Meri agilitykisoissa ja muuta asiaa

Päivi ja Meri kävivät juhannuksena ahkeroimassa Oulun agilitykisoissa. Meri oli lauantain kisoissa tehnyt virheettömän radan ja voitti luokkansa. Meri kisaa siis ykkösissä ja sillä on ennestään yksi nolla hyppyradalta. Mulla ei ole ihan tarkkaa tulosta vielä tiedossa, mutta olivat n -12 sekuntia alle ihanne ajan. Rata oli sujunut hyvin ja muut kontaktit hyvin, mutta keinulta hieman hätäinen poistuminen. Hyvä hyvä likat! Lisäksi olivat voittaneet ihan järjettömän kokoisen kiertopalkinnon vuodeksi. Tässä näette..

Meri ja Hemmon kiertopalkinto pömpeli, hih hih onkohan Päivillä tilaa autossa edes tuolle kun palaa etelään. ;)

Pennulle kävin ostamassa kuivamuonaa Carinalta  ja samalla tarttui matkaan vähän ruokaa aikuisillekin. Onneksi juhannuksena koiranruokakauppa oli auki ja sitä sai vielä piirakkakahvit kaupan päälle. ;) Tilaamani ruuat saapuivat viikolla. Niin ja sitten käyttämäni ruokamerkin pentupaketit myös saapuivat. Kun Carina ilmoitti, että ruuat on tulleet hän sanoi, että ei tarvitse kiirehtiä niiden hakua, että tule vaikka juhannuksena, niin ennätetään juoda kahvit. Ja näin siis tehtiin. Carina ja Jarin olen tuntenut vuosikaudet, ennen koiria niin hevospuolelta, kun hoidin Carinan omistamaa hevosta joskus -80 luvulla. Mukava parituntinen vierähti, kun oli paljon asiaa. ;) Sain myös tavata heidän pennut, jotka ovat pari päivää nuorempia kuin meidän pennut. Suunnilleen samaa kaliiperia olivat, mutta aavistuksen vahvempia ja tietysti päät oli ihan erilaiset kuin flatin päät. ;) Ihania! On ne pennut vaan niin ihania. Kysyin, että onko heillä käynyt pentukauppa hyvin, mutta hän kertoi että on hyvin hiljainen aika ja samanhan olen itsekin huomannut. Kuulemma samanlaista raporttia kuulunut muualtakin...

No eipä meidän juhannuksen irtokoiraepisodit perjantaihin loppuneet. Lähdin eilen illalla isojen koirien kanssa metsään ja ajelin pitkin Fäbodan tietä, joka on aika vilkkaasti liikennöity nyt varsinkin kesäaikaan. Siellä on 60 km/h tuntirajoitus ja ihmiset kaahaavat siellä aika lujaakin. Yhdessä kohtaa näin, että tien toisessa reunassa seisoi ja liikkui hiljakseen yksinäinen koira ja useampi auto sen ohitti. Onneksi näkivät sen ja hidastivat vauhtia. Ei muuta kun auto tien reunaan. Otin yhden taluttimen ja pari nappulaa mukaan. Koira oli varmaan n 60 cm korkea, hoikka, pystykorvainen vaaleanruskea uros. Näin, että se kulki hieman epäpuhtaasti. Hieman kauhun sekaisin tuntein menin sen luokse ja ajattelin, että mitä ihmettä mä tuolle koiralle teen, toivottavasti siinä ei ole tauteja, onkohan kiltti jne, mutta eihän sitä siihenkään voinut jättää. Koira näytti vähän aralta, mutta tuli minun luokse kun puhuin sille. Talutin kaulaan ja koira takapenkille. Omat neljä olivat takapaksissa eikä onneksi "sanoneet" mitään. Koira vähän ihmetteli ensin ja sitten heti heittäytyi maate. Minä soitin Lottenille ja nopeasti selitin tilanteen ja pyysin häntä etsimään paikallisen löytöeläintehoitajan puhelinnumeron minulle. Eipä mennyt kauankaan kun sain numeron ja soitin hänelle. Kuvailin koiran hänelle ja hän kertoi, että koira oli perjantaina karannut omistajiltaan. Huh... ei mikään täisäkki siis. Hän kysyi, että saako antaa omistajille minun puhelinnumeron. Ei kulunut kuin muutama minuutti kun puhelin pirisi. Olin jo ennättänyt kääntää auton nokan kohti kaupunkia, eikä mennyt kuin pari minuuttia niin olin omistajien osoitteessa. Koira tuli iloiseksi nähdessään omistajansa. He olivat koiraansa etsineet koko päivän ja laputtaneet koiran katoamisilmoituksilla kaikki mahdolliset paikat. Sanoinkin omistajille, että koira kannattaa heti pestä, koska haju oli aika mielenkiintoinen. Oli ilmeisesti käynyt kettutarhalla vähän seikkailemassa ja syömässä. ;) Onneksi kaikki päättyi hyvin ja koira pääsi ehjänä kotiin! :)

Päivittelen pennuista galleriaan piakkoin uusia kuvia! Ovat nyt syöneet kuivamuonaa ja melkoisia pieniä sottapyttyjä ovat. Onneksi ovat ahneita, että eivät yhtään ihmettelleet vaikka liha vaihtui kuivamuonaan. Pennut on myös saaneet pari lelua. Teddy on tykännyt, että pennut on mielenkiintoisia. Mutta nyt kun pennuille oli luovutettu leluksi pari Råttaa, niin Teddyn mielestä pennut joutavat huitsin nevadaan ja Råtat kuuluvat hänelle. ;) Teddy rakastaa pehmoleluja. Siitä tuli mieleen... Sillä oli Ikean mustekala, jota aina kantoi täällä kotona ja se oli tosi pop, kunnes joku sen rikkoi. Sitten se sai kaksi Ikean marsua, jotka olivat erittäin rakkaita sille myös. Kun se makasi lattialla ja molemmat marsut lojui aina jalkojen juuressa, iso uros. ;) Kerran kun sillä oli joku juttu ilmeisesti kesken ja minä istuin sohvalla katsomassa tv:tä jalat sohvalla, niin kävi pudottamassa marsut siihen sohvalle mun jalkojen taakse. Se oli aivan kun olisi tarkoittanut, että "pidä näistä huolta sillä aikaa kun mulla on muuta." Hassu koira, mutta nyt ne marsut on myös jo entisiä ja Råtissa näki ilmeisesti nyt sitä jotain...