Erkkari ja agilityä

No niin nyt on sitten tämän vuoden flattien erkkari takanapäin. Perjantaina kamat ja koirat autoon ja Vantaata kohti. Se verran haipakkaa ajelin, että peltipoliisi päätti ikuistaa minut filmille. Saa nähdä mitkä on sitten loppujen lopuksi reissun kustannukset. ;) Lauantaina 14.4. koirat sitten esitettiin erkkarissa. Tuomarit olivat rodun kotimaasta briteistä. Urosten tuomari oli Jane Jones, kennel Benvellyn. Näin hänen kasvattejaan viime vuonna Cruftsissa. Hienoja koiria. Narttujen tuomari oli Ann Youens.

Ensin oli vuorossa junnuluokassa Apassi. Tulos oli EH. Tässä sen arvostelu: "10-month-old. Head of good proportions, but round in eye. Good bone and feet. Adequate front angulation. Gradual spring of rib with correct couplings. Moved ok. Lovely coat." Alla Saarisen Satun ottama kuva Apassista.

Apassi

Apassin jälkeen sain pitää pienen tauon ennen kuin oli Noahin vuoro esiintyä urosten käyttöluokassa. Noah sai myös EH:n. Arvostelu kuulosti tältä: "Lovely coat and condition. Nicely moulded head. Reachy neck. Well angulated at the front. A little short in rib and long in couplings. Would prefer tighter feet. Moved well, but proud of the tail. Very well handled." Ei huono arvostelu. Noahista en ole vielä ainakaan saanut valokuvaa kehästä.

Käyttöluokassa esitettiiin myös Noahin pentueveli Nemo (E.Storm Chaser). Nemo sijoittui hienosti toiseksi niin monen koiran joukossa ja sai ERI:n. Ikävä kyllä tuomari ei antanut SA:ta sille. Tulin kuitekin kovin iloiseksi Marian puolesta, kun Nemolla meni niin hyvin. Onneksi olkoon, hienosti esitetty Maria! Tässä yksi kuva Nemosta, joka todennäköisesti on Mikan ottama.

Nemo

Tämän jälkeen hilppasin narttujen käyttöluokkaan esittämään Merin (E.Stormtossed Sea). Merillä meni myös oikein loistavasti. Meri sai ERI:n ja oli luokassaan kolmas ja sai myös SA:n. Kun oli Merin kilpailuluokan aika, niin minun piti mennä kehään Teddyn kanssa, joten Marianne sai tuurata minua siellä sitten. Kiitos Marianne Merin luotsaamisesta luokan 3:ksi! Meri oli nyt oikein hyvässä kunnossa. Talvella täällä ollessaan, niin Päivi sai noottia minulta, että koira saisi olla hoikemmassa kunnossa ja nyt toden totta koira oli ihan loistavassa kunnossa. Kiitos Päivi! :) Merin arvostelu: "Feminine, well proportioned head, kind eye, good front construction, good rear angulation. Moves soundly, well handled." Tässä Saarisen Satun ottama kuva Meristä:

Meri

Teddy esiintyi urosten valioluokassa saaden EH:n. Teddy on lähes aina saanut ERI:n ja tämä taisikin olla sen 2 EH. Tosin enpä ole sitä kovin usein jaksanut käyttää näytteyissä, koska valioitui lähes heti kun oli täyttänyt 2 v. Teddyn arvostelu: "Dog of correct size. Masculine head, good expression. Pronounced forechest. Adequate shoulders and upper arm. Good lenght to body. Tight feet. On the move he was wide at front and a little close at back." Hmm Teddyn kanssa saisi harjoitella näyttelyjuosutusta hieman enemmän, koska pönttöili taluttimen kanssa ottaen sen suuhun. Löysät etuliikkeet huononevat entisestään. ;)

Viimeksi oli sitten Poppyn vuoro esiintyä ensimmäisen kerran veteraaniluokassa. Oltuamme kehässä Päivi sanoi, että tuomarin suu venyi hymyyn kun näki Poppyn liikkeessä ja silloin arvelin, että sijoitus on varmaan aika hyvä. Monet tuumasivat, että onkohan mulla nyt koira oikeassa luokassa, kun koirassa oli niin paljon intoa kehässä. ;) Poppyn paras puoli on ehdottomasti sen hienot liikkeet. Poppy voitti veteraani nartut saaden SA:n ja lopulta oli ROP-vet. Rosan veli Nemo oli sitten VSP-veteraani. Voi kuinka sydäntä lämmitti nähdä Nemo niin ihanassa kunnossa. Mielessä kävi ajatus, että voi kun Rosa olisi vielä saanut olla mukana. Poppyn arvostelu: "Animated eight year old. Super front constuction. Feminine on profile standing and when moving. Full of fun flatcoat." Tässä Marian ottama kuva Poppysta:

Poppy

Elvenpath'sille oli lisätty myös kasvattajaluokka, mutta minua ei huvittanut mennä kehään, kun siellä oli kuitenkin jo melko monta kasvattajaryhmää, joten säästettiin vähän järjestäjien aikaa. ;) Enkä minä oikeastaan välitä, että onko ne ulkomuodoltaan saman tyyppisiä, kun arvostan itse enemmän muita juttuja koirassa kun yhtenäistä tyyppiä. Kuitenkin päätin, että kun Poppy on mukana ja hengissä, niin sen jälkeläisryhmä esitetään. Ryhmässä oli mukana Poppyn lisäksi Meri, Noah, Nemo ja Apassi. Marille kiitos Noahin esittämisestä ja Katille kiitos Apassin esittämisestä!! Eihän me sitten sijoitututtu. Jälkeläisryhmän arvostelu: "All extremely entustiastic. All bitches very very similar." Hmm ei ollut muita narttuja kuin Poppy ja Meri, joten tarkoittanee vain niitä. ;)

Näyttelyn jälkeen kävin katsastamassa Vilman, joka asuu ihan Päivin naapurissa. Hmm täytyy todeta, että se oli mielestäni vähän ihmeellinen. Ei ollut ollenkaan kiinnostunut tapaamaan meitä kun menimme sen kotiin. Yleensä kasvattien osalta saa melko ylitse vuotavan vastaanoton, mutta näin ei ollut Vilman osalta. Lähdettiin sitten lenkille, niin että mukana oli Vilma, minun 4 koiraa ja Päivin 2 koiraa. Siellä Vilma oli oikein reipas ja sosiaalinen ja tuli hyvin toimeen muun lauman kanssa. Siellä osoitti omistavansa flatin huumorin, kun varasti muutaman kerran isäntäperheen pojalta pipon päästä ja voi sitä riemua kun sai riekkua se pipo suussaan. :) Otin muutaman kuvan Vilmasta, jotka eivät tosin olleet kovin onnistuneita. En ole vielä ennättänyt lataamaan niitä koneelle, joten lisään myöhemmin.

Sunnuntaina sitten aamusta auton nokka kohti Toijalaa, jossa kokoustimme jalostustoimikunnan nimissä. Kokouksen jälkeen soitto Liisalle ja pikavisiitti heille. Siellä sainkin erittäin iloisen ja pirtsakan vastaanoton Iidalta. Iida oli erittäin hienossa kunnossa ja kovasti Poppyn ja Merin tyylinen koira. Lisään kuvan tänne blogiin, kunhan jaksan tyhjätä kameran taas. Ennenkuin olin Liisan luona, niin tuli puhelinsoitto Päiviltä. Olivat Merin kanssa olleet Riihimäellä agilitykisoissa. Siellä he selvittivät Muotkan Esan radat hienoin tuloksin:

A-kisa 0 vp, aika -4,25s, sij. 1./13.
B-kisa HR, 0vp, aika -8,74s, sij. 2./13 ja näin ollen sert ja siirto 3:iin.

Onneksi olkoon Päivi ja Meri!!! Hienoa työtä ja onnea kolmosissa. :)

Tampereen pikavisiitin jälkeen auton nokka kotia kohti. Loppumatkasta tunsin kuinka päänsärky ja pahoinvointi hiipi. Sinnittelin kotiin asti ja totesin, että olin saanut pitkästä aikaa migreenikohtauksen. Maantaina soitto töihin ja jäin kotiin lepäämään. Hmm sitä näin reissun jälkeen huomaa, että sitä ei ole enää ihan nuori ja pää ei kestä enää mitä tahansa. Sitä tulee aina evästettyä itse vähän heikosti, lisäksi olen erittäin herkkäuninen (myös kotosalla välillä), pitkä ajomatka ja huonot niskat, niin aika huono yhtälö. Nyt onneksi elämä taas voittaa! Mukava reissu kaikesta huolimatta ja kiitos oikein paljon kasvattieni omistajille, että olitte paikalla, sain käydä katsomassa teitä ja myös suurkiitos Katille, Marille ja Mariannelle esittämisavusta!

Lenkkeilykausi aloitettu

Jiihaa... vihdoin ladut hävinneet meidän pururadalta!!! Talvella on iso miinus, että hiihtäjät valtaavat meidän lähipururadan ja saavat hysteerisen kohtauksen jos näkevät siellä muita kuin hiihtäjiä. Hmm... mä olen kyllä niin outlaw, että iltamyöhään ja aamuvarhain ollaan siellä käyty joskus käppäilemässä. Pinta on niin kova, ettei edes jää jälkiä. ;)  No enivei ladut on poissa, vihdoinkin. Tänään sitten päätin että nyt sitten hölkätään tuo lenkki. Ei muuta kuin kuulokkeet päähän ja muistin sitten laittaa myös puhelimen Sport Trackerin päälle, mutta en ihan alusta. Kilsoja näytti tulleen yhteensä 8,51 km. Pururata on 5 km ja meiltä on tosiaan sellainen reilu kilsa sinne metsien läpi. Onneksi ei näkynyt muita siellä, niin koirat sai välillä olla myös irti. Mä jaksoin hölkätä koko kiekan ympäri, mutta kyllä täytyy sanoa, että pikkasen tuntuu nyt reisilihaksissa, vaikka yritin venytellä kunnolla. Onneksi peruskunto on aika hyvä, että vaikka en ole koko talvena juossut, niin ei tuottanut vaikeuksia. Mutta kyllähän sitä aina on kuitenkin huomattavasti parantamisen varaa kunnossa.

Otin myös Enyan ja Apassin mukaan juoksulenkille. Mä kun en yleensä ole mitenkään varovainen pentujen liikuttelun suhteen. Pohja tuolla oli hyvä ja saivat ne olla aika paljon vapaana. Minä kun en kuitenkaan hölkkää mitään hirveää vauhtia, niin melkein sama käveleekö reippasti tai hölkkääkö. Onhan ne jo 10 kk ikäsiä ja tottuneet ikänsä liikkumaan, niin eipä tuo tuottanut mitään ongelmaa niille. Ravasivat nätisti vierellä ja sitten kun olivat irti, niin riekkuivat keskenään senkin edesta.

Tänään on pesty Teddy ja Poppy viikonlopun näyttelyä varten. Trimmasin koirat jo tuossa pääsiäisen aikana. Huomenna on tarkoitus vielä pesaista Noah ja Apassi. Lisäksi saksia koirien kynnet. Parasta pakata kamat myös huomenna, sillä perjantaina tulee töiden jälkeen sitten äkkilähtö etelään. Nythän koirille on napattava raakaruuat mukaan, kun koko sakki popsii raakaa. Poppylle ja Apassille lihaisiksi luiksi kanan siipiä ja Noahille ja Teddylle kalkkunan siivet. Sitten sulattaa ja sekoittaa valmiiksi liha-kasvismössöt. Kotiin jääville Enyalle ja Sinille on myös pakattava ruuat valmiiksi, että kotijoukot saa vaan hoitaa tarjoilun. ;) Hieman työläämpää kun nappularuoka valiolla, mutta eipä haittaa.

Maanantaina oltiin taas Lottenin ja Troyn kanssa ahkerasti treenaamassa. Nyt mun on korjattava ja todettava, että Enya oli todella hyvä, kun taas sunnuntaista tuli pyyhkeitä. Apassi ei saanut tehdä mitään muuta kuin nököttää passiivisena puussa kiinni. Teddy ja Noah olivat mukana ja tekivät oman osuutensa todella hyvin. Olin siis oikein tyytyväinen koiriini.. :) Mä otin myös kameran mukaan, jotta Lotten sai pika-pikaa ikuistaa nuo spindelit tässä vaiheessa kehitystä. Vaativat vielä aikaa, mutta mihin ihmeeseen meillä olisi kiire. ;) Enyakin on aloittanut bikinikauden. Hmm.. enteilee varmaan juoksuja parin kk:n sisällä. Kuvassa ei näytä nyt niin karvattomalta kun mitä oikeasti on.

Apassi

Enya

Että sellaista tällä kertaa. Palaan asiaan erkkarin jälkeen!

Topille serti ja muuta höpinää

Eilen tuli iloinen puhelinsoitto Ullalta. Hän oli ollut Topin (E. Stop The Rain) kanssa Lappeenrannan näyttelyssä. Siellä flatit tuomaroi Matti Luoso. Topi oli ilmoitettu avoimeen luokkaan. Sai laatuarvostelussa ERI:n ja se voitti luokkansa ja sai SA:n. Lopullinen sijoitus oli PU-2 ja koska paras uros oli jo valio, niin Topi sai sertin. Ulla luki minulle arvostelun puhelimessa ja se oli oikein hyvä. Ulla kertoi tuomari oli mitannut kaikki koirat ja Topihan on oikein hyvän kokoinen uros n 60 cm. Sehän on kaikin tavoin hyvin tasainen. Ulla kertoi, että se niin nauttii esiintymisestä, kun kaikki katsovat sitä. Hassu pieni koira. Topilla on samankaltaista säteilyä kehässä kun mitä emällään Rosalla oli. Olemme täällä kotona kovin iloisia ja lähetämmekin suuren suuret onnittelut Ullalle ja Topille!

Topi

Muutoin olemme viettäneet ihanan talviloman. Sain tehtyä makuhuoneen pintaremontin valmiiksi, joten ei mennyt ihan hukkaan tämä talviloma. Yllättävän paljon hommaa, mutta nyt se on tehty. Koiria on ulkoilutettu lähes normaalisti jo yskän jälkeen. Saaneet siis liikkua jo muutenkin kuin narussa. Tuntuukin, että niissä on virtaa todella paljon tällä hetkellä. Lisäksi olemme vähän treenien suhteen heränneet talvihorroksesta. :) Eilen olimme taas Lottenin kanssa pitkästä aikaa treenaamassa ja tälle illalle on myös jo sovittuna treffit. Koirat tekivät oikein hyvin annetut tehtävät. Minulla oli mukana isot Teddy ja Noah ja pienet Enya ja Apassi. Sinin ja Poppy saivat tehdä hommia aiemmin päivällä. Isot pojat (Teddy, Troy ja Noah) tekivät varsin mukavasti työtä. Ne markkeerasivat erittäin hyvin kaikki (tosin ei ollut kovin haastavia näin alkuun) ja palauttivat hyvin vauhdikkaasti kaikki. Teddyn haasteena on ollut markkeerauksissa, että lukitsee ensiksi heitetyn ja se jää painamaan sitä. Nyt se toimi oikein hyvin. Noah taas on parempi markkeeraaja, mutta pikkasen häiriöherkkä. Nyt se teki varmaa työtä ja meni siihen suuntaan mitä näytettiin, oli se markkeeraus tai aiemmin jätetty muistidami. Noah on vaan sellainen koira jonka työskentely miellyttää minua. Se on rauhallinen vieressä, saatuaan luvan lähteä lähtee vauhdilla, nappaa damin vauhdissa, rauhallinen suu, tulee tuhatta ja sataa takaisin damin kanssa. Se on koira joka tekee töitä ohjaajalleen. Meillä oli autot vähän matkan päässä, että kaikki koirat oli mukana kun teimme töitä ja saivat myös passiivi treeniä. Enya ja Apassi olivat ihan hiljaa odottamassa. Hienoja ipanoita ja olin oikein tyytyväinen niiden odotukseen. Molemmille oli aluksi tehty markkeeraukset auton lähellä. Meni kuten odotinkin. Enya pysyi hyvin paikallaan, mutta ei ollut niin kiinnostunut damista. Tiedän syynkin, kun me ei olla oltu sen kanssa niin hyvissä "väleissä" viime aikoina ja tämä vaikuttaa sen tekemiseen, ettei ole ihan niin vapautunut kun pitäisi. Enya on vähän omapäinen, mutta kuitenkin pehmeähkö koira. Ja itse asiassa mun mielestä uroksilla on ylipäänsä kivempi asenne kun tehdään töitä, että oikeastaan tuntuu siltä, että ei kiitos narttuja tähän taloon. Hmm haastellista olla kasvattaja ja kun ei tykkää nartuista. ;D Urokset tuntuvat sopivan mun käteen paremmin. Apassi taas teki myöskin kuten odotin. Eli se lähti kun tuli heitto. Lotten poimi suunnitelman mukaan damin ylös. Ensin juoksi perille ja koko ajan tämä matka lyheni, kunnes malttoi hyvin istua paikalla ja odottaa lähtölupaa. Eli näin saatiin se oivaltamaan myöskin mitä halutaan. Luvan saatuaan lähti ja nouti nopeasti minulle syliin damin. Hieno pikkumies!

Lauantaina olin kennel Allt Om:in "pentutreffeillä" opastamassa heitä. Pieni mutta mukava sakki paikalla. Lähinnä perusasioita sitä hiottiin lähipellolla ja metsässä. Ei varmasti tullut mitään uutta, mutta se on aina opettavaista katsoa myös muita. Mä tiedän, että mä olen nipottaja, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos perusnouto ei ole kunnossa, niin se vaikuttaa niin moneen asiaan ja ei toivottu vahvistuu entisestään. Kun koiralle on opettettu huolellinen luovutus, niin se ilman muuta näkyy myös siinä, että miten koira haluaa palauttaa ja myös itse palautusvauhdissa. Kun asiat on huolellisesti opetettu, niin koiran ja ohjaajan välille syntyy keskinäinen kunnioitus, että koira kokee että ohjaajalle on mielekästä tehdä töitä. Tätä on siis tiedossa myös meidän tulevilla pentutreffeillä. Kun koiralle on opetettu pitäminen/huolellinen luovutus ja vaikka se olisi aluksi vähän painostavaakin, mutta olen myös sitä mieltä, että lisää myös spontaaniutta ylösottoon. Teddy on tässä myös hyvä esimerkki, sillä se ei ollut pienenä pätkääkään kiinnostunut damista, riistasta kyllä. Mä sen kanssa tein niin, että opetin sen pitämään damia suussa, niin tämä vaikutti siihen niin, että kun se tiesi mitä odotan siltä, niin siitä tuli hyvin spontaani damin ylösotossakin (nythän se on jo ihan damihullu). Sen jälkeen kun sen kanssa siirryttiin tekemään noutoja vedestä, mikä monesti on haastellista kun koira haluaa ravistaa ja dami tippuu jne. Mutta kun Teddylle oli opetettu kuinka tehdään, niin se palautti samalla tavalla myös vedestä istumalla mun eteen dami suussa. Varmaan tapoja on monia, mutta oikotietä onneen ei ole vaan töitä on tehtävä. ;)

Nina ja Jonas tulivat myös Heidin luokse näyttämään minulle Neoa. Neon olen viimeksi tavannut lokakuussa. Se oli jo kasvanut melkoisesti. Pieni uros max 60 cm ja siitä on emän puolen suvun ulkomuoto nähtävissä eli vähän matalaraajainen ja vankka runkoinen, joskin oli turhan pulskassa kunnossa juuri. Pää olisi voinut olla aavistuksen elegantimpi, vaikkakin malliltaan ihan ok. Kotimatkalla kävin myös katsastamassa Ramboa. Sitäkään en ollut tavannut lokakuun jälkeen. Rambo oli hieman korkeampi ja korkea raajaisempi kuin Neo. Minun mielestä sillä oli todella kiva pää ja ilme. Oikein sopusuhtainen nyt kauttaaltaan. Molemmat pojat oli saksien tarpeessa. ;) Oli todella mukava nähdä poikia ja ensi viikonloppuna näen sitten Vilman, jota en ole elokuun jälkeen tavannut. Jännittävää. 

Tässä pari kuvaa pojista:

Neo

Neo

Rambo

Rambo

Talviloma

Vihdoinkin talvilomalla. Jotenkin koko talvi töissä on tuntunut kovin pitkältä, kun ei ole ollut mitään ylimääräisiä vapaita. Ennen saimme töissä vaihtaa lomarahamme vapaaseen ja näin tapasin tehdä. Silloin tuli talven aikana edes pikkasen katkoa työelämään. Totesin, että tuli lomarahat rahana, niin yhtä PA olin silloinkin. Nyt talvilomalla pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja laittaa kuntoon tuo meidän makkari. Katsotaan nyt jos jaksan. Töissä meillä oli perjantaina yksi palkitsemisjuttu eli palkinto oli "Tuiskun ja pakkasen kestävin työkaveri Tammikuu 2012". Yllätys yllätys... minä ja avantouintikaverini Marja, joka työskentelee toisella osastolla, saimme nämä palkinnot. Meidän avantouinti alkoi just hyvään saumaan ja kerrottakoon, että se harrastus jatkuu yhä huhtikuun loppuun. Lisäksihän mä olen koko talven kulkenut fillarilla töihin ja koirat ulkoilutetaan kelillä kun kelillä, että oikeasti uskon, että olenkin yksi pakkasen kestävimmistä työkavereista. Ruotsiksi on hyvä sanonta "Det finns inga dåliga väder, bara dåliga kläder", mikä on varsin osuva. Mä itse rakastan neljää vuoden aikaa ja sen tuomasta vaihtelusta, enkä haluaisi viettää talviani missään muualla kuin Suomessa. Hmm ehkä -30 asetetta on vähän liikaa. Lisäksi nyt kun sitten palaan töihin loman jälkeen, niin on yksi iso muutos, sillä yksi pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista työkavereistani lopettaa työt ensi viikon aikana. Aikoinaan kun olimme vuorotyössä, niin hän työskenteli eri osastolla ja olimme työpareja eli kahdella oli aina sama vuoronkierto. Nyt ollaan viime vuodet tehty samoja hommia ja meidän työpisteet on olleet vierekkäin. Hänen kanssaan aina palloteltu kinkkisiä keissejä. Nyt hän vaihtaa työpaikkaa, joten jään todella ikävöimään häntä työpaikalla, muutenhan tapaamme kyllä.

Koirien yskä on parantunut, mutta eipä niitä vielä ole voinut liikuttaa täysillä, vaan narulenkkejä nyt vielä. Niin siinä sitten kävi, että ylskä kävi koko lauman läpi. Noah oli pahin ja muut saivat sen levempinä. Ikävä kyllä me onnistuttiin tartuttamaan Colin. :( Kuulin, että myös yhdellä toisella meidän treeniryhmän koiralla olisi yskää, mutta me emme ole sitä koiraa nähneet useampaan viikkoon, että se on saanut tartunnan jostain muualta kuin meiltä. 

Ensi tiistaina ajelenVaasaan, että vihdoin saan mun Caddyyn veräjät, että saan pitää luukkuja auki kun koirat on autossa. Tai en niitä vielä saa mukaani, vaan ne nyt tehdään auton mittojen mukaan ja sitten saan hakea ne kun ovat valmiit. Ne on mielestäni ehdottomasti must. Sitten saa myös vähän tilaa tavaroille, kun koirat on nyt vallanneet koko takaosan. Siihen penkkien väliin viritin vain esteen, etteivät pääse etupenkille. Enya ja Apassi on autossa ollessaan tehnyt selvää muutamasta taluttimesta, kun saaneet ne suuhunsa. Hmm ehkä ne oli sitä mieltä, että talutinvalikoima oli aika uudistaa. Pääsiäislauantaina menen Sulvalle kennel Allt Omin treeneihin. Olin siellä treenaamassa heitä joskus kun koirat oli nuoria ja nyt sain kutsun mennä sinne. Katsotaan nyt otanko omia koiria sitten mukaan. Todennäköisesti yskäriski on jo ohi sillon.

Muutoin on lisäksi vähän aktiviteettia tiedossa. Erkkari lähestyy ja tänään olikin näyttelytoimikunnalta tullut meiliä, että haluanko esittää Poppyn jälkeläisluokan erkkarissa. Sehän voi olla ainutkertainen tilausuus, joten vastasin myöntävästi. Jälkeläisluokat ovat epävirallisia ja niitä järjestetään yleensä erikoisnäyttelyiden yhteydessä. Poppyn jälkeläisluokassa taitaa olla siis Noah, Nemo, Meri ja Apassi. Perjantaina lähti näyttelyilmot Kaustisen ja Teerijärven ryhmänäyttelyihin 28. ja 29.4.2012. Sinne  ilmoitin Noahin ja Merin. Päivi ja Meri tulee tänne pitkäksi viikonlopuksi silloin. Ajatuksissa on, että treenaamme Storm-pentueen kanssa täällä 1.5.2012. Lisäksi järjestetään ryhmänäyttely Kauhavalla ja Pietarsaaressa 5.5. ja 6.5.2012. En ole vielä ilmoittanut, mutta todennäköisesti Poppy ja Noah pääsee sinne. Siru on ilmoitettu Pietarsaaren ryhmänäyttelyyn. Lisäksi Kristan kanssa keskuteltu, että Sade tulisi tänne ja osallistuisi noihin. Lisäksi on pikkuhiljaa lyötävä lukkoon myös Länkkäreille pentutreffipäiviä. Tarkoitus on että treffaamme ja sitten annetaan kotiläksyjä ja sitten uudet treffit. Kesällä on lisäksi jossain vaiheessa tarkoitus tehdä niille terveystutkimukset. 

Meidän hyppytekniikka coach Ulla Kaukonen on saapumassa maisemiin 21. - 22.4.2012, joten osallistumme hänen treeniin Noahin kanssa. Höh samaan aikaan olisi myös Kennelliitto järjestänyt jalostusneuvojien jatkokurssin Espoossa, missä taas erittäin mielenkiintoisia aiheita. Katsotaan mitä Ulla sitten sanoo, että olemmeko edistyneet ja mitä kotiläksyjä taas saamme. Enyan ja Apassin kanssa voisi myös aloitella tekniikkatreenejä nyt kesän korvilla. Agikisoja on täällä meidän nurkilla tulossa, mutta täytyypi katsoa mihin ilmoittaudumme.

Muuten noutotreenit on olleet aika minimissä. Ehkä sitä taas saa inspiraatiota kun lumi lähtee maasta. Apassin luovutukset näyttävät nyt olevan mallillaan ja Enya on myös ihan ok. Ne aiemmin räkivät pikkasen liian nopsaan. Jep, itse laitan noutotreenit siinä vaiheessa jäihin, koska kyllähän nuo heitettyjen perään ihan varmasti lähtee kun ovat noutajia. ;) Nyt olen niille kertonut mitä pitää tehdä ja hiottu luovutuksia. Nyt kun ne rupeavat olemaan mallilla, niin voidaan edetä muiden asioiden kanssa. Itse olen sitä mieltä, että ennenkuin koira luovuttaa käteen, siis nyt kun niillä kuitenkin on se mielenkiinto damiin, niin en tee mitään muuta niiden kanssa. Joka kerta kun luovutus epäonnistuu, niin se vahvistaa ei toivottua käytöstä ja muodostuu tavaksi -> isompi työ karsia sitä pahetta sitten pois. Lisäksi uskon, että varsinkin Apassin kanssa saan tehdä myös passivisuuden kanssa töitä, ettei sinkoa kaiken perään mitä heitetään. Hallilla on nimittäin ollut hyvin hereillä, kun muita koiria on palkattu heittopalkkioin. On aina taatusti huomannut missä lentää. Hiljaa hyvä tulee, kun meillä ei ole mihinkään kiire. Meillä on myös yksi kurssi tiedossa, kun Fontellin Sanna tulee meitä kouluttelemaan 12. - 13.5.2012. 

Niin ja sitten olen saanut hyvän tarjouksen kennelfleece takeista, eli laittelen piakkoin kasvattien omistajille postia kunhan brodeerauksen hinta varmistuu. Katsotaan sitten miltä valmiit takit näyttävät. :)

Paljon on aktiviteettiä näin kevään korvilla, mutta nyt nautin talvilomasta. :)