Sini 5 v. ja illan tokotreeniä

Niin se aika vaan kuluu. Sinillä on tänään syntymäpäivä. Sillä tulee nyt 5 v mittariin. Uskomatonta,  miten nopeasti aika on kulunut. Sini tosiaan syntyi ainokaisena pentuna. Minä olin tietysti huolissani, että mikähän tästä koirasta tulee kun ei ole sisaruksia. Yritin viedä sitä kaverini Annin pentujen Venlan ja Juuson kanssa leikkimään, mutta Sinin mielestä mielenkiintoisempaa oli tutkia Annin pihaa kuin leikkiä toisten kanssa. Sini syntyi camel-bootsit jalassa ja on aina kulkenut omia polkujaan ja tekee asioita oman pään mukaan. Pentuja Sini tosiaan rakastaa ja yksi sen elämäntehtävistä on ollut olla turvallinen leikkitäti pennuille, vaikka muuten ei ole kovin sosiaalinen koira. Ei pelkää toisia tai mitään sellaista, mutta ei vain yksikertaisesti ole kovin kiinnostunut vieraista koirista. Omien koirien kanssa saattaa leikkiä. Sinillä on näistä mun koirista ehkä eniten aivotoimintaa. ;) Sillä on välillä omia projekteja ja se esimerkiksi kasaa ruokakupit kun koirat ovat syöneet. Se tuo ne sitten nipussa minulle. Tähän työhön kuuluu sekin että työstä maksetaan palkkaa, koirilla on näet oma karkkipurkki keittiössä. ;) Kerran istuimme ulkona juomassa kahvia ja Sini oli syönyt oman luunsa. Teddy makasi vielä syömässä omaansa. Sini jonkun verran aina vahtii pihaa ja saattaa singahtaa aidalle jos takana menevällä kujalla on liikennettä. No kun oma luu oli syöty, niin Sini teki valehyökkäyksen aidalle ja siinä samassa singahti siihen paikkaan, jossa Teddy söi luutansa. Sillä oli ihan selvä suunnitelma saada Teddy mukaan (joka yleensä onnistuu, mutta nyt tuo hyökkäys ei ollut niin intensiivinen kun yleensä tapaa olla) ja käydä sitten varastamassa Teddyn luu. Ei mikään turha koira, ei!!!

Rakas Sini, kuva ei ole tuore vaan pitää kyllä ottaa kuvia muistakin kuin pennuista.

Noahin kanssa oli kesän viimeiset toko treenit tänä iltana. Just kun tosiaan tottui kentän häiriöihin, niin tulee tauko. Elokuussa sitten jatketaan. Tänään mm hiottiin liikkeestä maahanmenoa. Noahin kanssa olen tehnyt töitä, että menee suoraan makaamaan, koska oli todella vino aluksi tai edisti seuraamisessa ja piti katsekontaktin ja singahti sitten eteen poikittain kun käsky kävi. Nyt mä jotenkin olin ajatellut, että mä pysähdyn että varmasti menee maahan ja vielä suoraan, mutta eihän se niin toimikaan vaan mun piti olla liikkeessä (ja niinhän se tietysti oikeastikin suoritetaan), että se hoksasi, että nyt ei pidäkään istua vaan singahtaa maahan. Noahille on tosiaan seuraamisen yhteydessä iskostunut, että silloin kun pysähdytään niin istutaan. Onneksi mulla oli tarkkasilmäiset Tiina ja Minna katsomassa mitä mä tollo touhuan ja antamassa mulle palautetta. Noahilla rupeaa aika mukavasti pian olemaan alo-luokan liikkeet kasassa. Noah on todella nopea oppimaan uusia asioita, sekä hyvässä, että pahassa. Koira on loistava, mutta peiliinhän sitä saa katsoa jos ei mene ihan putkeen.

Mietinkin tuossa iltalenkin aikana, että mikä rikkaus se on kun on niin erilaisia koiria. Minulla on viisi koiraa tässä kotona ja vaikka samaa rotua ovat, niin hyvin erilaisia persoonia kaikki. Itse saa aina miettiä, että miten kenenkin kanssa toimitaan. Tässä lajissa ei ole koskaan täysin oppinut ja aina kun tulee uusi koira taloon, niin se on kuin aloittaisi taas uuden romaanin. Välillä olen aluksi ajatellut, että tämä koira on ihan p*ska, mutta sitten kun sitä lähtee työstämään, niin huomaa ettei tämä nyt mikään huono olekaan, vaan sehän toimii kun löytää oikeat langat mistä vetää ja saa aikaa omaksua asioita. Tokihan sitä voi tykätä tietynlaisista koirista ja kaikista ei ole kaikkeen, mutta jokainen koira on varmasti hyvä jossain. Itse en ole niin kilpailuviettinen ja kunnianhimoinen, että harrastaisin verenmaku suussa mitään lajia. Monesti sen jälkeen kun olen ollut treenaamassa noita uroksiani, niin tulen niin hyvälle mielelle ja olen niin iloinen että ne ovat juuri minun koiria. Olen itse niin kovin tykästynyt niihin ja tosiaan sellainen fiilis, että kahta en vaihda, hih hih... Toki kaikki koirat on rakkaita, mutta joissakin on vain sitä jotain. Eihän ne virheettömiä ole, mutta ne on juuri parhaat koirat minulle.

Että sellaisia ajatuksia tänä iltana ja pitäkää hauskaa koirienne kanssa! Niin ja ei se aina mene ihan putkeen ja käämitkin palavat, mutta on se kuitenkin hauskaa. Pennut voivat hyvin. Huomenna yritän 2 viikon iän kunniaksi niitä vähän valokuvailla. :)