Pieni ikuisuus viime päivityksestä...

Tervehdys... Hengissä ollaan vaikkei mitään blogiin olla kirjoitettukaan taas vähään aikaan. Kovasti pitää kiirettä ihan siinä normaali elämässä ja oravanpyörässä, sitä samaa aamulla koirien kanssa lenkki, kiireellä töihin ja aina myöhässä, töistä kotiin koirat lenkille ja sit treeneihin tai uimaan (avantouinti kausi alkoi lokakuun alussa, vaikka avannosta ei tietoakaan, mutta vesi on kyllä tarpeeksi kylmää. ;)) Illalla sitä sitten kaatuukin jo väsyneenä sohvalle. Olen myös verestellyt vanhoja muistoja ja pistänyt puikot heilumaan ja kutonut mm saapassukat itselleni. :) Tässä vähän muisteluita syksyn ajalta.

6.10.2012 osallistuin Noahin kanssa toko-kokeeseen täällä meidän omalla kotikentällä. Tuomarina oli Tiina Laakko. Noah teki asioita hyvin, mutta olisi voinut keskittyä ehkä hieman paremmin esim seuraamisosiossa. Tässä pisteet:

Luoksepäästävyys: 10 (oli rauhassa eikä noussut.)
Paikalla makaaminen: 10 (ei tällä kertaa ennakoinut istu -käskyä)
Seuraaminen kytkettynä: 8,5 p (pää pyörii kuin hedelmäpeli.)
Seuraaminen taluttimetta: 8 (sama juttu ja hidas perusasennoissa)
Maahanmeno seuraamisen yhtydesssä: 10 (lähti heti mukaan. ;))
Luoksetulo: 8 (pätkähti maahan kun piti istua. hmm... liikaa passiviteetin harjoitusta)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy: 8 (kaksi kertaa lopussa istu -käsky)
Kokonaisvaikutus: 9.

Sijoitus 1./4. Ihan hyvä tulos sadesäässä. Lisäksi Noah palkittiin kokeen parhaana koirana. Huono kuva Noahista ja palkinnoista. Kyllä olen onnellisessa asemassa, että omistan Noahin kaltaisen koiran, jonka kanssa on ilo harrastaa!!

Noah ja päivän palkinnot

14.10.2012 osallistui kasvattini Peppi luonnetestiin.

 Elvenpath's Storm of Applause, LTE 187 p

1. Toimintakyky: +2 hyvä
2. Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +1 pieni
4. Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti: +3 vilkas
7. Kovuus: +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Luonnetestin tuomarina toimivat Sirkka Lempinen ja Jorma Lankinen. Lankinen oli ollut Pepistä sitä mieltä, että kyllä siitä pelastuskoira kannattaa kouluttaa. Olipa Peppi myös etsinyt metsästä oman perheen kaksi lasta kun olivat sienestäessään edenneet turhan kauaksi. Miina oli sitä mieltä, että pelastuskoira perheessä on hyvä juttu. :)

20.10.2012 osallistuin Kennelliiton järjestämälle "Jalostusneuvojien neuvottelupäiville". Vietin hyvin mielenkiintoisen päivän Hanasaaressa. Päivä aloitettiin tutustumalla Kennelliiton jalostusstrategiaan. Oma ajatus oli, että flattien osalta ei ole mitään hätää, eikä strategia vaikeuta asioita osaltamme ja vain tukee omaa linjaamme. Seuraavassa aiheessa Sinikka Mäkelä luennoi aiheenaan "Jalostuksen juridiikka". Tuossa aiheessa nousi kysymyksiä, joista itse ajattelin, että ei hyvää päivää.... Paljon herätti siis keskutelua, että miten tulkita esim sopimuksia, joissa koirat myydään täydellä hinnalla ja pidätetään jalostusoikeuksia. En itse oikein ymmärrä miksi näin tehdään. Itse olen ajatellut, että jos minulla on joku uroskasvatti, jota haluan jatkossa käyttää, niin kyllähän sen saa käytettyä maksamalla uroksen omistajalle hänelle kuuluvan astutus palkkion. Mutta näin ei näytä olevan. Pääsääntöisesti hän painotti, että kaikesta on tehtävä sopimukset jne... Paljon aiheuttaa KL:ssa yhteydenottoja ja kitkaa erilaiset sijoitussopimukset. Voin vain todeta, että miten onnellisessa asemassa olen oman narttuni sijoituskodin kanssa. (Kiitos Päivi! ;)) Lounaan jälkeen oli vuorossa Kromforländer kerhon edustajan luento. Itse en rotua tunne lainkaan ja olikin mielenkiintoista kuultavaa. En ollut tietoinen, että rotu on niin pienilukuinen ja että heillä on nyt pari roturisteytystä suunnittelilla laajentamaan oman rodun kapeaa jalostuspohjaa. Viimeisenä oli Cavalier King Charlesispanieli kerhon puheenjohtajan luennon vuoro. Hän kertoi, että miten rotuyhdistys on edistänyt rodun terveyttä mediakohun keskellä. Saa nostaa hattua tälle rotujärjestölle. Tätä PJ:ta oli haastateltu Turun Sanomiin puhelimitse ja sen perusteella toimittaja tehnyt jutun ja ottanut poimintoja haastattelusta eri yhteyksiä varten. Tämä aiheutti melkoisen myrskyn ja rotuyhdistys päätti ottaa ns hiljaisen roolin ja kaikessa hiljaisuudessa tehdä asioita. Nyt ovat kovasti tehneet töitä rotunsa terveyden eteen ja myös edistystä on ollut näkyvissä. Täytyy nostaa hattua tuolle rotuyhdistykselle, joka tekee töitä rotunsa etteen ja myöskin antoi kuulijana sellaisen mielikuvan, että kerhossa eräänlainen yhteen hiileen puhaltamisen henki terveysasioiden eteen. Mahtava juttu! Kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja mukava päivä, myöskin mukavia kahvi- ja lounaskeskuteluita muiden rotujen edustajien kanssa. Erityis kiitos Pialle aina niin hyvästä seurasta. :)

Seuravana viikonloppuna kurvasin eteläänpäin. Lauantaina 27.12.2012 Hauholle SMN:N WT mestaruuteen Teddyn ja Noahin kanssa. Tämä WT oli siis kaikkien aikojen pohja noteeraus, että olisi kannattanut olla menemättä. En olisi ilmoittanut, jos olisin tiennyt, että Poppy pukkaa juoksun päälle, joka päättyi vain pari päivää ennen koetta. Koirat oli ihan kuutamolla. Molemmat sössi päivän ensimmäisen kakkosmarkkeerauksen. Toisen rastin Noah suoritti joten kuten ja sai 5 p. Teddy oli tosi huono. Näiden kahden mönkään menneiden rastien perusteella keskeytin ja ajelin Parolaan Pian luokse. Pia ja Kati olivat soppatalkoissa seuraavan päivän kasvattajapäivää varten. Mukavaa jutustelua heidän kanssaan ja sieltä jatkoin sitten Pepin perheen luokse. Poikien kanssa mukava lenkki metsässä Miinan ja Pepin kanssa ja mukavaa jutustelua illan aikana. Kiitos Miina!

28.10.2012 rotuhdistyksen Kasvattajapäivä Lempäälässä. Järjestäjänä siis rotuyhdistyksen jalostustoimikunta, jossa toimin pj:na. Olimme saaneet paikalle huippuluennoitsijat Leppisen Mikan, joka toiminut Kennelliiton lakimiehenä ja tolleriharrastaja itsekin sekä Fontellin Susannan, joka kasvattaa miehensä kanssa kultaisia noutajia Weljesten kennelnimellä. Ihan loistavat luennot. Susannan aihe oli "Rodunomaiset lajit osana pennun kehitystä". Hän kertoi heidän omasta tavasta toimia pentueiden kanssa. Hänen luento oli osittain tutkittua faktaa ja osittain heidän kokemuksiinsa perustuva. Kun katsoo heidän kasvatustyötään, niin hattua saa nostaa! Jos olisin kultaista vaille, niin ainakin tietäisin mistä sen ottaisin, jos sellaisen saisin. ;) Erittäin onnistunut päivä!

Mukavan kasvattajapäivän latisti omasta mielestäni jälkeenpäin pidetty hallituksen kokous. Minut valittiin jatkamaan jalostustoimikunnan pj:n roolissa vielä ensi vuonna. Tosin en ole enää varma miten kauan haluan pestissä jatkaa eli miksi jatkaa sellaisessa, joka sotii omia ajatuksia ja periaatteita vastaan?!? Koen, että haluan pestä käteni pikkuhiljaa näistä rotuyhdistys asioista ja palata tavalliseksi "riviharrastajaksi" ja keskittyä harrastamiseen omien koirien kanssa. Tämä on nyt ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Luennoilla keskusteltiin flattien huonontuneesta työskentelymotivaatiosta, mutta samalla tulee viestiä, että niistä loppujen lopuksi viisveisataan. Nyt oli äänestyksessä esimerkiksi yhdistyksen pentulistat. Eli hallituksen ehdotus oli, että tämä muut pentueet -pentulista lakkautetaan, koska siellä ei juurikaan ole ollut pentueita ja aiheuttaa sekaannusta. Kokouksessa tämä sitten äänestettiin jatkumaan ja nyt halu oli yhdistää nämä pentulistat samalle listalle. Faktahan on, että listalle on mennyt pentueita, jotka eivät ole täyttäneet jalostustyöohjeen vaatimuksia taipumuskokeen osalta. Omasta mielestäni jalostukseen käytettävien koirien tulisi olla keskitasoa parempia rotunsa edustajia, joten en ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa saada käyttötulosta käyttökoiralle, kyllä jalostuskoiralle taipparin pitäisi olla ihan läpihuuto juttu. Itse olin kauhuissani syksyllä Ruotsissa katsoessani flattimestaruutta siellä, kun yksi koira toisensa jälkeen hylkäsi riistan alokasluokassa. Kyllä varmasti jotain tarttis tehdä.... Tuntuu vain, että yleinen mentaliteetti nykypäivänä on suhtautua asioihin tyylillä mitä minä haluan, eikä ajatella rodun parasta. Muutenkin talkoohenki kateissa, eikä esimerkiksi yhdistyksen toimikuntiin saada ihmisiä. :(

3. - 4.11.2012 oli taas huomattavasti positiivisempi viikonloppu eli meillä oli ilo osallistua nome-koulutukseen Korsnäsissä. Meitä oli kouluttamassa Karin Friberg Ruotsista. Olen muutaman kerran aiemminkin ollut Karinin koulutuksissa. Taas ihan loistavia harjoituksia. Olin ottanut tämän koulutuksen haasteena ja mukaani koulutukseen otin Apassin. Kokematon nuori mies vielä, mutta se teki asiat koulutuksissa niin hyvin kuin se osasi. Koko viikonlopun ajan tehtiin hommia rivistä ja walk up:ina. Hyvin Apassi pysyi hanskassa, vaikka häiriötä oli. Tosin treeni vielä siinä vaiheessa, että saan todella vielä keskittyä koiraan. ;) Hyvä viikonloppu ja iloinen ohjaaja. Yövyin kotona sen viikonlopun. Apassilla ja minulla oli sunnuntaina Tiina & Tuuli matkaseurana. Kiitos seuransta!

Anna & Apassi ja taustalla Anne & Morris

10. - 11.11.2012 oli meidän oman seuran agilitykilpailujen vuoro. Lauantai aamusta paikalle hallille. Toimin ykkösluokassa ratamestarina ja tietysti sitten seurasin kisoja radan reunalta ja nostelin tarvittaessa rimoja. Seurasin koirien kisailua ykkösluokassa ja sitten kakkosluokassa oli Noahin vuoro kisata. Kisoja seuratessani huomioni kiinnittyi siihen, että miten huonosti monet koirat hyppäsivätkään. Eli itse olen tehnyt hyppytekniika treeniä ja yrittänyt opiskella oikeaa hyppytekniikkaa. Voin todeta, että monelle tekisi tekniikan harjoittelu hyvää. Kyllähän ne koirat rimojen yli menee, mutta ei ole helpon näköistä. Sunnuntaina oli sitten Poppyn vuoro kisata. Poppyn kanssa teimme varmaan nopeimmat virheettömät radat ikinä. ;) Molempien koirien tuomarina oli Salme Mujunen. Kivoja ratoja oli hänellä.

Koirien tulokset:

Noah maksi 2
A-kisa 10 vp, aika 2,69 s, sijoitus 5./12. Keppikämmiä ja kielto putkelle.
B-kisa HR 0 vp, aika -9,56 s, sijoitus 1./11. Ensimmäinen nollatulos kakkosista, jiihaa!
C-kisa HYL

(videolla alla Noahin hyppyrata)

Poppy maksi 3
A-kisa HYL
B-kisa HR 0 vp, aika -3,03 s, sijoitus 10./39.
C-kisa 0 vp, aika -6,14 s, sijoitus 8./35.

Nyt saadaankin onneksi ottaa vähän rauhallisemmin. Ei me laakereillamme vain levätä. Tässä kuva viime viikonlopulta kun tein pienen treenin koirielle. Eli nyt oli teemana muistikasa, ja koirien lähetystä sinne vuorotellen, että Enya ja Apassi saa passiviteetti treeniä. Hyvin kestivät ja pysyivät paikallaan vaikka muut läks noutoon vuorollaan. Tokihan nekin saivat noutaa kun käyttäytyivät fiksusti. :) Ei tekeminen tästä talosta lopu tämän koiralauman kanssa. Nyt taitaa lenkki kutsua. :)

Kuvassa lähetän Teddyä noutoon. Enya ja Apassi seisovat takana odottamassa.

Keskipohjanmaa lehdessä ollut juttu

Toko-kokeessa ja Sini taas karkuteillä

Noah sai Mustista ja Mirristä lauantaina uuden Hurttapannan tulevan toko kokeen kunniaksi. Me oltiin aiemmin keväällä saaneet näyttelystä alennuslipukkeita. Eli me oltiin vaihdettu näyttelypokaalit sellaisiin femman alennuslappuihin. Tai ne ei ihan kokonaan riittänyt, vaan matte sitten sponssas loput. No ei mennyt uudesta pannasta huolimatta ihan putkeen tuo meidän toko-koe, vaikka oli uus panta ja kaikki. ;) Hmm haastava laji, jossa saatava koira oikeanlaiseen viretilaan. Noahin viretila laskee selvästi oman jännityksen takia ja sitten se tulee sellaiseksi haahuilijaksi. Noutaminen on siinä mielessä helpompaa, että siinä motivaatio on noutamisessa ja sitä ohjaajana pitää vaan saada se suunnattua oikeaan paikkaan, eikä se ennätä huo

mioimaan ohjaajan viretilaa siinä. ;) Se mikä oli plussaa, niin osasi kaikki liikkeet, eikä mikään mennyt nollille. Nyt vain pitää saada sitä täsmällisyyttä ja varmuutta. Pisteitä meille kertyi 157,5 p eli hieman paremmin kun ekalla kerralla. Nousujohteista. ;) Koe pidettiin tänään 30.9.2012 Kokkolassa ja siellä tuomarina oli Piritta Pärssinen.

Pisteet:
Luoksepäästävyys: 10 (kun tuomari koski, niin nousi, mutta ei vaikuttanut pisteisiin, kun ei mennyt vastaan.)
Paikalla makaaminen: 8 (meni jostain syystä vinoon makaamaan ja makasi korvat taaksepäin, kun yleensä on suora ja valppaan oloinen korvat edessä. Ennakoi istumisen)
Seuraaminen kytkettynä: 8,5 (haahuilua)
Seuraaminen taluttimetta: 6,5 (vielä pahempaa haahuilua, perusasento, mikä se on?)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7,5 (liikkeelle lähtö vaati toisen käskyn, muuten aika ok, tietty olisi saanut mennä nopeammin maahan)
Luoksetulo: 7,5 (meni makaamaan kun piti istua, eikä odottanut käskyä, vaan se tuli vähän yllätyksenä sille *pyörittelee silmiään*)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5 (taas ylimääräinen seuraa käsky lähdettäessä liikkeelle)
Estehyppy: 8,5 (muuten ok, mutta istuminen vaati toisen käskyn)
Kokonaisvaikutelma: 9

Jep että sellaista. Kiva koe kuitenkin ja koira oli kaikesta huolimatta kiva. Kotiin päästyäni päätin ruveta tekemään kaalilaatikkoa. Päästinpä koirat sitten pikapikaa takapihalle tarpeilleen ehkä 5 - 10 minuutiksi. Kun menin ottamaan ne sisään, niin Sini oli kadoksissa. Ei ole taas hetkeen livistänyt. Tuota koiraa ei voi näköjään jättää hetkeksikään valvomatta pihaan. Ensin etsiskelin sitä pyörän kanssa ja viheltelin ympäri aluetta. Sitten tulin kotiin, niin ajattelin, että käyn Enyan ja Apassin kanssa katselemassa ympäriinsä. Kävelin sitä polkua pitkin joka lähti meidän pihan takaa. Enya tuli pihan kohdalle, niin se valpastui ja lähti kuono maassa määrätietoisesti etenemään. Minä päätin roikkua koiran perässä ja niin myös Apassi, jolla ei näyttänyt olevan koko hommasta harmainta aavistusta. Enya pyöritti meitä pitkin poikin ja eteni mm vanhempieni luokse. Tähän on lisättävä huomautus, että Enya ei ole vanhemmillani käynyt mukana kuin autossa eikä se tunne heitä tai ole ollut heidän luonaan sisällä koskaan. Sini taas on heidän tuttu ja paikka on tuttu. He eivät olleet kuitenkaan Siniä nähneet. Meidän matka jatkui kotiinpäin. On tosiaan korostettava sitä seikkaa, että Enya ei ole koskaan liikkunut noilla alueilla, ettei voinut niitä tuntea. Sitä on narulenkitetty vain meidän kodin lähistöllä ja yleensä me lenkkeilemme metsässä. Tulimme taas lenkin jälkeen kotinurkille ja mehän olimme jo olleet tässä vaiheeessa pari tuntia liikkeellä jalan. Lisäksi oli todettava, että Sinillä oli kuitenkin huomattava etumatka, eikä se ollut varmasti sen tuntien liikkunut kävellen kuten me, vaan sillä koiralla on aina kiire. Ajattelin sitten, että Enya ja Apassi saa jäädä kotiin ja lähden vielä kierroksen autolla. Omat jalatkin olivat jo tässä vaiheessa jo melko spagettina. Autoilin sitten pätkän matkaa ja näen Sinin. Sinin oli ottanut talteen yksi mies, jolla on itsellään avustajakoira, labbis uros. Siinä se Sini jolkotteli sähkömopon vieressä. Mies sanoi, että se oli tullut hänen asunnon ulkopuolelle, siis hän asuu sen pubin lähellä missä Sini on aiemminkin pyörinyt. Hän oli todennut, että Sini on kiltti ja käyttäytyi ystävällisesti. Hän oli antanut sille vähän ruokaa. Ja lähtenyt sitten käymään Prisman ja Lidlin nurkilla kysymässä onko tietoa kenen koira se on. Oli juuri soittamassa paikalliselle rankkurille. Hänellehän minä itse olin jo soittanut. Mikä helpotus! Sini iloisesti sitten hyppäsi autoon aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ehkä Sini on kyllästynyt kotioloihin ja miettii, että ryhtyisikö isona avustajakoiraksi ja kävi tällä keikalla työharjoittelussa. ;D

Että sellaista sunnuntaita tänne...

Koe viikonloppu

Nyt on meidän oma vuotuinen koeviikonloppu takana eli 15.6.2012 järkättiin taipumuskoe ja 16.9. metsästyskoe. Täällä meillä tuomaroimassa Tuomisen Petri. Täytyy todeta, että kyllä ottaa voimille tuollaisen järjestäminen, vaikka kivaa on. Lauantaina hyörin taippareissa vastaavana koetoimitsijana ja täyttelin hakuruutua ja nakkasin varista sinne hakuruutuun. Kiva päivä mukavassa seurassa. Tosi kiva kun monta koiraa taipui 13/17:sta. :) Pitkä päivä. Olisihan tuossa ollut kotona pari taivutettavaa, mutta päätin talkoilla ja eihän meillä ole mikään kiire, vaan antaa lasten kasvaa.

Sunnuntaina oli sitten omat startti vuorot ja starttasin kolmen koiran kanssa. Koe oli jaettu niin, että ensi starttasi 8 ALO-luokan koiraa ja sen jälkeen 8 AVO-luokan koiraa. Meri oli jäänyt tänne luonnetestin jälkeen. Sunnuntai-iltana menimme Merin kanssa treenailemaan ja se oli ihan törkeän huono. No... tehtiin sitten töitä ti-ke-to kaislikossa tässä meidän kodin lähellä ja koira paransi suoritustaan koko ajan. Taisi painaa vielä lauantain luonnetesti mieltä kun sunnuntaina oli kovin huono. Treenimieliala nousi viikon edetessä. :) SNJ:n koejärjestelmä oli arponut meille starttinumeroksi kakkosen. Koe alkoi hyvin sillä ensimmäinen koira pääsi jäljelle. ALO-luokan koe alkoi, että noudettiin yksi riista pois hakuruudusta -> Meri sai nopsaan variksen talteen. Tämän jälkeen mentiin ohjaukseen eli tuli laukaus ja seurautettiin koira veden äärelle ja siitä linjalle veteen -> Sanoin eteen ja pari kertaa vahvistin Meriä sanomalla sille hyvä. Helposti riista talteen. Tämän jälkeen tuli ykkösmarkkeeraus kaislatöppäreeseen. Vene oli saarekkeen takana, että siinä käytettiin vähän sorsapilliä. Tarkkaavainen koira ja markkeeraus suoraviivaisesti talteen. Tämän jälkeen jatkettiin hakua ja otettiin pari riistaa pois sieltä taas. Tämän jälkeen ykkösmarkkeeraus niin ikään kaislikon taakse. Tämäkin varmasti ja helposti talteen. Sitten jatkettiin vielä hakua ja Meri tyhjensi hakuruudun ja toi kaikki 6 riistaa sieltä. Se ei ole mikään tykki työskennellessään, mutta eipä se kysellyt turhia eikä juossut turhia. Ei oikeastaan olisi voinut koe sujuvammin mennä eli tuomari oli myös sitä mieltä, että virheetön suoritus. Merillä on kaikki luovutukset myös kunnossa. Tästä sitten odottelemaan jälkeä. Seurasin muiden työskentelyä. Troy ja Colin osallistuivat myöskin, mutta ikävä kyllä niiden osalta koe ei mennyt ihan putkeen. Martinalla oli elämänsä ensimmäinen nome-startti Colinin kanssa ja hän jännitti melkoisesti. Nähdessäni Lotteninkin, niin totesin, että hänkin oli kamalan jännittynyt. ;) Tässä ALO-luokan arvostelut:

Meri eli Elvenpath's Stormtossed Sea ALO1:
Haku: Rauhallisella tyylillä työskentelevä koira, kattaa hyvin koko alueen ja erittäin tehokas.
Ohjattavuus: Ohjautuu suoraviivaisesti riistalle.
Paikallistamiskyky: Tarkka markkeeraaja, suorittaa molemmat ykkösmarkkeeraukset erinomaisesti.
Riistan käsittely: Hyvät otteet läpi kokeen ja luovutukset.
Jäljestämiskyky: Jäljestää tarkasti, tuo kanin ohjaajalle.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Hyvän työmotivaation omaava koira, joka työskentelee tehokkaasti rauhallisella tyylillä. Hyvin hallinnassa.

Haluankin esittää Päiville ison kiitoksen Merin treenaamisesta, koska näitä tuloksia en olisi saanut aikaan jos koira olisi elänyt pellossa! Yhteistyötä olemme hänen kanssaan tehneet eli hän on käynyt täällä meillä säännöllisesti treenailemassa. Saanut sitten aina kotiläksyjä ja puurtanut niiden kanssa. Hän on kestänyt minun pilkun viilaamisen, eikä ole ottanut nokkiinsa (ainakaan pahasti. ;)) vaikka tulee suorasukaista palautetta. ;D KIITOS PÄIVI!!!

Menossa jäljelle, hengitä sisään... hengitä ulos... ;)

Meri löysi pupun jäljen päästä. :)

Colin eli Elvenpath's Storm Trooper ALO-

Haku: Haku ei tänään käynnisty ja koiraa ei saada lähtemään hakualueelle.

Ohjattavuus: Koiralla suuria vaikeuksia lähteä rannasta. Toisella lähetyksellä saadaan etenemään vähän matkaa ja riista jää noutamatta.

Paikallistamiskyky: Tarkka markkeeraaja

Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.

Jäljestämiskyky: - 

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Hieman vilkas ja levoton koira. Parasta tänään hyvä markkeeraus. Ohjauksen ja haun epäonnistuminen. Ohjaaja päättää keskeyttää kokeen.

Troy eli Elvenpath's Rhythm Of Rain ALO0

Haku: Koiralla tänään suuria vaikeuksia lähteä hakualueelle. Tehottomaksi jäänyt ja lopuksi koiraa ei saada lähtemään alueelle.

Ohjattavuus: Toisella lähetyksellä etenee suoraviivaisesti riistalle.

Paikallistamiskyky: Tarkka markkeeraaja. Erinomaiset suoritukset.

Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Koiran parasta tänään erinomaiset markkeeraukset. Haun tehottomuus ja lopuksi täydellinen  loppuminen vaikuttaa palkintosijaan.

Kun ALO oli valmis, niin oli AVO-luokan aika. Koe alkoi ohjauksella ALO-luokan markkeerauspaikan ja hakualueen väliin. Tämän jälkeen linja markkeeraus toinen kauemmas avoveteen ja toinen alo-luokan kaislatöppäreeseen. Tämän jälkeen otettiin hakualueelta oikealta uoman takaa pois pari lokkia ja sitten käännyttiin 180 astetta ja tyhjennettiin haku alue. Usealla koiralla oli vaikeuksia irtaantua hakualueelle, jossa sitten oli vielä 4 riistaa ja tietysti alo-luokan hajuja, koska riistat viety nyt kauemmaksi. Teddy oli koiristani ensimmäisenä vuorossa. Teddy pyrki nenä pystyssä markkeerauspaikalle ja olimme kovin eri mieltä sen kanssa mihin sen piti mennä. Näin ollen pääti ottaa sen pois ja keskeyttää kokeen ennenkuin oli yhtäkään riistaa noutanut. En halunnut sitä palkita tottelemattomuudesta haulla, joka on sen vahva puoli. Noah starttasi päivän viimeisenä koirana. Kenelläkään ei ollut mennyt koe ihan putkeen siihen mennessä, joten totesin, että koe oli ilman muuta haastava. Aloitimme ohjauksen Noah pyrki kaislatöppäreelle, joten kielto ja suunnan näyttö ja eteni suoraan oikeaan suuntaan ja näin kun sai sitten riistasta vainun, huh helposti talteen. Tämän jälkeen markkeeraukset. Noah päätti hakea ensiksi heitetyn kauimmaisen riistan. Näin, että pisti mieleen kaislatöppäreessä olevan lähemmän lokin sillä nuuhkaisi sinne matkalla hakemaan sitä ensimmäiseksi heitettyä, mutta jatkoi kuitenkin päättäväisenä matkaansa. Palautti suoraviivaisesti uimalla. Tämän jälkeen lähetys kaislatöppäreeseen riista sieltä talteen. Itsenäinen ja hyvä markkeeraus, en myöskään antanut lainkaan suuntaa käsillä. Tämän jälkeen hakuun eli otettiin uoman takaa kaksi lokkia pois. Lähetyksessä lähti kuin juna uoman yli ja etsi helposti riistat talteen. Tämän jälkeen kääntö ja touhusi hakualuuella ja tuli riistan kanssa pois. Kun se oli hakenut viisi riistaa tuomari sanoi, että saan kytkeä koiran. Helpostus... Me olimme tehneet hyvää ja tehokasta ja siistiä työtä kaikin puolin ja kyllä ykkönen oli fakta kun tuomari sanoi, että koira palkitaan hyvin. JIIHAA!!! Noah tosin siinä ennätti hypätä tuomaria vasten ja sotkea hänen paidan, joten hän vitsaili, että siinä meni palkinto. ;D Tässä poikien arvostelut:

Noah eli Elvenpath's Storm Warning AVO1

Haku: Tehokas metsästyskoira, joka työskentelee rauhallisella tyylillä. Kattaa erinomaisesti koko hakualueen.

Ohjattavuus: Etenee suoraviivaisesti riistalle. Ohjataan hillitysti. Kuuntelee tarkasti käskyjä.

Paikallistamiskyky: Suorittaa markkeeraukset suoraviivaisesti. Ensin kauimmaisen (1.) ja stten lähimmän (2.)

Riistan käsittely: Hyvät otteet riistoista

Jäljestämiskyky: avoimessa ei jäljestetä (vanha lomake, sillä nykyään on itseluottamus ja aloitekyky)

Muut ominaisuudet: Tarkkaavainen ja rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Kovalla työkapasiteetilla varustettu koira, joka suorittaa helposti tänään suoritettava tehtävät.

Teddy eli Elvenpath's Riddle Of Rain AVO-

Haku: -

Ohjattavuus: Koira lähtee noin puoleen väliin haluttuun suuntaan, jonka jälkeen pyrkii kaislikkoon. Ohjaaja keskeyttää kokeen, koska koira ei ole kuuliainen.

Paikallistamiskyky: -

Riistan käsittely: -

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: Rauhallinen laukauksessa.

Yleisvaikutelma: Ohjaaja keskeyttää tänään kokeen alussa ohjaustehtävään, koska koira ei kuuntele eikä tottele käsykyä eikä saada etenemään oikeaan suuntaan.

Että sellainen koe. Kokeestahan sitten piti raahata vähän roskariistaa kotiin. Kävin sunnuntai-iltana vielä Martinan ja Colinin sekä omien koirien Enyan ja Apassin kanssa tekemässä vähän hakua metsään vaakuilla. Siellä Colin oli tehokas eli vaatii hakua erilaiseen maastoon vielä, niin hyvä tulee. Apassilla on hieman identiteetti kriisiä ja tällä hetkellä selvää rukkasainesta. ;D No sehän on fakta, että urokset ainakin tässä talossa on hitaampia kehittymään. Nyt pitää vain antaa jätkän vähän kasvaa, koska periaattessa palikat on kyllä oikeassa paikassa, mutta vaatii nyt selvästi aikaa kaksistaan minun kanssa. Enya taas on sellainen taskuraketti, että kun saadaan paketti tuo paketti kasaan, niin sit odotukset sen suhteen on kyllä korkealla. Sekin vaatii aikaa vielä rutkasti. Se teki eilen tosi sitkeästi ja varmasti töitä. Hyvät otteet riistoista. Hyvät palautukset ja luovutukset.

Tänään maanaina on ollut hieman jyrän alle jäänyt fiilis. Olisi kyllä tällaisen aktiivisen viikonlopun jälkeen tarvittu pari vapaapäivää. Ei auttanut työt kutsuivat aamu tuimaan. Se mikä oli aamulla kurjaa, että kun klo 6 lähdin aamulenkille koirien kanssa, niin oli pimeää... Ei kiva...Että sellaisia mietteitä!

Luonnetesti

Eilen 8.9.2012 neljä Elvenpath's flattia osallistui luonnetestiin täällä Pietarsaaressa. Nyt on yhteensä 7 kasvattiani testattu ja minulla on ollut etuoikeus nähdä niiden kaikkien testit. Täällä Pietarsaaressa tuomaroi Marco Vuorisalo ja Katri Leikola. Mukavia tuomareita, jotka pitivät flateista. :) On aina kiva viedä koirat sellaisille tuomareille, jotka tykkäävät flateista. :) Laitan siinä järjestyksessä tulokset kun koirat testattiinkin...

Tässä arvostelut:

Noah eli Elvenpath's Storm Warning:

1. Toimintakyky: +1 kohtuullinen
2. Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: -1 haluton
4. Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti: +3 vilkas
7. Kovuus: +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Loppupisteet: 168 p.

Troy eli Elvenpath's Rhythm Of Rain

1. Toimintakyky: +1 kohtuullinen
2. Terävyys:  +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +1 pieni
4. Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti: +3 vilkas
7. Kovuus: +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Loppupisteet: 170 p.

Colin eli Elvenpath's Storm Trooper

1. Toimintakyky: +1 kohtuullinen
2. Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: -1 haluton
4. Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne:  +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti: +1 erittäin vilkas
7. Kovuus: +3 kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Loppupisteet: 156 p.

Meri eli Elvenpath's Stormtossed Sea

1. Toimintakyky: +1 kohtuullinen
2. Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +1 pieni
4. Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne: +2 tasapainoinen
6. Tempperamentti: +3 vilkas
7. Kovuus: +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Loppupisteet: 205 p.

Erittäin mukava päivä ja täytyy sanoa, että koirat olivat hyvin toistensa kaltaisia. Nelikko selvisi päivän kuormituksista hyvin eli kun osio oli suoritettu, niin niillä ei jäänyt mitään paineita vaan häntä heilui ja olivat luottavaisia. Meri vain katsoa möllötti kelkkaa, että mikä tuo on. Colin reagoi tapansa mukaan voimakkaimmin siihen, mutta myös tosi äkkiä unohti kaikki jutut. Puolustushalua näillä ei kyllä ollut juurikaan Troy seisoi Lottenin edessä ja taisi haukahtaa kun hyökkääjä tuli liian lähelle. Meri seistä möllötti paikallaan ja katseli ja hieman vetäytyi kun tuli ihan iholle. Noah oli vieressä ja poistui taakse, että kyllä mamma hoitaa tilanteen. ;) Colinkaan ei hyökkääjää ottaneet kovin tosissaan ja sitten kun hyökkääjä riisui aseensa, niin sitten häntä piti vain pussailla flattimaiseen tapaan. Pimeässä huoneessa nuo kaikki toimi samalla tavalla. Ei niillä ollut kiirettä löytää ohjaajia. Ei niitä pelottanut lainkaan, vaikka tuomarit kolistelivat ja Merin ollessa sisällä yksi tuoli vahingossa kaatui. Siellähän oli kaksi tuomaria ja yksi tuomarioppilas, niin ne oli kiva moikata siinä matkalla ja nämä flatit jäivät kaikki seurustelemaan muiden ihmisten kanssa.. Me kaikki ohjaajat saimme niiskauttaa ennenkuin ne muistivat, että jotain puuttuu. Sitten niillä lamppu syttyi ja tulivat luokse. :) En yllättynyt, että Colin oli kovempi kuin muut. Sillä on niin vauhti päällä, että se ei juurikaan ennätä miettimään mitään pikkujuttuja mitä tapahtuu matkan varrella. Oli hauskaa ja mielenkiintoista. Otin koirien suoritukset myös videolle, niin saa sitten katsella myöhemminkin.

Suosittelen kyllä osallistumaan testiin mikäli siihen tulee mahdollisuus. :) Kiitos Lotten, Martina & Päivi!

Flattimestaruus 2012

Viime viikonloppuna 1.- 2.9.2012 järjestettiin vuoden 2012 Flattimestaruus Dragsfjärdin upeissa maisemissa Kemiönsaarella. Olin meidän pojat Teddyn ja Noahin ilmoittanut AVO-luokkaan. Perjantaina oli ihan normi työpäivä ja päivän päätteeksi oli aika suunnata auton nokka etelään ja aloittaa ajourakka. Otin Mikun hoitourakkaa helpottaakseni mukaan myös Enyan ja Apassin. Majoitus oli varattu jo hyvissä ajoin ja kämppikseni viikonlopun ajan oli Ulla, jolla oli mukanaan flattipojat Topi (E. Stop The Rain) ja Figo. Olin perillä vasta 23:30 aikoihin ja Ulla oli jo siinä vaiheessa hipsinyt nukkumaan. Tosin a.) hän ei ollut vielä saapuessani nukahtanut, b.) kuulumisten vaihdon myötä meidän yöunet jäivät kyllä kovin lyhkäisiksi. Aamulla ylös kukonlaulun aikaan ja suunta kohti koepaikkaa.

Mestaruus alkoi näyttelyosuudella. Koirat oli jaettu kahteen eri kehään eli AVO- ja VOI-luokan eli mestaruuden koirat kisasivat yhdessä yhdessä kehässä ja kisällit ja junnut erikseen. Mestaruuden koirat arvosteli ihan virallinenkin näyttelytuomari Tiina Illukka. Minulla luokassa kaksi koiraa, joten Viirun Jari tuli avukseni ja esitti Teddyn kun kaikki koirat oli kehässä. Yksilöarvostelussa esitin sen itse. Kiitos Jari avusta! Hirveästi siellä oli koiria ja kehä oli aika lailla mallia postimerkki. ;) Pojat eivät sijoittuneet, mutta saivat ihan niitä kuvaavat arvostelut:

Teddy: "Erinomainen rotutyyppi ja koko. Hyvä urosmainen pää. Kaunis kaula ja hyvä säkä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Vahva luusto, hyvät käpälät. Hyvät sivuliikkeet, leveät etuliikkeet. Selkälinja voisi olla ryhdikkäämpi liikkeessä."

Teddy (E. Riddle Of Rain) kuva Markku Kastepohja

Teddy kuva Markku Kastepohja

 Noah: "Erittäin hyvän tyyppinen, hieman kevyt kuono-osa. Hyvä kaula, säkä ja selkälinja. Hyvin kulmautuut etu- ja takaosa. Riittävä luusto, käpälät saisi olla tiiviimmät. Pitkä lanne. Saisi olla ryhdikkäämpi liikkeessä ja kantaa häntänsä kauniimmin. Esiintyy hyvin."

Noah (E. Storm Warning) kuva Markku Kastepohja

Noah kuva Markku Kastepohja

Huh hah hei nyt ei taas tarvitse vaivautua näyttelyyn. ;) Kerrottakoon, että perjantaina ennen lähtöä minulle oli tullut Showlinkiltä kirje, joka oli osoitettu minulle ja siellä oli cacib vahvistus. Jippii niitä saa jo postimyynnistä, koska koirani ei ollut saanut cabibia. Lähempi tarkastelu tosin osoitti sen kuuluvan jollekin chow chowille. Se siitä cacibista. ;)

Näyttelyosuuden jälkeen maastoon. AVO-luokka oli jaettu kahdelle eri tuomarille ja toisella tuomarilla oli jaettu AVO- ja VOI-luokka. Siispä suunta ensin Teddyn tuomarin A-P Fontellin arvosteltavaksi. Noahin arvosteli Sivénin Harri. Molemmat kokeet oli laadittu saman kaltaisiksi, mutta maasto ja olosuhteet tekivät niistä erilaiset. Koe tehtiin parityönä. Minun molemmilla pojilla koe alkoi haulla eli otettiin yksi riista hausta pois. Teddy aloitti olemalla hyvin keskittymätön ja palaamalla. Noah teki sen hyvin lähti ja tuli linnun kanssa. Pari oli siinä vaiheessa ohjauksessa. Tämän jälkeen paikan vaihdot. Kämmäsin ohjaukset molempien poikien kanssa. Teddy halusi mennä kaislikkoon eikä edennyt hyvin. Noahin ohjaus raskas, mutta sain sen periaatteessa oikean matkan päähän, mutta en saanut viikattua sitä vasemmalle, vaan seisoi nenä pystyssä kohti hakuruutua. Huoh... A-P kommentoi, että olin hieman vaisu Teddyn kanssa, että olisin voinut käskeä sitä vahvemmin. Toisaalta oli vähän pelko persiissä, jos taas käsken sitä kovasti, niin menee jäpittämään jonnekin vastarannalle, eikä tule pois. Pehmeä jääräpää haastava yhdistelmä. ;) Tämän jälkeen markkeeraukset eli yksi heitto -> koira lähetetään hakemaan tätä, niin matkalla tulee paukku ja heitto. Meillä molemmat pojat haki viimeksi heitetyt. Ensiksi heitetty oli sorsa. Noahin sorsa lensi kaislikon keskelle ja Teddyn avoveteen -> kova tuuli ja aallokko tekivät sen, että ohjaaja ei nähnyt tätä sorsaa lainkaan. Teddy fiksasi tuon kuitenkin hyvin eli se osaa hyvin käyttää tuulta hyödyksi ja tosin ohjaajalla ei harmainta aavistusta mihin tumma lintu vedessä oli ajautunut, niin piti vain luottaa koiraansa. :) Noah taas muisti, että jotain oli lentänyt, mutta paikka oli hakusessa. Otin sen pois, koska muistikuva oli hatara. Olisi ehkä haulla saanut sen ylös, mutta sehän ei ollut tehtävä... Näin Noahin koe keskeytyi ja nolla oli fakta. Teddy taas jatkoi hakuun ja teki vuorotellen hakua parinsa kanssa. Helposti tyhjensi ruudun. :) Koska ohjaus meni pieleen tulos oli AVO-3. Tässä poikien arvostelut:

Noah:
Haku: -
Ohjattavuus: Koira etenee osan matkaa, mutta ei saada etenemään ohjauksella ja tehtävä jää suorittamatta.
Paikallistamiskyky: Seuraa molemmat laukaukset ja heitot hyvin. Avoveteen heitetyn noutaa suoraviivaisesti, toisesta ei enää muistikuvaa ja riista jää saamatta.
Riistankäsittely: Hyvää nähdyillä riistoilla.
Muut ominaisuudet: Työskentelee mielellään vedessä.
Yleisvaikutelma: Koira jolla epäonnistumiset ohjaus- ja markkeeraustehtävissä, joka sulkee koiran pois palkinnoilta.

Teddy:
Haku: Työskentelee varmalla tavalla molemmissa hauissa.
Ohjattavuus: Ei riittävästi ohjattavissa tänään.
Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävät itsenäisesti.
Riistan käsittely: Moitteeton.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen, hyvä laukauksen kesto.
Yleisvaikutelma: Tyylikkäästi työskentelevä toiminnan haluinen koira. Selviää tänään haku- ja markkeeraustehtävistä moitteetta. Puutteet ohjattavuudessa pudottava koiran korkeimmalta palkinnolta.

Yleisvaikutelman ensimmäisestä lauseesta me iloitaan. :) Tulostaso kauttaaltaan kokeessa oli hyvin heikko, valitettavasti ja esim ALO-luokassa flattien paras tulos oli ALO3, jolla tultiin kisälliksi.

Mestaruuden yhteydessä vietettiin myös Flattikerhon 30 v. juhlia. Kävimme siellä vain syömässä, koska koepäivä oli ollut sen verran raskas ja päivä oli vietetty ulkoilmassa, niin bändit sun muut oli vähän EVVK. Eipä me oltu todellakaan mitään bilehileitä tuolla ja hilppaistiin nukkumaan kun oli saatu syötyä. Jotenkin tuntuu, että pelkkä illallinen olisi riittänyt kokeen yhteyteen. En tiedä mitä muut on mieltä...

Sunnuntaina oli sitten mestaruuden finaalin vuoro. Finaaliin oli karsiutunut neljä koiraa kaksi VOI-luokan koiraa ja kaksi AVO-luokan koiraa. Finaali oli upeaa katsottavaa ja koirat tekivät hienoa työtä. Yksi oli kyllä ylitse muiden, sitä oli kyllä ihailusta mykkänä kun sai seurata tulevan flattimestarin Taka-Tapiolan Fiun Tahvon ja ohjaajansa Harri Backmanin työskentelyä. Koira oli hyvin nuori, siis tuollaista koetta ajatellen, vain 3 v ja teki kuitenkin varmaa työtä luottaen ohjaajaansa täysin. Huh mikä parivaljakko, josta varmasti tullaan kuulemaan lisää!

Mestaruus oli kaikilta osin hyvin järjestetty ja upea tapahtuma, kiitos järjestäjille! Finaalin jälkeen auton nokka kotia kohti. Kävimme kuitenkin vielä finaalipäivän päätteeksi syömässä Ullan, Chrissen ja Katjan kanssa. Kolmikolle kiitos mukavasta seurasta viikonlopun aikana! Kotimatka ei sujunutkaan ihan niin hyvin, sillä ajoin liian lujaa Turun motarilla, niin lentävät pysäyttivät minut ja muistuttivat reilun 100 e pikavoitolla. GRR... Nyt on höllättävä kaasujalkaa!!!

Että sellainen viikonloppu. Nyt saa onneksi olla kotona tämän viikonlopun. Tosin kohta on luonnetestin aika. Elvenpath's koirista luonnetestiin osallistuu Noah, Colin, Troy ja Meri. Jännittävää. Siitä raporttia myöhemmin!

Terveys- ja koetuloksia

Nyt vihdoin on saapuneet terveystulokset Kennelliitosta kaikkien muiden paitsi Neon osalta. Täytyy sanoa, että Oma Koira tietokanta tosiaan nopeuttaa tulosten saapumista. Aikamoinen viive kennelliitossa on sillä silmä ja polvituloksia ei ole vielä kirjattuna KoiraNet jalostustietojärjestelmään, vaikka nyt siellä jo on nuo lonkkatulokset. Kas tässä:

E. Captain Apache lonkat: A/A ja kyynärpäät 0/0
E. Rio Grande lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0
E. Cat Ballou lonkat B/A ja kyynärpäät 0/0
E. Shenandoah lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0

Nyt on länkkärit Vilmaa ja Skippin silmiä ja polvia lukuunottamatta tutkittu ja hyvältä näyttää. Mikä helpotus se aina on, koska koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. :)

Pojat kävivät eilen 25.8.2012 Kuortaneella starttaamassa nome-kokeessa laihoin tuloksin. Se mikä oli helpottavaa nähdä, että Teddyn selkä liikkumisesta päätellen taitaa olla kunnossa, sillä tuolla oli kahluusyvyistä vettä ja se liikku siellä hyvin ja laukkaamalla. Koe suoritettiin parityönä ja Noah oli omista koiristani ensimmäisenä vuorossa. Parin molemmat koirat menivät starttipaikalle saman aikaisesti ja matalammalla numerolla oleva koira pistettiin hakuun. Toinen jäi odottamaan, että toisen haku oli käynnistynyt ja sitten toiselle koiralle tuli kakkosmarkkeeraus. Noah aloitti kakkosella ja Teddy haulla. Kakkosmarkkeeraus oli ihan basic eli veneestä molemmille puolille heitot. Vähän kaislaa ja ruohoa välissä ja pudotukset taisi olla aika lailla avoveteen. Molemmat saivat nämä ylös. Teddy tapansa mukaan haki ensiksi heitetyn ensiksi ja sitten vasta toiseksi heitetyn, mutta ei mitään ongelmaa muistamisessa. Kun olin jo lähettänyt toiselle, niin tuomari tuli sanomaan, että Teddyllä oli mennyt valitettavasti toinen kulmahammas läpi riistasta, joten joutuu nollaamaan suorituksen. Ei mällännyt riistaa millään lailla, mutta laukkasi ja hyppeli riista suussa kahluusyvyisessä vedessä, joten siinä ehkä voi herkästi mennä hammas läpi. Luutavasti työtapaturma. Tuomarin mukaan tuohon ei kannata kiinnittää huomiota, mutta hän vain valitettavasti joutui nollaamaan. Hänen mukaansa lintu ei ollut murskaamalla murskattu.Teddyllähän on aina tiukka ote riistoista ja voi olla, että kuitenkin parityökin aiheutti sille vielä lisästressiä, vaikkakaan ei näyttänyt olevan stressaantunut. Kun se starttasi päivän toiseksi viimeisenä koirana, niin saattaa myös olla, että linnutkaan ei siinä vaiheessa ole ihan priimoja. Nyt se ei lainkaan pallotellut riistaa ja toi ne hyvin, ettei yhteistökään näyttänyt tökkivän. Tämä on tätä... Hakuruudussa Teddy teki aivan loistavaa työtä ja sai kaikki riistat talteen ilman mitään kommervenkkejä. Noah aloitti haun tosi hyvin ja liikkui hyvin siellä kaislikossa, että ajattelin, että viideskin riista tulee sieltä ylös, mutta ei ollut edennyt tarpeeksi ja koukkasi väärälle alueelle, josta kutsuttiin pois. Noah tekee tosi hienoa hakua, mutta sillä aina se viimeinen tuottaa työtä. Kun se hakeutuu väärälle alueelle ja se kutsutaan pois, niin sen motivaatio selvästi laskee, kun sitä painetaan sellaiselle alueelle josta on ehkä omasta mielestään käynyt. Ohjaus oli sitten viimeinen tehtävä. Teddyhän ei ohjaukseen jatkanut ja Noahillakin se epäonnistui. Ohjauksessa koiran piti edetä markkeerauksien ja hakualueen välistä. Oli aika pitkä avoimen luokan ohjaus. Vene ja markkeerauspaikka häiritsi Noahia siinä määrin, että ei edennyt tarpeeksi. Kuunteli kyllä ja otti signaaleja, mutta kuitenkin sitten aina koukkasi väärään suuntaan. Sain lähettää toisen kerran ja silloin eteni paremmin, mutta sitten jäi jumittamaan toiselle puolelle. Lisää häiriötreeniä siis... Paska reissu mutta tulipa tehtyä... Niin kokeessa tuomaroi Jyry Tuominen. Tässä arvostelut:

Noah AVO-3:
Haku: Koira tekee melko pitkään näyttävää ja tehokasta hakua, mutta lopussa teho laskee selvästi.
Ohjattavuus: Koira etenee lyhyen matkaa ohjattuun suuntaan, jonka jälkeen se ei enää etene ja tehtävä jää selvittämättä.
Paikallistamiskyky: Koira muistaa molemmat pudotukset. Toisen noutaa suoraviivaisesti ja toisen kohdalla tekee tiukan metsästyksen, jonka seurauksena sekin löytyy.
Riistan käsittely: Varmat otteet, hyvät luovutukset.
Yleisvaikutelma: Melko innokas työskentelijä, jonka puutteet haun loppuvaiheen tehokkuudessa ja ohjattavuudessa vaikuttavat palkintosijaan.

Teddy AVO-0:
Haku: Koira työskentelee hyvin itsenäisesti ja löytää kaikki riistat.
Paikallistamiskyky: Koira selviytyy tehtävästä itsenäisesti.
Riistan käsittely: Varmat otteet, huolelliset luovutukset. Valitettavasti markkeeraustehtävässä rikkoo toisen linnun.
Yleisvaikutelma: Tehokas työskentelijä, jonka hyvä suoritus kaatuu riistankäsittelyvirheeseen.

Nyt on pojilla vielä kaksi koetta tälle kaudelle ensiviikon flattimestaruus ja sitten meidän oma koe syyskuun puolessa välissä. Eipä ole ollut tämän kauden tuloksissa mitään hurraamista. Ehkä olisi helpompi aloittaa keräämään postimerkkejä...

Poppy kävi hyppelemässä agilityskisoissa 19.8.2012. Meidän omat kisat jossa tuomaroi ruotsalainen tuomari Timo Vertanen. Hänellä oli mukavia ratoja, joissa ohjaaja todellakin sai pistää tossua toisen eteen, kun esim yhdelläkin radalla oli 5 suoraa putkea, jotka tehtiin useampaankin kertaan. A-radalta otimme Poppyn kanssa hylkäyksen. Voinkin todeta, että se oli minulta todella huonoa ohjausta, että peiliin saa katsoa. Olin B- ja C-radalle sitten vähän herännyt ja tehtiin varsin kivat radat ilman ratavirheitä, mutta valitettavasti meidän aika ei ihan alittanut ihanneaikaa. C-radalla ohjasin niin kepeille, että Poppy ei ihan ennättänyt hiffaamaan mitä tarkoitin ja siinä meni muutama kallisarvoinen sekunti. Olisi yhtähyvin voinut olla kielto, mutta ei ylittänyt esteen linjaa, että söi vain meidän aikaa. Kyllä täytyy todeta taas, että koira oli ihan loistava, mutta peiliinhän sitä aina saa katsoa kun agikisoissa töppäilee. Koirahan tekee just niin hyvin kun me ohjaajat sitä ohjataan. Edellyttäen tietysti, että koira on motivoitunut tekemään ohjaajan kanssa töitä ja ohjaajan tehtävähän on tässäkin motivoida koira tekemään...

Poppyn tulokset:
A-kisa HYL
B-kisa 0 vp, aika 1,73 s, sijoitus 3./28.
C-kisa hyppyrata 0 vp, aika 3,40 s, sijoitus 5./28.

Esteet olivat onneksi 55 - 60 cm korkeudella. Tällä tuomarilla ei Poppyn onneksi ollut 65 cm, koska meidän kevään kisoissa Poppyn tekniika huononi niillä huomattavasti. Poppylla on ikää jo sen verran, että harvoin hyppyytän sitä enää treeneissä maksikorkeudella. Noah ei ollut mukana kisaamassa, sillä minulla itselläni oli menoa etten ennättänyt jäämään sen kanssa kisailemaan omiin kisoihimme. Noah on nyt myös hypännyt treeneissä tosi hyvin kun esteitä on nostettu. Noahilla on ollut haasteena etäisyyden ja korkeuden arvointi, että ei lähde hyppyyn liian kaukaa ja on hypännyt esteet turhan korkealta yli. Nyt on hypännyt hyvin. Olen sillä pitänyt rimoja eri koirkeuksilla, että joutuu todella tekemään töitä koko ajan korkeuden lukemisen kanssa. Viime treeneissä teimme sen kanssa "leijeröintiä" eli lähetetään esteille niin, että toinen este on suoritettavan esteen ja ohjaajan välissä. Noah teki ne tosi hyvin. Olin itse vähän skeptinen, että kuinka puomi sujuu, mutta pitäisi vain luottaa koiraansa. Aiemmin pysäytin Noahin puomin ylösmenolle ja luvalla kiipesi, nyt tästä on luovuttu ja näyttää siltä kun Noah sihtaisi ja pamauttaisi tassun puomin alun kontakti alueelle. Puomin lopussa myös pysähtyi hyvin 2 on 2 off asentoon vaikka itse olin kauempana. Jes hieno mies... Noah oli myös vähän hidas A:lla ja jäi ihailemaan maisemia huipulle. Nyt olemme tehneet alastuloa lelupalkalla ja hyvältä näyttää. Vaatii edelleen työtä.. Kädet on siis täynnä työtä koirien kanssa. Nyt kun Enya ja Apassi on terveeksi kuvattuja, niin myös niiden kanssa voisi pikkuhiljaa aloitella agitouhut. Onhan ne jotain tehneetkin jo... Minulla vain on harkinnassa, että ohjaanko Enyaa itse tai rupeaisiko se tekemään agia lainaohjaajan kanssa?!? Enya on nopea ja ketterä koira ja kun sen saa motivoitua touhuun, niin voi olla todella hyvä. Itse en ole niin hyvä. ;) Katsotaan nyt mitä tuleman pitää...

Että sellaista tällä kertaa...

Voi tuota meidän Siniä...

Ei voi muuta todeta... Sini on näet keksinyt miten ottaa ritolat meidän kotipihalta. Piha on aidattu, mutta Sini on bongannut pienen rakosen mistä pieni flatti mahtuu karkaamaan. Tätä on tapahtunut siis nyt kolme kertaa parin viikon sisällä. Sitä on huolesta sekaisin kun koira on hukassa. Sitä näkee kauhukuvat mielessään, että koira jää auton alle tms. Sinihän on yleensä aika epäsosiaalinen, ettei sitä kiinnosta vieraat ihmiset tai koirat, että siltä osin en ole ollut huolissani. Näin jälkikäteen ei voi kyllä muuta kuin nauraa sen tempauksille... Selostusta tapahtumien kulusta...

Kerta 1: Mikulta tuli tekstari to 9.8. kun olin Ruotsissa reissussa, että Sini on ollut kadoksissa 2 h. Koirat olleet siis ulkona takapihalla ja Sini kyllästynyt siihen. Hän oli pyöräillyt ympäriinsä ja huhuillut koiraa, soittanut paikalliselle "rankkurille" joka huolehtii irtokoirista ja kysellyt ihmisiltä. Ei jälkeäkään Sinistä. Meidän lähistöllä on Siwa, jonka yhteydessä on baari Bronx. Miku oli myös etsiessään Siniä käynyt baarissa ja antanut sinne puhelinnumeronsa mikäli Sini sinne suvaitsee ilmestyä. Jonkun päästä hänen puhelin soi ja Bronxista soitettiin, että Sini oli kävellyt sisään sinne. He olivat teljenneet sen sitten heidän biljardi tilaan odottamaan, että Miku sen noutaa. Kaikki siis kunnossa ja soitto "rankkurille" ja minulle, että koira turvallisesti kotona. Niin ja tässä vaiheessa on todettava, että Bronx ei ole Mikun kantapaikka tai hän ei ole lenkin yhteydessä pistäytynyt siellä bissellä, vaan kyseessä oli Sinille täysin tuntematon mesta.

Kerta 2. Tavallinen keskiviikkoinen lomapäivä 15.8., jolloin olin käynyt tunnin kävely/metsälenkin koirinen kanssa aamulla ja päivällä kävimme vielä tuossa lahdella soutelemassa tunnin verran. Istuin takapihalla kaikessa rauhassa ja lueskelin juuri tullutta Hippos-lehteä ennen illan agi treenejä ja koirat olivat pihassa minun kanssa. Ovikello soi ja Lotten tuli pistäytymään. Ajattelin, että nyt meillä on hyvin aikaa juoruilla reissun tapahtumista ja juoda kahvikupilliset kaikessa rauhassa, kunnes puhelin soi. Miku soitti, että hänen lähistöllä asuva veljensä oli soittanut, että onko meillä koira hukassa. Olin, että ei... Ei h*vetti joo, Sini puuttuu... Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. ;) Ei muuta kun pyörän selkään ja ajoin sinne missä Mikun veli asuu.. Ei jälkeäkään Sinistä, mutta pihalla oli myös yksi naishenkilö, joka vahvisti juu tästä se koira juoksi ja jatkoi tuohon suuntaan... Ei kun perään. Ei jälkeäkään. Myös Lotten hyppäsi tässä vaiheessa Neean pyörän satulaan ja tuli auttamaan etsinnöissä. Pyöräilin taasen kuppilaan, ja ei siellä he eivät olleet nähneet Siniä, mutta baarimikko pyysi jättämään puhelinnumeroni, jotta voi soittaa jos Sini ilmestyy. Ei mennyt kuin hetki kun puhelimeni soi. Baarin valveutuneet asiakkaat olivat nähneet vilauksen Sinistä. He olivat ottaneet kuppiin vettä ja menivät tarjoilemaan sille ja yrittivät pyydystää sen kiinni. Samalla minä kruisasin paikalle polkupyörälläni ja Sini bongasi minut ja tuli luokse. Hmm... Kieltämättä tuossa vaiheessa tekisi kyllä mieli ottaa pillistä kiinni ja vähän ravistaa, mutta sehän ei tietenkään käy laatuun, vaan on näytettävä iloista naamaa, koska eihän se ymmärrä enää tuossa vaiheessa mistä rankaistaan. Olin kuitenkin suunnattoman helpottunut kun karkulainen taas löytyi. Päätin siinä samassa, että Sini ei sitten enää pääse karkaamaan ja kaivoin vanhan hevosen juoksutusliinan varastosta.... Me ennätimme onneksi vielä hetken aikaa juoruilemaan ja juomaan kahvit Lottenin kanssa.

Kerta 3. Lauantai 18.8. olin aamupäivän meidän omissa agikisoissa 1-luokassa tuomarisihteerinä. Tulin ajoissa kotiin, koska meidät oli kutsuttu häihin. Colin omistaja Martina ja hänen miehensä Kika menivät naimisiin ja meidän piti olla kirkossa klo 16. Tullessani kotiin pistin koirat pihaan, jotta saisin valmistella itseni kuntoon häitä varten. Muut irti ja Sini sitten narun päähän. Valmistautuessani kurkin aina välillä mikä on tilanne. Jes, Sini tallessa. Yhden kerran yllätin Apassin istumassa naru suussaan. Kielsin sitä ja päästi irti ja jatkoi muita hommiaan. Tässä vaiheessa voidaan kertoa, että Apassi tuntee suurta viehätystä narujen katkomiseen. Autossa olemme nähneet sen työnäytteitä ennenkun sain minun autoon sen Hauboksin eli se sai hampaisiinsa ehkä noin 5 kpl noutajatalutinta, jotka oli mukava katkaista pienempiin pätkiin. Keväällä oli Flattien erkkari Hyvinkäällä ja sen jälkeisenä sunnuntaina pidimme jalostustoimikunnan kokouksen Katin luona Toijalassa. En ottanut häkkiä mukaan autoon Apassille, koska ajattelin että koirilla on paremmin tilaa autossa ilman sitä ja Apassi oli käyttäytynyt suht sivistyneesti jo hetken aikaa. No kokouksen jälkeen huomasin, että turvavöiden kiinnittäminen ei olekaan niin piece-of-cake kuin yleensä, vaan pikkumies oli käynyt tutkimassa turvavöitä tehden niihin lovia. Hmm.. eipä mene auto noilla tuunatuilla turvavöillä katsastuksesta läpi. Miku sanoi, että otetaan takaa turvavyöt siihen eteen, koska mun autohan on rekisteröity pakettiautoksi... Hmm... sanomattakin selvää että nämä takaturvavyöt olivat vielä karmeemmassa kunnossa. ;) Jep ja tämä lysti tuli minulle maksamaan 280 e. Nice...  Ottaen huomioon Apassin kiinnostuksen naruja kohtaan, niin olisi pitänyt varautua ketjulla eikä puuvillaisella hevosen juoksutusliinalla. No sitten takaisin tapahtumiin.. Klo oli noin 15:15 kun menin ottamaan koirat sisään ja näin, että liina oli purtu poikki ja Sini hukassa. Tämä oli sitä teamworkia... Minulla oli juhlakamppeet päällä. Hyppäsin autoon ja lähdin etsimään Siniä ja Miku hyppäsi pyörän selkään. Ei jälkeäkään Sinistä... Tuskan hiki rupesi nousemaan pintaan, että emme ikinä ennätä ajoissa kirkkoon... Tulin takaisin kotiin ja menin takapihalle huhuilemaan Siniä... Meidän etupihalta kuului huhuilu, että onko minulla koira hukassa, että se on varmaan täällä. Helpotus... Kyllä... siellä oli kaksi miestä, joista toisella oli Sini narussa. Molemmat tuttuja, tällä toisella on Neean ikäinen tytär ja olimme samassa synnytysvalmennuksessa ja lisäksi tunnen hänet ennestään nuoruudestani ja toinen oli samassa koulussa kuin minä. Nämä miehet molemmat asuvat lähellä olevassa kerrostalossa. Tämä toinen mies asuu pohjakerroksessa ja hänellä oli ollut terassin ovi auki. Hän ihmetteli, että mikä ihme oli ääni joka kuului. Se oli Sini, joka oli hipsinyt sisään hänen luokseen ja pisteli poskeen hänen kissansa ruokia. ;D Onneksi tapasi sitten tämän toisen miehen, joka oli sitten osannut sanoa, että mistä koira on lähtöisin ja näin he palauttivat Sinin kotiosoitteeseensa. Olin suunnattoman kiitollinen näille miehille kun palauttivat kurittoman koirani. Täytyy jossain vaiheessa viedä kissanruoka paketti kiitokseksi nähdystä vaivasta ja korvata Sinin syömät ruuat ja Bronxin baarimikkokin kyllä ansaitsee palkkion nähdystä vaivasta. :)

Flattien kanssa siis sattuu ja tapahtuu. Olen helpottunut kun mitään pahempaa ei ole sattunut ja tosiaan nyt jälkeenpäin näitä tempauksia huvittuneena muistella. Sini on nyt arestissa eikä pääse ulkoilemaan enää vapaasti muiden kanssa takapihalle. Nyt pitää kyllä tarkkailla mistä lähtee karkuun. Pieni aavistus on, mutta pitäisi vielä varmistaa ja saada se kiinni itse teosta, jotta saadaan porsaanreikä tukittua. Toisaalta en ole yllättynyt kun Sini on kyseessä, sen kanssa voi sattua ihan mitä vaan. :)

Uusi FI MVA ja muita kuulumisia

Ensin suuren suuret onnittelut Nemolle ja Marialle!! Nemo, joka virallisemmin on nyt FI MVA Elvenpath's Storm Chaser. Nemo oli 11.8.2012 Raision KR-näyttelyssä ROP ja sai kolmannen sertinsä sieltä. Raisiossa tuomaroi Pirjo Aaltonen. Hieno homma!

Skippin lonkkakuvat olivat ilmestyneet jo alkuviikosta Ruotsin Avelsdataan. Siellä toiminta on huomattavasti nopeampaa kuin täällä Suomessa.

E. Gunfighter lonkat: A/A ja kyynärpäät 0/0. Silmät ja polvet tutkitaan myöhemmin.

Minin eli E. Tropical Storm debyytti MEJÄ:n voittajaluokassa 14.8.2012 onnistui hyvin ja tulos oli VOI-2 ja 38 p, tuomari Torsten Lerstrand. Isabellan raportin mukaan Mini teki hyvää työtä koko jäljen ajan, mutta hukka tuli ihan kaadon läheisyydessä. Sorkka oli asetettu maahan ison kiven luokse. Tämän kiven molemmin puolin kulki polut. Mini oli ensin poikennut toiselle polulle ja sitten toiselle ja näin ollen hukka. Mikä harmi ja tuomarikin oli ollut sitä mieltä, että kaato oli laitettu hieman huonoon paikkaan. Nämä on näitä, mutta pääasia, että koiran jäljestykseen pystyi olemaan tyytyväinen. :)

Itse matkustin Ruotsiin torstai aamuna ja matkaseurana minulla oli Päivi. Ensin aamulautta Uumajaan ja sieltä sitten E4:sta alaspäin ja suuntana kennel Lustans. He asuivat aivan ihanassa paikassa. Kävimme siellä siis katsastamassa heidän uroksen Lustans Slight Dizzelin, joka oli oikein miellyttävä tuttavuus. Heti tultuamme lähdimme katsomaan kun Karin treenasi Dizzeliä ja Kelly nimistä narttua. Dizzel teki hienoa työtä. Nouti damit hyvällä vauhdilla, siis vauhti oli hyvä sekä mennessä, että tullessa. Dameista oli siistit otteet. Toisen koiran tehdessä töitä Dizzel kävi makaamaan ja odottamaan omaa vuoroansa. Ulkomuodolta se oli myös jees. Kivan kokoinen ja kompakti muutenkin, erittäin kaunis uroksen pää, kivat tassut. Miinuksena oli ehdottomasti etuosa eli suorahko olkavarsi ja hieman leveät etuliikkeet. Sivuliikkeet ja takaliikkeet olivat hyvät. Katsastimme myös muut heiltä löytyvät urokset pikaisesti ja tapasimme yhden heidän kasvattinsa, joka oli omistajansa kanssa tullut heidän luokseen treenaamaan. Emme ikävä kyllä ennättäneet jäädä heidän treeniään katsomaan.

Lustans Slight Dizzel

Karin ja Thomas tarjosivat meille päivällisen, jonka jälkeen saimme sitten pikaisesti poistua paikalta kun meillä oli vielä melkoinen 700 km:n ajomatka edessämme. ;) Klo 3 aikaan yöllä saavuimme Gamlebyhyn Lotan ja perheen luokse. Lotta oli aamulla töissä, mutta palasi kotiin jo n 10 aikoihin. Hän oli varannut meille ajan eläinlääkäriin, jotta saimme Teddyn ja Noahin passiin merkinnät ekinokokki lääkityksestä. Eläinlääkäri katsoi kun pojat saivat matolääkkeet ja kirjoitti passiin todistuksen tästä. Tämän jälkeen menimme treenailemaan vähän poikien ja Skippin kanssa. Lotta asuu aivan mahtavassa paikassa ja teimme treenin heidän lehmihaassaan. Tässä ihana näkymä heidän laitumeltaan

Paratiisi?! 

Tässä hieman kuvanäytteitä meidän treeneistä. Teimme markkeerauksia ja vähän ohjattua hakua. Tässä joitakin kuvia treeneistä. 

Lotta & Skipp

Skipp

Lotta valmistautuu markkeeraukseen, jonka Päivi on heittämässä. Pojat odottavat kiltisti. :)

Anna lähettää Teddyn ohjaukseen. Noah odottaa vieressä. 

Skippin vuoro

Skipp osasi myös rauhoittua tehtävien välillä.

Olin ihan tyytyväinen näkemääni. Hyvää työtä on Lotta tehnyt Skippin kanssa. Treenasimme myös hieman länkkäreiden isää Zebiä, mutta se oli kyllä hieman kuriton. ;) Otimme myös Skippistä pakollisen seisotuskuvan treenin päätteeksi.

Elvenpath's Gunfighter alias Skipp

Oli niin mukavaa viettää aikaa Lotan luona ja se aika loppui aivan liian aikaisin. Lauantai aamuna aikaisin matkasimme sitten Ruotsin flattimestaruuteen, joka oli reissun varsinainen päämäärä. Olen aiemmin ollut siellä katsojana, mutta nyt oli omat koirat mukana. Starttasin siellä Teddyn ja Noahin kanssa. Lisäksi myös Peppi (E. Storm Of Applause) starttasi siellä. Pojilla oli peräkkäiset starttinumerot. Mestaruus suoritettiin WT-kokeena, paitsi että veteraaneilla oli B-kokeen tyyppinen mestaruuskoe. Alunperin järjestäjillä oli ajatuksena järjestää mestaruus B-tyyppisenä kokeena, mutta talven aikana ihmiset keräsivät adressin, jossa toivottiin WT-tyyppistä ratkaisua. Mikä oli sinänsä järkevää, sillä koe jonne oli ilmoittautunut 372 flattia, on mahdotonta järjestää B-kokeena. Lauantaina siis oli nuorten-, alo- ja avo-luokka ja sunnuntaina oli voi-luokka ja veteraanit. Isoimmat luokat oli jaettu kahtia eli molemmille puoliskoille oli laadittu omat lähes identtiset rastit joilla suorittaa tehtävät. Ensin suoritettiin kolme rastia ja mikäli oli selviytynyt näistä ilman nollia, niin sai jatkaa neljännelle rastille. Neljäs rasti kaikissa luokissa oli hakurasti, jolla käytettiin riistaa. Muutoin koe suoritettiin dameilla. Sunnuntaina oli kaikkien luokkien finaalit, paitsi veteraanien, joilla ei ollut finaalia. Sitten itse kokeen kulkuun. Meidän koe alkoi rastilta 1. 

Rasti 1. Ohjaus ja markkeeraus rasti. Koira kytkettiin irti, tuli laukaus. Koira seurautettiin lähetyspaikalle ja lähetettiin ohjaukseen. Ohjausdami oli ehkä 30 - 40 m päässä. Koiran palauttaessa ohjausta, tuli laukaus ja heitto ohjaajasta oikealle n puoleenväliin matkaa ohjaukseen nähden. Molemmilla koirilla heitto tuli vähän myöhässä eivätkä ne nähneet sitä kuin ehkä silmäkulmastaan ja tietysti kuulivat. Molemmat suorittivat helposti ohjauksen ja lähetys markkeeraukselle. Pysäytin molemmat ennenkuin juoksivat ohi. Molemmat suorituivat tehtävästä nopeasti. Teddyn pisteitä taisi vähentää lisäkäsky. Noahille pisteitä 18 ja Teddylle 16. Hyvin.

Rasti 2. Koira kytkettiin taas irti ja seurautettiin lähtöpaikalle. Maasto oli alamäki ja lepikko, jossa kasvoi noin polven korkuista heinää. Koira istui puskan takana, eikä nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa. Tähän tuli siis kakkosmarkkeeraus, niin että ensin heitettiin oikealle ja sitten vasemmalle. Omat koirat etsivät liian kaukaa ja vaikka sitten otin alueelle, niin Noah ei saanut damia ylös. Teddy sai toisen ylös. Tämä rasti oli aikaan sidottu ja pojat on tottuneet ehkä pitempiin matkoihin, niin olivat liian kaukana. Molemmille 0 p. Näin ollen tämä sulki meidät pois nelosrastilta. >:o(

Rasti 3. Päivän paras rasti kun oli lämmin eli kakkosmarkkeeraus veteen. Maasto oli kivikkoinen ja koira lähetettiin alamäkeen ensin maatapitkin. Heittäjä seisoi rannan tuntumassa kivellä ja heitti ensin vasemman daminsa koiraan nähden aika lailla suoraan sen eteen ja sitten heitti oikealle. Putoamispaikka oli puskan takana, mutta avo vedessä. Noah lähti suoraa tietä hakemaan damia. Teddy kaartoi hieman polun kautta. Molemmat suorituivat tästä tehtävästä helposti. Noahille pisteitä tästä 20 ja Teddylle 19, kun jouduin käskyttää sitä sivulle. 

Kaikilla rastilla oli seuraamista, mikä myös vaikutti pisteisiin. Tärkeää tuolla oli siis myös hyvä seuraaminen. Molemmat pojat seurasivat hyvin ja tiiviisti. Nyt meidän pitää vain treenailla lisää markkeerauksia, koska näyttävät olevan huonoja noissa maamarkkeerauksissa, jossa maasto on jyrkkää. Huomaisin tämän myös Lotan luona. Höh niin se on kun maasto missä asun on litteää kuin pannukakku. ;) Rastien osalta totesin, että matkat oli tosi lyhyitä ja tehtävät helppoja. Silti esiin tuli eroja koirien välille. Pojat olivat valmiina omien rastien osalta jo klo 9:30 paikallista aikaa. Itse kiirehdin sitten alokasluokkaan tarkastamaan Pepin tilanteen. Peppi oli suoriutunut erinomaisesti alokasluokan rasteilta. Ja näinkin Pepin suorituksen riistahaku rastilla. Peppi sai helposti ylös riistoja 3/4. Tuomari ilmoitti, että Peppi oli tehnyt rastin parhaiten siihen mennessä. Pepin tulokset olivat siis kokonaisuudessaan 71 p ja näin ollen viittä vaille finaalissa. Hieno suoritus Miinalta ja Pepiltä! Me sitten jatkoimme ja katselimme eri rasteilla. Täytyy todeta, että vaikka rastit sinänsä oli katsojaystävällisiä, niin oli hankala seurata kenenkään tietyn suorituksia, kun luokat oli jaettu kahtia. Ohjaajilla ei ollut numerolappuja, joista olisi nähnyt kuka kukakin oli, vaikka kulki luettelo kourassa. Alokas-luokan riista rasti oli katsoja ystävällinen, joten jumituimme sinne seuraamaan suorituksia ja lisäksi muut rastit loppuivat aiemmin. Täytyy todeta, että olin hurjan pettynyt alokasluokan koirien tasoon. Suurin osa nollista tällä rastilla aiheutuivat riistasta kieltäytymisestä. Lisäksi koirat olisivat mielestäni saaneet työskennellä suuremmalla draivilla ja innolla. Kyllä tuo näytti minusta huolestuttavalta. :( Olihan siellä myöskin ihan hyviä suorituksia ja koiria. Kun tätä ihmettelin eräälle tuttavalleni, niin hän sanoi, että jos koirat on kokemattomia riistalla... Joo ehkä ovat, mutta kyllähän riistan pitäisi olla parasta mitä noutaja tietää.... Riistoina siellä oli lokki, varis, kani ja kyyhky, että olisi luullut, että joku olisi kelvannut. Ei hyvää päivää... En siis pitänyt näkemästäni. Näin avoimen ja voittajaluokan riistahakuja muutaman koiran osalta ja ne suorittivat ne hyvin, että ylemmissä luokissa taso oli hyvä. 

Olimme varanneet hotellin n 20 km päästä. Tämä hotelli oli varmasti vanha tallirakennus, koska sen seiniä koristivat lukuisat hevosmaalaukset ja siellä oli vanhoja ja kunnostettu kärryjä ja rekiä sisätiloissa. Huoneen sänky oli aito Hästens sänky. :) Meidän huone oli alakerrassa ja siinä oli oma uloskäynti, josta oli hyvä käyttää koirat tarpeillaan. Lauantai iltana illastimme golfklubilla team Skattkammarenin kanssa. Mukava ilta hyvässä seurassa. :) Olimme kuitenkin aikaisin jo hotellilla, sillä aamulla koemaastot taas kutsuivat. 

Sunnuntaina kuljimme ympäriinsä eri rasteilla ja näimme yhden suorituksen sieltä ja toisen toisaalta. Klo 11 mennessä voittajaluokan rastit olivat jo valmiina. Finaalit alkoivat klo 14. Nuorten ja alokas luokan koirat suorittivat ykkösmarkkeerauksen. Osa nopeasti ja osalla meni hieman enemmän aikaa. Avoimen luokan markkeeraus oli linja kakkonen. Niin ainakin katsomosta näytti, että tulivat aika lailla linjaan. Näissä koirat suorittivat tehtävät yksitelleen. Voittajaluokassa taas oli 6 finalistia, jotka oli jaettu pareihin. Molemmat parit menivät suorittamaan kakkosmarkkeerausta, joissa molemmille heitot samanaikaisesti. Näistä pareista parempi sitten meni jatkoon ja teki vielä pitkän ohjauksen. Ensimmäinen pari oli hyvä ja lähes tasavertainen eli tässä parissa olivat tuleva flattimestari Anna-Lena Wendt ja Waternuts Caleigh ja Jan Schenström Feedback's She Walks Like an Angel. Näiden kahden muun parin markkeeraukset taas mielestäni eivät olleet läheskään yhtä hyvät kun ensimmäisen parin, mutta koska pelin henki oli se että toinen parista menee jatkoon, niin F. She Walks Like an Angel putosi pois kisasta. Kaikki kolme jatkoon mennyttä suorittivat ohjauksen, mutta ehdottomasti paras oli tämän tulevan flattimestarin ohjaus. Tämä koira eteni innokkaana ja vauhdilla kuunnelleen ohjaajansa signaaleja. Koiran ja ohjaajan iloista yhteistyötä oli ilo seurata, kun taas kolmanneksi sijoittuneen tanskalaisen koiran työskentelystä mielestäni puuttui kokonaan iloinen tekeminen. Koira teki hyvin, mutta näytti siltä, että tekee kun on pakko. :( Noh tuo oli tuon pelin henki... Finaalin jälkeen oli palkintojen jako pääkallopaikalla. Niin kaikki finaalissa olevat koirat olivat erittäin hyviä koiria. Palkintojen jaon jälkeen jatkoimme matkaa Tukholmaan, jossa yövyimme vielä yhden yön ennenkuin nousimme laivaan. 

Maanantai illalla olimme Suomessa monta kokemusta rikkaampana! Mikäs sen ihanampaa kuin olla vielä kesälomalla. :)

Terveystutkimuksissa

Länkkärit on nyt sitten Vilmaa lukuunottamatta tutkittu. Tähän mennessä ainakin näytti oikein hyvältä, mutta nyt sitten odotellaan lonkka- ja kyynärpäätuloksia sekä Suomen, että Ruotsin Kennelliitosta. Hehän sen arvion aina sitten viimekädessä tekevät. Tässä kuitenkin muut jo viralliset tulokset:

E. Captain Apache polvet 0/0, silmät ok

E. Fistfull of Dynamite polvet 0/0, silmät ok

E. Rio Grande polvet 0/0, silmät ok

E. Cat Ballou polvet 0/0, silmät ok

E. Shenandoah polvet 0/0, silmät distichiasis, silmämuutosten vakavuus: lievä

Skipp kävi tutkimuksissa Ruotin puolella maantaina, mutta siltä tutkittiin vain lonkat ja kyynärpäät. Pyysin Lottaa tarkastamaan, että voidaanko polvitutkimus tehdä. Ikävä kyllä sillä klinikalla ei ollut polvien tutkintaan osaamista, eikä myöskään silmien tutkimukseen. Silmät joudutaan vielä jossain vaiheessa siltä tutkimaan ja samalla hän tarkastaa, josko sillä klinikalla on polvi tutkimuksiin osaamista. Aika hassua että on noin rajoitettua missä polvia siellä voi tutkia, sillä Suomessahan polvet saa tutkittua lähes missä klinikalla tahansa. Sehän on aika harvinaista, että Ruotsissa flatilla on edes polvet tutkittuna, joitakin yksittäisiä löytyy avelsdatasta. 

Haluan taas osottaa ison kiitoksen kasvattieni omistajille, jotka tutkituttivat koiransa. Kiitos Liisa, Anna-Maria, Lotta, Nina & Jonas!!! Olen kovin iloinen, että kasvattini omistajat ymmärtävät kuvauksien tärkeyden. Toisaalta itse kerron jo siinä vaiheessa kun pentua kysellään minulta, että koirat on kuvattava ja jos tähän ei halua sitoutua, niin silloin voi kääntyä jonkun muun puoleen... Pyrin myös järjestämään kimppakuvauksen, niin siellä tulee sitten kaikki tarvittavat tutkimukset tehtyä. Minulla on yhteensä 28 kasvattia ja nyt niistä 27 kpl on tutkittuja, enkä epäile, etteikö viimeistäkin tutkita, sillä omistaja on itse eläinlääkäri. ;) Kahden tulokset eivät tule noutajatietokantaan näkyviin, sillä Topi ja Skipphän asuvat Ruotsissa. Tutkimus ei ole tärkeää vain minulle tai uroksen taustajoukoille, vaan kyllä se palvelee koko rotua. Lisäksi omistaja saa tietoa koiran terveydentilasta. Jos haluaa harrastaa koiransa kanssa eri lajeja, niin tärkeää että luusto on kunnossa ja koira kestää kovaa käyttöä. Tietty voi ilmaantua jotain muuta joka rajoittaa harrastamista, mutta ainakin lähtökohdat on paremmat kun on ainakin kuvaukset tehty. En ymmärrä, että voidaan mainostaa terveitä koiria, jos kasvattien kuvausprosentti on kovin alhainen. 

Ennätettiin me pikkasen tehdä treeniäkin. Liisa tuli sunnuntai-iltana tänne ja kävimme tekemässä pikkasen markkeerauksia Iidan, Enyan ja Apassin kanssa. Hyvin kaikki tekivät. Enya ja Apassi tarvitsevat malttia, varsinkin Apassi. Enya ehkä markkeerasi täsmällisimmin, mutta ei muutkaan mitään huonoja ollut. Teimme markkeeraukset maalla ja kuuma keli hieman läkähdytti koiria. Treenin jälkeen kiersimme vielä kaikkin koirien kanssa reilun tunnin metsälenkin. Hyvin meni, vaikka koirat eivät olleet ennestään tuttuja toisensa kanssa. 

Eilen myös Neon kanssa tehtiin pikku treeni ja Nina & Jonas saivat mukaansa kotiläksyjä. Hyvin Neo teki ja palauttaa vauhdilla, mutta luovutuksissa on edelleen hiomista. Ohjaajan onkin muistettava oma ruumiinkieli palautuksissa ja luotettava koiransa. ;) Koska keli oli huono, niin pidimme treenit lyhyenä ja tulipahan Neo samalla myös saksittua.

Nyt on mentävä saksimaan Teddy ja Noah, että niitä kelpaa viedä näytille Ruotsin puolelle. ;) Melkoisia karvakasoja ovat... Lisäksi on pakattava kamat. Kotiin jääville koirille laitettava ruuat valmiiksi, että Miku saa vain sulattaa ja antaa ne niille. Auto on parhaillaan huollossa, että ei jätä naisia pulaan tien päälle. Matkakuumetta pian pukkaa. :D

Rain-pentue 5 v ja muita kuulumisia

Suuren suuret onnittelut Rain-pentueen koirat Troy, Topi, Pate, Oiva, Nalle, Teddy Marke, Sade ja Demi!!! Uskomatonta, että 5 v tulee jo mittariin. Niin se aika vain kuluuu...

Viime viikonloppun tulossaldosta jäi vielä päivittämättä sunnuntain kuulumiset. Sunnuntaina Porin KV-näyttelyyn osallistui Nemo (E. Storm Chaser). Siellä tuomaroi irlantilainen Vincent O'Brien. Nemo sai ERI:n, sijoitus oli käyttöluokan 1. saaden SA:n. Lopullinen sijoitus oli PU-2, serti ja vara-cacib. Suuren suuret onnittelut Maria ja Nemo!!! Iso kiitos kuuluu myös Nemon esittäjälle Katille!

Nemon arvostelu: "3 years old male. Excellent lenght of muzzle.Excellent skull.Good reach of neck in excellent shoulders. Deep chest.Good bone. Nice featherings. Good tight feet.Topline level. Hind quarters strong.moves with great drive coming and going.Nice dark eye.

Nyt pidämme Nemolle peukkuja huomenna ja sitä seuraavana viikonloppuna viimeisen sertin jahdissa.!

Alla pari kuvaa Nemosta, joka minun mielestä on erinomaisen sopivan näköisessä kunnossa. :)

Pepin (E. Storm Of Applause) osalta vepe-koe sunnuntaina myös sujui mallikaasti. Peppi saavutti toisen ALO-1 tuloksen ja pisteet olivat 99/100. Pepin sijoitus luokassa oli 1. Eilen lauantaina sijoitus oli 2. kun luokkavoiton vei chessi uros, joka on luonnollisesti huomattavasti pikkuruista Peppiä vahvempi. ;) Ensi vuonna parivaljakko jatkaa vepeä avoimessa luokassa. Upeaa työtä ja suuren suuret onnittelut Miina!

Minä kävin sunnuntai iltana tekemässä riista treenit koirille.Tein haun, jossa oli kolme varista ja kaksi kania hakuruudussa. Kyllähän siinä aikaa meni kun 7 koiraa teki hakua. Meri oli vielä siis täällä. Olin oikein tyytyväinen sen työskentelyyn harjoituksessa. Apassilla ei ole mörköilyn suhteen mitään ongelmia kun kani oli hakuruudussa, spontaanit ylösotot, vaikka toinen kani oli nähnyt jo bäst före päivämäärän. Teddy ei palloitellut riistaa lainkaan. Jopa Sini toi riistat ehjänä. Mutta niin se yleensä tuo kun noin sille tekee. Vasta sitten kun sen kanssa tekee paljon, niin kiehuu, kiehuu, räjähtää. Koira jota siis ei saa hetsata treenaamalla. ;)

Tiistaina Troy, Teddy ja Noah kävivät osteopaattisen hieroja Jaana-Kaisan käsittelyssä. Troy oli ensin. Sehän loukkasi talvella itsensä, että jalan alta petti alusta ja varmaan venäytti selkänsä. Todennäköisesti tämä aihettanut jumin joka painoi hermoon. Jaana-Kaisa saikin niksautettua selän lukon auki ja suoristettua sen. Hyvä hyvä. Teddy taas oli huomattavasti paremmassa kunnossa kun aiemmin ja nyt sillä onkin seuraava käsittely vasta syyskuussa. On hyvin vastannut hoitoon. Kyllä sillä sai niksautettua jumin auki taas nytkin, mutta oli koko käsittelyn ajan huomattavasti levollisempi eikä häslännyt paljon muuta, vaan nyt se oikeastaan tarjosi itsestään käsiteltävää kohtaa. On vissiin huomannut, että olo helpottuu käsittelyn jälkeen. Noah taas oli kireä vain lihaksistoltaan. Sen ranka jousti hyvin ja sehän onkin melkoinen makaronimies, että en ajatellutkaan sen olevan jumissa. Sen ranka oli suora ja lanneosan lihaksisto vaatii mahdollisesti vain hierojan käsittelyä silloin tällöin. Hyvä niin, on aina hyvä kun ammattilainen tutkii ja antaa vinkkejä koiran hyvinvointiin.  Vaikka kyllä sitä on itselle tullut jonkinlainen tatsi jo, että tuntee vähän jumeja niillä. Tulevaisuudessa myös Sini varmasti tarvitsee käsittelyä. Se on sellainen ruutitynnyri, joka menee tuhatta ja sataa, eikä päätä pakota korkeat paikat ja kiipeilyt, että on varmaan käsittelyn itselleen ansainnut. Poppy taas on mielestäni elastinen ja siinä paljon samaa kuin Noahissa, että en usko sen rangan olevan huonossa kunnossa, mutta kyllähän se senkin läpikäynti olisi paikallaan. Nyt kuitenkin Troylle ja Teddylle on varattu käsittelyaika syyskuulle.

Päivi saapui tänne meille myös tiistaina noutamaan Merin kotiin. Vaikka Meri on fiksu, sulautui tähän meidän laumaan ja totteli hyvin, niin ihan kiva kun palasi kotiinsa. ;) Meri oli siis täällä meillä yhteensä 4 viikkoa. Likat lähtivät täältä meiltä sitten torstai aamuna. He kävivät myös tekemässä yhden treenin Poppyn ja minun agiryhmässä. Me olimme molemmat koutsi Tiina, että minä sitä mieltä, että Meri tarvitsee hyppytekniikka treeniä. Sillä on etäisyyden arvioinnissa toivomisen varaa ja nähtävissä etupainoisuutta. Päivi saikin mukaansa lappusen, jossa oli muutama tekniikka treeni.

Tänään tuli myös yksi hieno uutinen. Pemun (E. A Thunder of Drums) lonkkalausunto oli saapunut tänään Kennelliitosta. Lonkat olivat A/A ja kyynärpäät 0/0. Huh huh mitä jännittävää odotusta... Odotimme hieman huonompaa tulosta, joten aina positiivista kun tulos on näinpäin. Maanantaina on sitten Iidan, Enyan, Apassin ja Rambon vuoro ja tiistaina on Neon vuoro. Lotta myös ilmoitti tänään, että Skipp käy kuvissa siellä Ruotsissa maanantaina. Jännitystä kerrakseen. Vain Vilma sitten on tutkimatta, mutta eiköhän sekin sinne jossain vaiheessa mene.

Ruotsin matka myös lähestyy. Torstai aamuna laiva lähtee Vaasasta kohti Uumajaa. Kennel Lustansin kanssa on sovittu, että ajamme heidän kauttaan ja käymme tutustumassa Lustans Slight Dizzeliin. Tästä matka jatkuu alaspäin ja perjantaina tapaamme Lotan perheineen sekä länkkäreiden isän Zebin ja länkkäri Skippin. Pitkän välimatkan vuoksi Skippiä en ole nähnyt sitä sen lähtiessä täältä. Lauantaina Teddy ja Noah starttaavat Ruotsin flattimestaruuden avoimessa luokassa. Jännä viikko siis tiedossa!

Jiihaa... nyt olen kesälomalla kolme viikkoa tästä eteenpäin!!! Olen niin ollut kesäloman tarpeessa.

Näyttelyssä Peräseinäjoella...

28.7.2012 osallistuttiin Sinin ja Poppyn kanssa Peräseinäjoen ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomaroi Raija Tammelin, jolla Elvenpath's koirat on menestyneet aika hyvin. Raija on antanut sertin mm Noahille, Nemolle, Demille ja Sateelle. :) Tällä kertaa mukana oli Sini ja Poppy. Sini osallistui käyttöluokkaan ja Poppy veteraaniluokkaan. Flatteja siellä oli vain 9 kpl. Urosten sertiä siellä ei jaettu lainkaan, sillä ainut mukana ollut uros sai EH:n. Loput 8 oli narttuja. Kaikki nartut saivat ERI:n, mutta vain kolmelle SA. Sinin luokassa oli kolme muutakin koiraa. Sini voitti luokan ja sai ainoana niistä SA:n. Koira äkkiä vaihtoon ja Poppyn kanssa kehään. Myös Poppy sai SA:n. Onneksi Åse hyppäsi kehään Poppyn kanssa, kun omasta mielestä Poppy esiintyy paremmin vieraan ihmisen kanssa kuin Sini ja Sinin menestys olisi tärkeämpää. Lopputulos oli kuitenkin se, että Poppy oli ROP ja anoana veteraanina ROP-vet. Sini oli PN-3 ja sai vara-sertin. Sertin vei kaverimme Birgitan nuori narttu Troya. Höh vielä joutuu ilmottamaan Sinin johonkin näyttelyyn. Siinä sitten sai helteessä käkkiä ja odottaa isoja kehiä, joista meille ei tullut muuta kuin kokemusta. Turhaa oli jäädä odottamaan, mutta se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Heti kun me oltiin oltu kehässä, niin vein koirat takana olevaan jokeen uimaan. Se taisi olla koirien kohokohta siellä näyttelyssä. :)

Tässä koirien arvostelut:

Sini KÄY ERI-1, SA, PN-3, vara-sert:

Feminiininen, hyvät mittasuhteet. Pitkä hyvälinjainen pää. Lempeä ilme. Seistessä hyvä ylälinja. Lyhyt luisu lantio. Sopiva rungon tilavuus. Hyvä luusto ja takakulmaukset. Hyvä etuaskel. Takapotkua voisi olla enemmän. Liikkeessä pehmeä selkä. Kinnerahdas takaa. Hyvä karva. Ryhdikäs käytös.

Poppy VET ERI-1, SA, ROP, ROP-vet

Feminiininen, hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvät päänlinjat. Lempeä ilme. Muuten hyvä ylälinja, hieman pehmeä selkä ja lyhyt lantio. Sopiva runko. Hyvä luusto ja kulmaukset. Erinomaiset sivuliikkeet. Ulkokierteiset kyynäpäät. Hyvä karva ja käytös.

Kotiin mennessä kävin vielä moikkaamassa Neeaa. Neea on nimittäin Etelä-Pohjalaistunut. ;) Hänen poikakaverinsa asuu Seinäjoella ja nyt on kesällä ollut niin, että vuoroviikoin ovat siellä ja vuoroviikot täällä. 20.8. Neean koulu Ilmajoella alkaa eli silloin hän asuu viikot Ilmajoella koulun asuntolassa. Niin se aika kuluu. Lapset kasvaa ja itse sitä pysyy yhtä nuorena. Neeasta ei ole sitten juurikaan apua koirien hoidossa. Yksi ilta kun olin kentällä treeneissä, niin hän lähetti mulle tekstarin "Vastaa!" ja soitti sitten hetken päästä "Saanko mä femman jos siivoan koiran oksennukset?" Mitä siinä tilanteessa voi sanoa kun itse on muualla. :D Tässä sitä saa lasten kasvatuksessa niin tärkeän kiristys ja lahjonta -metodista osansa. Hih hih...

Niin ja vielä näyttelypäivää piristi mukava puhelinsoitto Miinalta. He osallistuivat VEPE-kokeeseen Tampereella Pepin (E. Storm of Applause) kanssa. Pepin tulos oli ALO-1 ja pisteitä 100/100 p. Hienoa, onneksi olkoon Miina ja apuohjaaja!

Peppiä itse asiassa näinkin torstaina. Miina käväisi täällä koirien kanssa. Ensin trimmasin Pepin täällä meillä.  Pepin kanssa emme paljon tehneet, mutta Peppi kyllä säväytti innollaan ja nopeudellaan. Otettiin myös uusi seisotuskuva Pepistä. Aiempi minun kotisivulla on otettu joskus kauan sitten. Pääpaino treenissä oli Miossa, koska se menee parin viikon päästä Ruotsiin kasvattajansa nähtäväksi sinne ja starttaa flattimestaruudessa. Miina halusi, että minä vähän katson sitä ja annan omaa näkökulmaa mitä kannattaa tehdä. Mukava ilta, joka meni aivan liian nopesti. Käytiin sitten myös pikku lenkki. Minulla oli mukana Noah ja Meri eli pienimuotoinen sisarustapaaminen. Noah ja Mio juoksentelivat hyvin keskenään. 

Nyt odottelemme vielä raporttia Pepin VEPE-kokeesta tänään ja Nemo esiintyy Porin näyttelyssä. 

Kelvotonta sakkia!!!

Taas jatkuu teksti. Pitää aina välillä käydä tekemässä jotain askareita.. Niin täytyy todeta, että aika kelvotonta sakkia nämä minun kasvatustyön helmet. ;D Jep eli me kävimme lauantaina taipumuskokeessa ja sunnuntaina sitten nomen alo-luokassa. Tuomarina oli Ossi Kähärä. Eli 21.7. pidettiin taipumuskoe Laihialla ja mukana oli Enya ja Apassi.

Tässä niiden arvostelut:

Apassi NOU0:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Hyvin käyttäytyvä koira.

Uimahalu: Menee empimättä veteen ja ui hyvin.

Hakuinto: Tekee hyvällä innolla aluksi. Pieni notkahdus jonka jälkeen hakee jälleen hyvin. 

Noutohalu: ottaa spontaanisti kaikki riistat.

Nouto-ote: pehmeä suu

Palauttaminen: ohjaajalleen.

Reagointi laukaukseen: tarkkaavainen

Itseluottamus ja aloitekyky: Itseluottamus ei riitä kanin noutoon.

Yhteistyö: hyvä.

Yleisvaikutelma: Tasapainoinen, riistaintoinen koira, jota ohjataan miellyttävästi. Valitettavasti jättää kanin metsään.

Jep eli sellainen juttu Apassin kanssa. Eli sosiaalisessa käyttäytymisessä oli vähän levoton ja vinkui, mutta ei paha kuitenkaan. Tosin tähän vaikutti, että vieressä oli haukkuva labbis. Hakualueella sille tuli turhaa juoksentelua  -> rauhoitus välillä, jolloin taas tuli pää mukaan ja viimeinen tarvittava riista löytyi. Siinä hakualueella oli pieni oja välissä ja tavallaan tämä rajan ylitys oli sille hankala, mutta selvitti sen sitten kuitenkin. Niin ja sitten jäljellä iski mörkö. Se ei ole aiemmin mörköillyt, mutta kuten olen aiemmin todennut, niin koiran heikkoudet tulevat eteen koetilanteessa. Lähti jäljelle hyvin. Jäljesti kanille ja jäljenvetäjä jo nosti kättä pystyyn, että koira on kanilla. Oli noin metrin kanista, niin kani ilmeisesti oli se mörkö sille. En tiedä mitä oli jäljestämässä kun törmäsi kaniin ja säikähti. On aina ollut innoissaan kanista, mutta haisee erille kuin omat kanit. Tuomari Ossi oli sitä mieltä, että kaniin totuttelua vielä lisää. Teimme sitten siinä kokeen jälkeen pihassa, että Ossi vei kanin ja hänen koira Pilvi haki sen ja sitten toinen nouto Apassille. Ei minkäänlaista ongelmaa kanilla, spontaani ja hyvä. Voi kun joku kertoisi mitä jäljellä liikkuu pienen flatin päässä?!? Tein sitten kotona tiistaina pari jälkeä sille, kun halusin vähän testailla. Motivoitu jälki ei ongelmaa. Sokkojälki, niin mörköili sillä ja tuli takaisin (ei ollut siis pitkä jälki...). Ajattelin, etten sano sille mitään, vaan seison kädet puuskassa ja katson jäljelle metsään -> hetken juoksi muualle haistelemassa (sijaistoimintaa...) ja sitten yhtäkkiä rohkaistui ja haki kanin. Sitten pitkä muisti kanilla... Ei ongelmaa. Nyt saadaan vähän treenata itseluottamusta eri tavoin...

Tämän jälkeen Enya osallistui iltapäivä ryhmään ja johan oli pohjanoteeraus sekin.

Enya NOU0: 

Sosiaalinen käyttäytyminen: käyttäytyy siististi.

Uimahalu: menee empimättä veteen ja ui hyvin.

Hakuinto: Hyvä into vesityössä. Täysin lukossa maatyössä.

Noutohalu: Ottaa spontaanisti löytämänsä riistat.

Nouto-ote: Hyvät otteet sekä lokeista, että variksista.

Palauttaminen: Lokit rantaveteen.

Reagointi laukaukseen: Oudoksuu kumpaakin laukausta ja koira lukkiutuu.

Yhteistyö: Hyvä.

Yleisvaikutelma: Koira lukkiutuu laukauksista, eikä suostu lähtemään hakualueelle.

Enyan tullessa koepaikkaan, niin näin selvästi että oudoksui siellä olevia tavaroita ja telttaa. Hmm en ole tullut ajatelleeksi, että pitäisi laittaa rekvisiittaa metsään sille, mutta täytypi tehdä niin.. Kun mentiin rantaan, niin se ei oikein halunnut istuutua vaan katsoi taaksepäin, että eihän mikään tule sieltä niskaan. Istuutui ja haki vesilinnut. Kun tuli paukku, niin se nousi ja katsoi taaksepäin. Näki heiton veneestä, eikä sitten ollut moksiskaan vaikka virta vei sitä vähän sivulle ja vene tuli lokin päälle jne. Tämän jälkeen mentiin hakuun ja taas sama juttu kun tuli paukku, niin nousi ja rupesi tuijottamaan taaksepäin, eikä nähnyt edes hakualueen heittoa. Sillä vain ei haku käynnistynyt, vaan juoksenteli siellä lähi alueella ja palasi takaisin. Seuraavana päivänä otin Enyan mukaan kokeeseen turistiksia ja alo-luokassa ammuttiin ihan siinä pihapiirin läheisyydessä. Ajattelin, että minua jännittäisi vähän kun menin Merin kanssa starttiin ja Enya kuulisi paukkuja. Istuttiin siinä pihalla ja kun tuli laukaus niin Enya vain kiinnostuneena katsoi mistä tippuu. Se ei ole koskaan reagoinut mihinkään ääniin, että luulen että se vain sai hyvän syyn ruveta tuijottamaan telttaa jne mistä oli epävarma. Tein sille pari noutoa viikolla, että ammuttiin trainerilla vesimarkkeeraus, ei mitään ongelmaa. Sille ei oltu paukutettu haulikolla aiemmin, koska en ajatellut sen olevan sille ongelma kun starttari ja traineri oli ok. Tehtiin vielä sitten sunnuntaina hakua ja muisteja sille koepaikalla. Ei mitään ongelmaa, vaan oli oma vauhdikas itsensä. Nyt kun metsästyskausi alkaa, niin eiköhän se kuule sitten haulikkoakin. Sitä täytyy vain sosialistaa enemmän, koska metsä itsessään ei ollut siitä ihmeellistä vaan kun siellä on asioita mitkä sinne ei ilmeisesti sen mielestä kuulu, tuo on niin tuttua hevosten kanssa kun niiden mielestä on kauhistus joku asia mikä sinne ei kuulu. ;) Enya oli näyttelyssäkin mukana turistina eilen sosialistumisen takia. Kuten olen todennut, niin vaikka koirat osaa osa-alueiden tehtäviä, niin kyllä kokeessa yllätyksiä tulee.

Sunnuntaina 22.7.2012 oli sitten alo-luokka jonne osallistuin Merin kanssa. Meri oli ollut täällä noin pari viikkoa ja jonkun verran jotain juttuja sen kanssa ennätin tekemään. Koe oli varsin mielenkiintoinen. Koepaikalle mentiin veneellä eli soutaja kuskasi ohjaajan ja koiran lammen yli toiselle puolelle. Tämän jälkeen koe alkoi markkeerauksella, jossa tuli lokki veteen. Kun koira oli ehkä n 5 - 7 m päässä tästä markkeerauksesta, niin tuli laukaus ja lokki heitettiin rantaheinikkoon. Osa koirista vaihtoi ja haki heinikkoon tippuneen ensin ja sitten vasta tuon rantaveteen. Meri otti ensin tuon veteen heitetyn ja sitten nouti hyvin heinikkoon heitetyn. Tämän jälkeen hausta piti saada kaksi riistaa pois. Meri sai sieltä yhden variksen ylös. Tämän jälkeen ohjaus talteen, se meni ihan hyvin. Tämän jälkeen haku jatkui. Sai sieltä haettua vielä kanin, mutta haku oli sen verran tukkoista, että sen takia tulos oli ALO-0. Se on ihan fakta, että haussa kestävyys ja sitkeys saisi olla parempaa. Nyt se suunnilleen kävi pikkulenkkejä ja palasi takaisin. Nyt mietittävä, että mitä tämän parantamiseksi tekee. Merin kanssa on tehty asioita, joissa toimii yhteistyössä ohjaajan kanssa, joten tuota itsenäisyyttä on sillä kehitettävä. Oli viime syksynä mukana metsällä ja se toi siihen parannusta. Nyt syksyllä taas menee ja toivottavasti sillä sitkeys sen myötä kasvaa. Tarvitsee haastavia maastoja hakutyöhön, ettei anna periksi heti. Nuo mielestäni on kuitenkin ollut vähän myöhäisiä henkiseltä kehitykseltään. 

Merin arvostelu:

Haku: Koira löytää hausta variksen ja kanin. Ohjaaja yrittää motivoida koiraa, mutta hakuinto puuttuu ja hausta tulee tehoton. 

Ohjattavuus: Selvittää tehtävän ohjattuna.

Paikallistamiskyky: Näkee heitot. Selvittää tehtävän itsenäisesti. Hyvä muistikuva.

Riistan käsittely: Pehmeä suu ja luovuttaa hyvin.

Yleisvaikutelma: Hyvä riistankäsittelijä. Selvittää paikallistamis ja ohjaustehtävän.Tehoton haku sulkee koiran palkinnoilta.

Kokeen tulostaso oli aika laihahko tänä vuonna taisi jäädä 9 koiraa 15:sta ilman tulosta. Ei haku alue mikään haastava mielestäni ollut kooltaan tai maastoltaan. Suopursuja siellä oli paljon. Kuten totesin kelvotonta sakkia... Nyt vain jatkettava treenejä ja kehitettävä noiden ipanoiden nuppeja ja Merille saatava sitkeyttä jostain. Sinänsä tuossa oli sen osalta paljon hyvääkin... Että sellaista.

Tämä samaisena viikonloppuna Demi osallistui agilityn MM-karsintoihin Liedossa. Toiselta radalta tuli hylky ja toiselta 10 virhepistettä, mutta muuten oli ollut sujuva rata. Nyt Demin kisakirjassa kuitenkin on MM-merkinnät. ;) 

Jatkuu...