Sen pituinen se...

... Pitkä aika taas siitä kun olen kirjoittanut tänne, kun ei vain ole kerta kaikkiaan huvittanut. Otsikko kertoo sen, että taas on yksi "elämänkerta" saatettu loppuun. Suru ja ikävä on edelleen tätä kirjoittaessani kova. Jouduimme 16.1.2013 luopumaan Sinistä. Joulun jälkeen kiinnitin huomoita, että Sini joi enemmän kuin tavallista, ei mitenkään hirveästi, mutta enemmän kuin normaalisti. Syy ei ollut kohtutulehdus, mikä on nartuilla tavallisesti oireilee runsaana juomisena. Sini kun oli steriloitu jo aiemmin. Kävin sen läpi käsikopelolla ja löysin lapojen edestä suurentuneet imusolmukkeet ja myöskin takanisässä oli kasvain. Kiikutin sen heti seuraavana päivänä eläinlääkäriin. Hän ei saanut testejä otettua, mutta vahvisti oman huoleni. Tästä ei mennyt kuin reilu pari viikkoa, kun saimme jättää Sinille hyvästit. Imusolmukkeet ja nisäkasvain kasvoivat kovaa vauhtia. Sini oli viimeiseen asti pirteä, mutta kun ruokahalu heikkeni oli aika jättää hyvästit. Sini oli kuollessaan vain 6 v 7 kk.

 "On edessä kyynelten lahti, 

sen takana kauniin kuoleman maa.
Ja suurten surujen huvijahti,
sinne kulkijan kerran kuljettaa.
Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan,
eikä myöhästy kukaan,
sillä kaunis on kauniin kuoleman maa..."
(Peter Pan musikaali)

Noutaessani Sinin tuhkia Tainan luota, niin totesimme, että Sini on ollut koira, jonka edesottamuksista saisi aikaan romaanin, niin paljon muistoja jätti jälkeensä. Sini on ollut koiristani se, joka varmaan on aiheuttanut eniten harmaita hiuksia kuontalooni. Sini on ollut koiristani ehdottomasti kekseliäin ja älykkäin. Se vain oivalsi asioita. Sinistä ei koskaan tullut minun ykkös harrastuskoiraa eikä se myöskään ollut jalostuskoira, ainoastaan meidän rakastettu perheenjäsen. Sini sai noin 1,5 v iässä pahan epileptisen kohtauksen, jolle ei mitään syytä kuitenkaan löytynyt. Yritimme vain elää normaalia stressitöntä elämää sen kanssa, jotta kohtaus ei uusiutuisi. Kyllä me kuitenkin parissa kokeessa käytiin. Sini starttasi kaksi kertaa WT-kokeissa alokasluokassa. Toisella kertaa nollattiin finaalissa, kun lähti kaverin luvasta noutoon, niin tyypillistä Siniä. Toisesta kokeesta saimme ALO1, kun olin itse finaalissa hereillä. Olin ajatellut sen kanssa mennä WT:n AVO-luokkaan vielä jossain vaiheessa. Nome-B kokeissa starttasi kerran. Siellä teki hienosti töitä ja tuttu tuomari virnuilikin, että onkohan sinulla oikea koira mukana, kun tiesi, että minulta muutama flatti löytyy. No hakuruudun kolmannen riistan osalta sain paiskata hänelle kättä, koska kokeen ainut varis tuli ihan tuusannuuskana takaisin. B-kokeet eivät oikein sopineet Sinin kuumakalle luonteelle ja sanoinkin, että starttaan sen kanssa kun on 10 v. Vaan eipä sitä mahdollisuutta meille suotu. Sini kävi näyttelyissä harvakseltaan ja sillä oli kaksi sertiä ja ROP sijoitusta sieltä, eikä me ennätetty saamaan sitä kolmatta sitten koskaan. Niin paljon Sini antoi ja niin paljon jäi kesken, mutta ennen kaikkea kaipaamme Siniä täällä kotona. Sini oli ainutlaatuinen koira monella tavalla meille! Onneksi Rosa-mamma oli siellä jossain vastaanottamassa Siniä. Hyvää matkaa Nuuskamuikkunen, nyt saat tehdä vaelluksia ja tutkimusmatkoja loputtomiin!!!

Sini 12.1.2013

Olin myös suunnitellut uutta pentuetta Merille tähän alkuvuoteen. Meri aloitti juoksunsa uuden vuoden tienoilla ja sen astutus osui just keskelle tätä kurjuutta. Tehtiin kuitenkin niin, että progesteronit otettiin ja ajoin sitten 2000 km pohjoisen kautta astuttamaan sen, koska en halunnut Meriä tänne kiusaamaan omia uroksia ja Sini vaati taas omaa rauhaa. Uros sen astui, mutta ei jäänyt kunnolla nalkkiin. Meri ultrattiin 15.2. ja tyhjähän se oli. Samana päivänä tuli iloinen uutinen, että Dizzelistä tuli taas Ruotsissa "Vuoden Flatti 2012". En tiedä oliko astutus tapahtunut sittenkin hieman liian aikaisin. Meri on ollut sijoitussopimuksella sijoitettuna Päiville ja sopimus raukeaa kun se täyttää 4 v maaliskuussa. Onneksi saan kuitenkin sitä vielä halutessani käyttää ja harkinnassa on nyt sitten, että josko seuraavasta juoksusta kokeilisi astuttaa uudelleen. Harmittaa kovasti niiden puolesta, jotka olivat pentueesta odottamassa itselleen uutta perheenjäsentä, mutta minkäs teet. Olin ajatellut, että Sinin lähdön vuoksi jättäisin kotiin tulevaisuutta varten nartun, vaikka alunperinhän en ollut ajatellut jättäväni pentueesta pentua itselleni. Toisaalta Poppykin täyttää ensi viikolla jo 9 v. No nyt kun ei tullut pentuja, niin ennätänpä nyt sitten tänä vuonna panostamaan omien koirien treenaamiseen jne. Suunnitelmissa on myös vähän treenejä kasvateille. Eiköhän tämä aika saada kulumaan ja yhtäkkiä on taas sitten aika astutella se Meri uudelleen. ;)

Kasvateista on Noah ja Demi ennättäneet käydä agi-kisoissa pomppimassa ihan mukavin tuloksin. Demi oli kolmannen kerran peräkkäin Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:n "Vuoden agility-flatti". Hienoa työtä taas Outilta ja Demiltä! Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan!