Ei voi muuta todeta... Sini on näet keksinyt miten ottaa ritolat meidän kotipihalta. Piha on aidattu, mutta Sini on bongannut pienen rakosen mistä pieni flatti mahtuu karkaamaan. Tätä on tapahtunut siis nyt kolme kertaa parin viikon sisällä. Sitä on huolesta sekaisin kun koira on hukassa. Sitä näkee kauhukuvat mielessään, että koira jää auton alle tms. Sinihän on yleensä aika epäsosiaalinen, ettei sitä kiinnosta vieraat ihmiset tai koirat, että siltä osin en ole ollut huolissani. Näin jälkikäteen ei voi kyllä muuta kuin nauraa sen tempauksille... Selostusta tapahtumien kulusta...
Kerta 1: Mikulta tuli tekstari to 9.8. kun olin Ruotsissa reissussa, että Sini on ollut kadoksissa 2 h. Koirat olleet siis ulkona takapihalla ja Sini kyllästynyt siihen. Hän oli pyöräillyt ympäriinsä ja huhuillut koiraa, soittanut paikalliselle "rankkurille" joka huolehtii irtokoirista ja kysellyt ihmisiltä. Ei jälkeäkään Sinistä. Meidän lähistöllä on Siwa, jonka yhteydessä on baari Bronx. Miku oli myös etsiessään Siniä käynyt baarissa ja antanut sinne puhelinnumeronsa mikäli Sini sinne suvaitsee ilmestyä. Jonkun päästä hänen puhelin soi ja Bronxista soitettiin, että Sini oli kävellyt sisään sinne. He olivat teljenneet sen sitten heidän biljardi tilaan odottamaan, että Miku sen noutaa. Kaikki siis kunnossa ja soitto "rankkurille" ja minulle, että koira turvallisesti kotona. Niin ja tässä vaiheessa on todettava, että Bronx ei ole Mikun kantapaikka tai hän ei ole lenkin yhteydessä pistäytynyt siellä bissellä, vaan kyseessä oli Sinille täysin tuntematon mesta.
Kerta 2. Tavallinen keskiviikkoinen lomapäivä 15.8., jolloin olin käynyt tunnin kävely/metsälenkin koirinen kanssa aamulla ja päivällä kävimme vielä tuossa lahdella soutelemassa tunnin verran. Istuin takapihalla kaikessa rauhassa ja lueskelin juuri tullutta Hippos-lehteä ennen illan agi treenejä ja koirat olivat pihassa minun kanssa. Ovikello soi ja Lotten tuli pistäytymään. Ajattelin, että nyt meillä on hyvin aikaa juoruilla reissun tapahtumista ja juoda kahvikupilliset kaikessa rauhassa, kunnes puhelin soi. Miku soitti, että hänen lähistöllä asuva veljensä oli soittanut, että onko meillä koira hukassa. Olin, että ei... Ei h*vetti joo, Sini puuttuu... Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. ;) Ei muuta kun pyörän selkään ja ajoin sinne missä Mikun veli asuu.. Ei jälkeäkään Sinistä, mutta pihalla oli myös yksi naishenkilö, joka vahvisti juu tästä se koira juoksi ja jatkoi tuohon suuntaan... Ei kun perään. Ei jälkeäkään. Myös Lotten hyppäsi tässä vaiheessa Neean pyörän satulaan ja tuli auttamaan etsinnöissä. Pyöräilin taasen kuppilaan, ja ei siellä he eivät olleet nähneet Siniä, mutta baarimikko pyysi jättämään puhelinnumeroni, jotta voi soittaa jos Sini ilmestyy. Ei mennyt kuin hetki kun puhelimeni soi. Baarin valveutuneet asiakkaat olivat nähneet vilauksen Sinistä. He olivat ottaneet kuppiin vettä ja menivät tarjoilemaan sille ja yrittivät pyydystää sen kiinni. Samalla minä kruisasin paikalle polkupyörälläni ja Sini bongasi minut ja tuli luokse. Hmm... Kieltämättä tuossa vaiheessa tekisi kyllä mieli ottaa pillistä kiinni ja vähän ravistaa, mutta sehän ei tietenkään käy laatuun, vaan on näytettävä iloista naamaa, koska eihän se ymmärrä enää tuossa vaiheessa mistä rankaistaan. Olin kuitenkin suunnattoman helpottunut kun karkulainen taas löytyi. Päätin siinä samassa, että Sini ei sitten enää pääse karkaamaan ja kaivoin vanhan hevosen juoksutusliinan varastosta.... Me ennätimme onneksi vielä hetken aikaa juoruilemaan ja juomaan kahvit Lottenin kanssa.
Kerta 3. Lauantai 18.8. olin aamupäivän meidän omissa agikisoissa 1-luokassa tuomarisihteerinä. Tulin ajoissa kotiin, koska meidät oli kutsuttu häihin. Colin omistaja Martina ja hänen miehensä Kika menivät naimisiin ja meidän piti olla kirkossa klo 16. Tullessani kotiin pistin koirat pihaan, jotta saisin valmistella itseni kuntoon häitä varten. Muut irti ja Sini sitten narun päähän. Valmistautuessani kurkin aina välillä mikä on tilanne. Jes, Sini tallessa. Yhden kerran yllätin Apassin istumassa naru suussaan. Kielsin sitä ja päästi irti ja jatkoi muita hommiaan. Tässä vaiheessa voidaan kertoa, että Apassi tuntee suurta viehätystä narujen katkomiseen. Autossa olemme nähneet sen työnäytteitä ennenkun sain minun autoon sen Hauboksin eli se sai hampaisiinsa ehkä noin 5 kpl noutajatalutinta, jotka oli mukava katkaista pienempiin pätkiin. Keväällä oli Flattien erkkari Hyvinkäällä ja sen jälkeisenä sunnuntaina pidimme jalostustoimikunnan kokouksen Katin luona Toijalassa. En ottanut häkkiä mukaan autoon Apassille, koska ajattelin että koirilla on paremmin tilaa autossa ilman sitä ja Apassi oli käyttäytynyt suht sivistyneesti jo hetken aikaa. No kokouksen jälkeen huomasin, että turvavöiden kiinnittäminen ei olekaan niin piece-of-cake kuin yleensä, vaan pikkumies oli käynyt tutkimassa turvavöitä tehden niihin lovia. Hmm.. eipä mene auto noilla tuunatuilla turvavöillä katsastuksesta läpi. Miku sanoi, että otetaan takaa turvavyöt siihen eteen, koska mun autohan on rekisteröity pakettiautoksi... Hmm... sanomattakin selvää että nämä takaturvavyöt olivat vielä karmeemmassa kunnossa. ;) Jep ja tämä lysti tuli minulle maksamaan 280 e. Nice... Ottaen huomioon Apassin kiinnostuksen naruja kohtaan, niin olisi pitänyt varautua ketjulla eikä puuvillaisella hevosen juoksutusliinalla. No sitten takaisin tapahtumiin.. Klo oli noin 15:15 kun menin ottamaan koirat sisään ja näin, että liina oli purtu poikki ja Sini hukassa. Tämä oli sitä teamworkia... Minulla oli juhlakamppeet päällä. Hyppäsin autoon ja lähdin etsimään Siniä ja Miku hyppäsi pyörän selkään. Ei jälkeäkään Sinistä... Tuskan hiki rupesi nousemaan pintaan, että emme ikinä ennätä ajoissa kirkkoon... Tulin takaisin kotiin ja menin takapihalle huhuilemaan Siniä... Meidän etupihalta kuului huhuilu, että onko minulla koira hukassa, että se on varmaan täällä. Helpotus... Kyllä... siellä oli kaksi miestä, joista toisella oli Sini narussa. Molemmat tuttuja, tällä toisella on Neean ikäinen tytär ja olimme samassa synnytysvalmennuksessa ja lisäksi tunnen hänet ennestään nuoruudestani ja toinen oli samassa koulussa kuin minä. Nämä miehet molemmat asuvat lähellä olevassa kerrostalossa. Tämä toinen mies asuu pohjakerroksessa ja hänellä oli ollut terassin ovi auki. Hän ihmetteli, että mikä ihme oli ääni joka kuului. Se oli Sini, joka oli hipsinyt sisään hänen luokseen ja pisteli poskeen hänen kissansa ruokia. ;D Onneksi tapasi sitten tämän toisen miehen, joka oli sitten osannut sanoa, että mistä koira on lähtöisin ja näin he palauttivat Sinin kotiosoitteeseensa. Olin suunnattoman kiitollinen näille miehille kun palauttivat kurittoman koirani. Täytyy jossain vaiheessa viedä kissanruoka paketti kiitokseksi nähdystä vaivasta ja korvata Sinin syömät ruuat ja Bronxin baarimikkokin kyllä ansaitsee palkkion nähdystä vaivasta. :)
Flattien kanssa siis sattuu ja tapahtuu. Olen helpottunut kun mitään pahempaa ei ole sattunut ja tosiaan nyt jälkeenpäin näitä tempauksia huvittuneena muistella. Sini on nyt arestissa eikä pääse ulkoilemaan enää vapaasti muiden kanssa takapihalle. Nyt pitää kyllä tarkkailla mistä lähtee karkuun. Pieni aavistus on, mutta pitäisi vielä varmistaa ja saada se kiinni itse teosta, jotta saadaan porsaanreikä tukittua. Toisaalta en ole yllättynyt kun Sini on kyseessä, sen kanssa voi sattua ihan mitä vaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti