissä koirat suorittivat tehtävät yksitelleen. Voittajaluokassa taas oli 6 finalistia, jotka oli jaettu pareihin. Molemmat parit menivät suorittamaan kakkosmarkkeerausta, joissa molemmille heitot samanaikaisesti. Näistä pareista parempi sitten meni jatkoon ja teki vielä pitkän ohjauksen. Ensimmäinen pari oli hyvä ja lähes tasavertainen eli tässä parissa olivat tuleva flattimestari Anna-Lena Wendt ja Waternuts Caleigh ja Jan Schenström Feedback's She Walks Like an Angel. Näiden kahden muun parin markkeeraukset taas mielestäni eivät olleet läheskään yhtä hyvät kun ensimmäisen parin, mutta koska pelin henki oli se että toinen parista menee jatkoon, niin F. She Walks Like an Angel putosi pois kisasta. Kaikki kolme jatkoon mennyttä suorittivat ohjauksen, mutta ehdottomasti paras oli tämän tulevan flattimestarin ohjaus. Tämä koira eteni innokkaana ja vauhdilla kuunnelleen ohjaajansa signaaleja. Koiran ja ohjaajan iloista yhteistyötä oli ilo seurata, kun taas kolmanneksi sijoittuneen tanskalaisen koiran työskentelystä mielestäni puuttui kokonaan iloinen tekeminen. Koira teki hyvin, mutta näytti siltä, että tekee kun on pakko. :( Noh tuo oli tuon pelin henki... Finaalin jälkeen oli palkintojen jako pääkallopaikalla. Niin kaikki finaalissa olevat koirat olivat erittäin hyviä koiria. Palkintojen jaon jälkeen jatkoimme matkaa Tukholmaan, jossa yövyimme vielä yhden yön ennenkuin nousimme laivaan.
Maanantai illalla olimme Suomessa monta kokemusta rikkaampana! Mikäs sen ihanampaa kuin olla vielä kesälomalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti