Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Näyttelyssä käynti ja muuta jorinaa...

Taas on kulunut aikaa siitä kun viimeksi päivitetty. Tuntuu, että nämä viikot menee kuin siivillä. Tällä viikolla oli muuta aktiviteettiä arki-iltoina, etten ole edes tuloksia ennättänyt naputella. Poppylla agilitytreenit maantai-illalla, tiistaina ei tainnut olla mitään aktviteettiä mutten jaksanut avata konetta kotona, keskiviikkona suunniteltiin sitten meidän noutajajaoston kevään nome-kurssia muutaman kaverin voimin, torstaina käytiin taas avannossa (kyllä... voi kai sanoa että harrastan avantouintia, kun ollaan jo neljä kertaa käyty eikä loppua näy paitsi tietysti huhtikuussa kun se päättyy ja ensi vuodelle suunnitellaan kausikorttia), perjantai-ilta istuttiin skypen ääressä ja kokoustettiin jalostustoimikunnan kesken. Lauantaina oli Noahin hyppytekniikka ja pentujen tokotreenit ja lenkki siinä välissä. Sitten oli työporukan kanssa sauna-ilta, tosin kovin pienimuotoinen, mutta sitäkin kivemmassa seurassa pelattiin korttia ja syötiin ihanaa salaattia. Tosin olin autolla liikenteessä ja kotona jo klo 22.30, sillä tämä päivä meni Vöyrillä agilityn vastaavakoetoimitsija kurssilla. Ennestäänhän minulla on oikeus toimia vastaavana koetoimitsijana noutajien taippareissa ja nome-kokeissa. En ole vielä valmis agilityn ylitonttu, vaan pitää vielä suorittaa viisi tehtävää kisoissa eli toimia kokeessa tuomarinsihteerinä, pöytäkirjanpitäjänä, pöytäkirjan pitäjän sihteerinä ja ratamestarina ja sitten vielä yksi vapaavalintainen pesti noiden neljän lisäksi. Tuomarisihteerinä ja kansliassa noista tehävistä olen jo ollut, mutta pitääpi nuo suorittaa vielä uudelleen ennenkuin pätevyys on taskussa.

Jep eli viime sunnuntaina 12.2.2012 olin Lohjalla näyttelyssä. Mukana oli Noah, Enya ja Apassi. Todella tylsää, koska urosten ja narttujen käyttöluokka oli siirretty suomalaiselle allround tuomari Hans Lehtiselle, mikä mielestäni oli ihan järjetöntä, että sellainen luokka kun käyttöluokka siirretään pois "päätuomarilta" . Muut luokat sitten tuomaroi James Irvine UK:sta. Ja tuomarin vaihto aiheutti sen, että mun olisi pitänyt olla samanaikaisesti kahdessa eri kehässä. Totesin, että varmaan oli järkevämpää mennä itse pentujen kanssa kehään kun oli niiden eka näyttely ja sitten Noahin annoin Päiville vietäväksi, koska ei mitään mahdollisuutta mihinkään sertiin. Kuten ennalta arvasin, niin Noah ei ollut mitenkään Hans Lehtisen tyyppinen koira ja tulos sen mukainen eli aivan liian kevyt tuomarin makuun. No ei sinänsä huono tulos, vaan sai EH:n eli sehän on erittäin hyvä kuitenkin. Noah liikkui vähän hassusti kehässä, sillä etsi kovasti minua ja juoksi kovin pää pystyssä hirveää kyytiä siellä, ettei Päivi meinannut pysyä perässä. ;D Sen etuliikkeet näytti vähän hassuilta sivusta seurattuna kun kauhoi menemään. Päiville kuitenkin kiitos esittämisestä, hyvin tehty! Apassi käyttäytyi ihan mallikkaasti kehässä. Herkästi tosin vaihtoi laukalle kun ravautin sitä, tosin en ole sitä juoksuttanutkaan ravissa ja ehkä oma vauhti vielä sen kanssa hakusessa. Enya käyttäytyi ihan hyvin myöskin, mutta se ei pidä kun vieraat sitä kopeloi, menee kyllä moikkaamaan ihmisiä, mutta saattaa katsoa, että mitä h*lkkaria tulet iholle, kun joku tulee sitä tunnustelemaan. Ei se pelkää, mutta selvästi ei pidä siitä kun ei saa olla itse siinä nenänsä kanssa. Niin ja pennuilla meni mukavasti Apassi oli ROP-pentu ja Enya oli toinen luokassaan ja sai KP:n. Tässä niiden arvostelut:

Noah: "Hieman kevyt kokonaisuus. Sukupuolileima saisi olla selvempi. Kaunis pään profiili. Tyylikäs kaula. Toivoisin enemmän runkoa. Hyvä ylälinja ja taka-osa. Liian korka häntä. Pitäisi liikkua paremmin edestä. Litteät käpälät. Ei täydessä karvassa."

Apassi: "8 months old dog. Nicely balanced puppy. Pleasing bone. Good feet. Clean in nec. Lovely balanced head and dark eye. Moved well."

Enya: "8 months old bitch. Nice size. Pleasing bone. Like the top of her. Blanced head and fine skull. Dark eye. Moved soundly, but the tail carriage is a little high. In thick coat."

Että sellaiset arvostelut.. Hmm itse mä olen erimieltä, että Noah olisi kevyt ja narttumainen. Vaikka Rosa oli kookas narttu, niin kyllä se oli ihan selvä, että kumpi oli uros ja kumpi narttu. Tällä hetkellä talossa olevat nartut on pieniä ja niiden rinnalla Noah on kyllä varsin maskuliininen. Eipä tarvitse turhaan tuhlata rahojaan ja viedä Noahia hänelle näytille enää. ;)

Tässä eilinen kuva lenkiltä. Sini on korkealla kasalla ja Noah vähän alempana. Ne oli melkoisia lumikoiria ja Sinin turkkiin kerääntyi melkoisia pallukoita. Täytyy sanoa, ettei tuolla mun N9 puhelimella kyllä tule mitään hyviä kuvia. Mä olen siis räpsinyt sillä kuvia vähän mistä sattuu. Siis kuvia olen vain räpsinyt kun on tilanne päällä. En mä tosin olisi tuota puhelinta edes ostanut, mutta kun meille töissä tarjoutui sellainen tilaisuus, etten voinut oikein olla ostamatta. Mikulla on N8 ja sen kamera on huomattavasti parempi. Tai ainakin ulkoa tulee aika huonoja.


Sitten mä yksi päivä kokeilin sillä ottaa kasviksista vähän kuvia eli olin käynyt hakemassa koirien kasvissoseeseen kasviksia. Tuosta satsista tuli siis se sangollinen ja se kestää n 8 pvää tälle kuuden koiran laumalle. Niin tässä värit taas on aika ok.


Sitten nyt tulee kuva, joka ei ole herkkiksille. ;) Mikun kaveri kävi viime viikon lopulla ja hän sanoi, että oli ostanut kokonaisen sian. Hän kysyi, että tarvitsenko mitään tai syökö koirat siitä mitään. Minäpä sitten innostuneena, että tuo kaikki mitä et itse syö, paitsi en halua nahkaa tai ihraa. Keskiviikkona hän soitti, että hän tuo nyt niitä roippeita. Eli nyt tuolla on possun jalat, selkärankaa, kieli ja jotain muuta. Niin ja samalla tuli mejää varten yksi peuran sorkka. Kuvassa vasemmalla on siis ne selkärankapalat ja sitten pussissa on ne sorkat ja jotain muuta...


Nyt täytyy käyttää koirat ulkona ja treffata nukkumatti...

lauantai 11. helmikuuta 2012

Elämä jatkuu...

Tässä talossa elämä jatkuu Rosan lähdön aiheuttamasta ikävästä huolimatta. Tulee hetkiä jolloin ikävä ja suru valtaavat, mutta sellaistahan se on ja ei ehkä ole ihan täysillä aina ollut "mukana". Mm treenikavereiden kanssa hallissa ollaan asiasta keskusteltu ja kyyneliä on vuodatettu. Ihmisillä kun muistuu aina mieleen omasta koirarakkaasta luopuminen kun joku toinen ottaa asian esille. Tämä koiralauma täällä kotona pitää huolen siitä, että elämä jatkuu. Ei auta niille sanoa, ettei jaksa tai huvita. Voi kun olisimme vielä saaneet kokea tämän Rosan kanssa. Talviset jäälenkit...

Rosa jäällä
Viime lauantaina kävin Noahin kanssa kisoissa. Olin ensin vähän sillä fiiliksellä ettei huvita lähteä. Lisäksi oli 30 astetta pakkasta kun lähdettiin ja kisat oli maneesissa. Sitten kuitenkin ajattelin, että kun kuitenkin ilmoittauduttu niin lähdetään sitten, että saan muuta ajateltavaa. Mä en edes jännittänyt yhtään vaan fiilis oli silloin, että ihan sama. Kuitenkin ennen starttia sitä sitten kuitenkin tuli tsemppi päälle. Kun oli niin kylmä, niin oli erittäin tärkeää huolehtia koiran lihaksistosta. Mä laitoin jo lähtiessä Noahille BOT verkkoloimen ja sitte Pomppa-loimi puettiin verkkoloimen päälle. Mun autokin oli kovin kylmä. Ennen starttia ja startin jälkeen sitä piti liikuttaa ja loimet riisuttiin vain ratojen ajaksi. Maneesi oli kylmä, mutta ei onneksi kovin paha, mutta mitään revähdyksiä tms ei tullut. Kisat meni ihan ok. Me aloitettiin B-radalta, joka oli hyppyrata. Noahilla tuli kämmi kepeillä. Se menee kepit hyvin, mutta keskittyminen herpaantui ja tuli tahtirikko eli pieni työtapaturma siis (todennäköisestihän ohjaaja oli myös syyllinen tähän. ;)). Otettiin kepit alusta ja sitten siitä tuli pikkasen yliaikaa. Toka eli agirata mentiin ilman ratavirheitä, mutta Noahilla tuli pikkasen yliaikaa. Se mistä se johtui on, että vaatii vielä tiukempaa ohjausta ja pienempiä kaarroksia, lisäksi hyppää aika korkealta yli (ei tiputa, mutta vaatii enemmän korkeuden arviointitreeniä) ja lisäksi jäi ihailemaan maisemia A-esteelle. A-este on ollut Noahille vaikea ja hieman paineistuu sillä, joka tulee esiin hidasteluna. Nyt ohjaaja saa vain parantaa näitä juttuja niin hyvä hyvä Noah. Hmm tosin flattiuros ei ehkä ole ihan optimaali agia ajatellen. Tuomari oli Johanna Wutrich tai jotain sinnepäin. Tässä tulokset:

A-kisa  1,90 vp, aika 44,90 s (ia 43 s), sijoitus 2./11.
B-kisa 6,19 vp, aika 38,19 s (ia 43 s), sijoitus 3./11.

Ankin ottama kuva meidän omista kisoista Noahin kanssa palkintojen jaossa. :)
 Sitten vähän ruokintajuttua. Meillä koirat syövät nyt pääasiassa raakaa ja päätin, että otan taas itseäni niskasta kiinni ja syötän nuo nappulat pois ja sitten raaka ruokaa. Tähän hain inspiraatiota barf-luennolta ja sitten oli järkyttävä lukea siitä sheltistä, joka kuoli koiran ruuan takia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ne säkit sisältävät. Ikävä kyllä. Poppy on nyt pentujen jälkeen ollut kokonaan raakaruualla. Se on nyt turhan tuhdissa kunnossa, mutta myöskin "valeraskaus" aika saattaa vaikuttaa tähän. Sini jatkaa entisellä linjallaan eli saa aamulla nappulaa ja illalla pääasiassa Murren kana-kasvis mix pötköä ja siihen satunnaisesti jotain muuta. Pojat ja pennut on syöneet aamulla nappulaa ja illalla raakaa. Se ero mitä huomaa pentujen osalta on se, että kun ne olivat pelkällä nappulalla niin jätöstä tuli huomattavasti enemmän. Niillä oli aamulla kova hätä, vaikka eivät olleet mitenkään löysällä tai että muuten ruoka niille ei olisi sopinut. Nyt ei ole mitään kiirettä ja jätökset on pienempiä ja hajuttomampia. Tällä siis jatketaan. :) Lihojen osalta hieman aina vaihtelen tällä hetkellä meillä on possun kylkirimpsua, kalkkunan siipiä, broilerin selkiä ja kauloja. Nämä ovat siis lihaisia luita. Lihojen osalta pakastimesta tällä hetkellä löytyy broilerin kivipiiraa, naudan mahaa, lammasta, lohta ja underdog meat mixiä joka sisältää vähän useampaa lajiketta. Seuraavaa erää ajatellen ainakin täytyy ostaa sisäelinseosta tai maksaa ja nautaa ja mahdollisesti jotain ex tempore ehkä heppaa. Eilen huomasin, että mä olin kaikki kasvispötköt käyttänyt, enkä töiden takia ennättänyt käymään Muschilla, joten ei kun Lidliin hakemaan raaka-aineita kasvissoseeseen. Mukaan lähti 3 jäävuorisalaattia, 2 parsakaalia, 1 kukkakaali, varsiselleriä, 4 paprikaa, 3 isoa kurkkua, 4 kesäkurpitsaa, porkkanoita ja omenaa. Nämä sitten monitoimikoneeseen ja nyt meillä on ensi viikolle kasvista. Eilen mulla oli mukana myös laaduntarkkailija kun pussitin sosetta. Tässä kuva.


Kuvassa on siis Mikun joikuara Renttu. Kuva on vähän huono, kun se on otettu kännykällä. Renttua kiinnostaa aina kun puuhastellaan ja se aina tulee mielellään seuraamaan kun koirat syövät. Nyt se istua nökötti ämpärin reunalla ja aina välillä kauhoessani sosetta maisteli vähän. Hyvää oli sen mielestä. ;)

No niin nyt täytyy hilppaista. Taas on edessä päivä täynnä aktiviteettiä. Kohta täytyy olla hallilla, kun treenaamme hyppytekniikkaa. Sen jälkeen koirien kanssa metsään. Iltapäivällä on Enyan ja Apassin tokotreenit. Ohjelmassa on myös Noahin, Enyan ja Apassin pesu. Noita pentuja ei olekaan vielä pesty kertaakaan kokonaan. ;) Meillä on näyttely huomenna. Yöllä lähden ajelemaan Lohjalle päin. Mun piti mennä Päivin luokse, mutta siellä on Meri ollut kennelyskässä. Meri ei voi myöskään osallistua huomiseen näyttelyyn yskän vuoksi. Yskä on jo selätetty, mutta varoaikaa vielä on jäljellä, enkä uskalla viedä koiriani sinne varta vasten saamaan tartuntaa mikäli riski vielä on. No voihan ne saada sen muualtakin... Ikävä kyllä. Sapettaa kyllä sellaiset vatipäät jotka tulee treenehin yskäisten koirien kanssa tartuttamaan muita. Että sellaista...

lauantai 4. helmikuuta 2012

Suuri suru ja ikävä...

...on tällä hetkellä ne tunteet joita tunnen. Miksi Rosan piti jo lähteä?! Meidän piti saada viettää tänään 10 v. syntymäpäiviä, mutta ei... Ei tunnu reilulta, että Rosa nykäistiin pois meidän luota niin äkisti, Sydän on särkyä kun ajattelen sitä, etten enää koskaan näe Rosaa, en koskaan saa enää silittää sen pehmoista turkkia, enää ei kuulu tömps-tömps kun kukaan ei harrasta kenguruhyppyjä innoissaan kun puen ulkovaatteita päälle, kukaan ei istu mun sohvan takana ja tuijota maanisesti pyöreillä silmillään ruoka-ajan lähestyessä, kukaan ei tule lenkillä pukkaamaan käteen ja tarjoamaan seuraamista pienen makupalan toivossa, Rosa ei ole enää tyhjäämässä hakuruutuja junioreiden jäljiltä... Näitä pieniä asioita joita Rosa harrasti arjen askareissa oli lukuisia.Vanhemmitenhan koiralla on jo etuoikeuksia nuorempiin nähden. Rosahan kylläkin oli jo jäänyt virallisesti eläkkeelle kisakentiltä, mutta odotimme 10 v ikää ja ilmaisia näyttelyitä. Ikä ei painanut lainkaan eikä edes kuono ollut harmaantunut. Rosa oli maailman kiltein koira, eikä koskaan joutunut mihinkään konflikti tilanteeseen toisten koirien kanssa. Rosan tapa ratkaista jännittävät tilanteet oli ottaa keppi suuhun ja juoksuttaa ajatukset muualle, jos joku lähti sitä haastamaan. Mikä upea harrastuskaveri Rosa onkaan ollut näiden vuosien aikana. Rosa oli läsnä sen surun ajan kun Daisy ja Wondy jättivät meidät. Tuntuu, että varjoni on poissa. Olen tällä hetkellä niin pohjattoman surullinen ja kyyneleet valuen kirjotan tätäkin tällä hetkellä, mutta toisaalta niin iloinen, että sain tuntea Rosan ja että se oli juuri minun koirani. Hienoja yhteisiä hetkiä saimme viettää sen kanssa ja haluankin kiittää kasvattaja Jenniä ihanasta ja ainutlaatuisesta koirasta.  Muistot yhteisistä hetkistä ei onneksi katoa mihinkään.

Rosa jouduttiin nukuttamaan lyhyen rajun sairauden jälkeen keskiviikkona 1.2.2012. Kävimme keskiviikkona 26.1. eläinlääkärissä ja ainut mitä sillä keikalla löytyi oli nielutulehdus, johon sai kortisonipiikin ja antibiotit. Verikokeethan olivat ihan ok. Eläinlääkäri soitti myöhemmin viikolla, että kilpirauhasarvo oli vähän alakantissa, mutta ihan rajojen sisällä kuitenkin. Ab-kuuri aloitettin heti torstaina ja silloin esiintyi uusi ongelma, koska n. pari tuntia antibiottien antamisen jälkeen Rosa oksensi ruokansa, tosin ei sillä ollut enää ruokahalua, mutta jotain pientä naposteli. Ensin ajattelin, että reagoi antibiotteihin ja soitinkin sitten alkuviikosta eläinlääkäriin ja päätettiin että antibiotit jätetään muutaman päivän jälkeen pois ,mutta sitä ei oikeastaan aiheutunut mitään muutosta. Viime lauantaina sitten kun makasi lattialla, niin vatsan alueella tuntui paukura ja se kasvoi ihan muutamassa päivässä. Soitin meidän omalle eläinlääkärille Tainalle keskiviikkona ja sovimme, että menemme sinne heti iltapäivällä. Onneksi Miku lähti mukaani. Taina kuvasi Rosan vatsan ja siellä näkyi jokin "massa" joka ei kuulunut sinne ja se oli myös jo työntänyt sen suolistoa taaksepäin. Taina ei osannut sanoa, että oliko maksaa tai pernaa tai mitä.. Se ultrattiin eikä siitäkään oikein selvinnyt, että mitä se voisi olla. Hän sanoi, että ainoa on keino selvittää on avata koira. Sanoin, että katsotaan keuhkot vielä, että miltä ne näyttävät ja se paljastikin vielä karumman todellisuuden. Siellä oli pistemäisiä muodostelmia, jollaisia siellä ei kuulunut olla. Itse jopa maallikkona näin kuvista sen hurjan muutoksen, mitä viikon aikana siellä sisäelimissä oli tapahtunut. Ihan käsittämätöntä, että mitä vauhtia sairaus oli edennyt. Lisäksi paino oli laskenut kilon viikossa eli painoi edellisellä käynnillä 27 kg ja nyt oli 26 kg. Syyskuussa kun se oli pentujen rokotuksella mukana, niin painoi 29 kg. Tein heti päätöksen, että Rosa nukutetaan, eikä sitä kiusata enempää. Miku oli sitä mieltä, että eihän se nyt niin kipeä ole,että pitääkö se tehdä nyt. Olin sitä mieltä, että vointi vaan huononee ja oli aika jättää rakkalle ystävälle hyvästit. Kävimme vielä ennen nukutusta pikkulenkin Rosan kanssa ja se sai tehdä pari noutoa damilla. Rosa nukahti hyvin rauhallisesti rakas dami suussaan. Varmaan siellä yläkerrassa jossain oli bileet kun Daisy ja Wondy vastaanottivat vanhan ystävänsä joukkoonsa. Ehkäpä me sitten tapaamme joskus taas...

                 R.I.P. Celtair Rustic Romance "Rosa"
                                      4.2.2002 - 1.2.2012




                                                                
                          Lepää rauhassa rakas ystävä, meillä kaikilla on niin ikävä sinua!