Flattimestaruus ja luonnetesti

Nyt on aktiivinen viikonloppu taas takanapäin. Klo 3 aikaan pe-la yönä olin jo auton ratissa suuntana pohjoinen ja hyvin ennätettiin aamun ensimmäiseen lauttaan, jonka määränpäänä oli Hailuoto. Noah osallistui flattimestaruuden kisälliin ja kasvateista Nemo oli ilmoitettu. Sade oli varalla ja näin sitten tapahtui, että joku oli jäänyt ilmoittamatta pois ja Sade sitten sai starttipaikan. Aamusta heti oli näyttelyosuus. Kisällin näyttelyosuuden tuomaroi Lena Hägglund Ruotsista. Paljon oli koiria postimerkin kokoisessa kehässä. Tuomari poimi Noahin mukaan siihen ryhmään, jonka valitsi jatkoon. Aika nopsaan tuli sitten kuitenkin kättelemään meidän ulos. Velipoika Nemo sensijaan oli 5. ja sai siitä 2 pistettä, kiva! Heti kun olimme tästä suoriutuneet, niin lähdimme koepaikalle.

Alo-luokassa oli tuomarina Vesa Hietikko. Koe alkoi simppelillä ykkösmarkkerauksella fasaanilla. Sen jälkeen tuli kakkosmarkkeeraus veneestä. Ensin heitettiin oikealle puolelle sorsa ja sen jälkeen vasemmalle lokki. Lokin nouto ok. Sen jälkeen lähetys sorsalle. Noah lähti sinne, mutta jostain syystä sitten ajautui veneen väärälle puolelle. Josta itse pysäytin (kun lähti etsimään väärään suuntaan) ja käänsin oikealle. Sai sorsan talteen. Tämä kakkosmarkkeeraus osoittautui todella vaikeaksi ja mielestäni se oli kyllä alokasluokkaan turhan vaikea. Sen jälkeen siirtyminen ja vesiohjaus viistosti oikealle ja siellä oli tavi. Noah hötkyili taas veneen perään. Annon mennä sinne päin hetken matkaa ja pysäytin ja näytin oikealle ja meni sinne. Tuomari sanoi, että näytti siltä että tehtävä ei olisi koiralle ihan selvä, että mitä pitää tehdä. Juu ei tainnut ihan olla sitä, mutta se häiriöherkkyys!! Sen jälkeen jatkettiin hakuun. Pari varista oli kuivalla maalla ja heinikossa oli sitten yksi lokki ja kolme varista. Noahin haku ei ollut ihan niin tehokasta kuin olisi ollut suotavaa. Sai riistaa sieltä kuitenkin 5/6 ettei ihan huono, mutta tuhlasi aikaa juoksemalla hakuruudun ulkopuolella kaukana. Lähti hakuruutuun hyvin myös vesialueen yli suoraan kun siitä lähetin. Mutta kutsuminen väärältä alueelta pois ja varmaan muutoinkin päivän kuormitus, lähtö hyvin aikaisin vaikutti sen tekemiseen. Se mistä olin todella tyyväinen oli se, että otteet oli nyt tarpeeksi syviä. Noahilla on ollut vähän löysä suu ja helposti on ottanut varsinkin lokit vähän huolimattomasti ja sitten esim Laihian kokeessa pudotti yhden riistan siksi. Nyt oli hyvä, enkä myöskään kiirehtinyt ottamaan heti kun tuli. Myös siirtymiset oli todella hyvät. Tässä kritiikki:

Haku: Laajalla olueella työskentelevä koira, jonka työskentely voisi kuitenkin olla innokkaampaa.
Ohjattavuus: Suorittaa tehtävän. Saisi olla kuitenkin olla suoraviivaisempi suoritus.
Paikallistamiskyky: 1. Näkee ja muistaa pudotuksen. Nopea suoraviivainen nouto. 2. Näkee pudotukset. Noutaa toisena heitetyn suoraviivaisesti. Ei selvää muistikuvaa ensimmäisestä pudotuksesta. Riista saadaan ylös ohjaajan avustuksella.
Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen laukausten aikana. Seuraa hyvin ohjaajaansa siirtymäosuuksilla.
Yleisvaikutelma: Tasapainoisen oloinen koira, jolla pieniä puutteita kaikissa tehtävissä, jotka yhdessä laskevat palkintosijaa.

Tulos oli ALO-3. Sinänsä ihan hyvä ottaen huomioon lauantai päivän tulostason. Tuloksia tuli heikosti. Yksi ykkönen ja kaksi kolmosta. Loput oli nollia tai keskeytyksiä. :( Muutama koira rikkoi riistan ja muilla ei sitten haku käynnistynyt. Näin siis myös Sateen ja Nemon kohdalla. Molemmille ALO-0. Molemmilla haku tökki, ikävä kyllä. Sade tarvitsee treeniä ylipäänsä, että taas muistaa mitä mikäkin käsky tarkoittaa. ;)  Maria & Nemo tarvitsee vähän kisarutiinia, koska treeneissä Nemolla on ollut todella hyvä haku. Illalla sitten kiirehdin kotiin, koska Sinillä oli sunnuntaina luonnetesti.

Testi pidettiin Pietarsaaressa tai tarkemmin sanottuna Pietarsaaren maalaiskunnassa. Tuomareita oli Pekka Orava ja Pasi Halme. Mielestäni Sinin käytös ei tuonut varsinaisesti mitään yllätyksiä. Ei onneksi purrut tuomareitakaan, hih hih... Mutta selkeästi huomasi tuolla Sinin epäsosiaalisuuden, ei juurikaan ottanut tuomareihin kontaktia vaikka heidän kanssaan kyllä teki vetoleikkiä, mutta ei ole tosiaan mitenkään järjettömän kiinnostunut vieraista ihmisistä. Meni heidän mukaansa siinä osiossa missä kutsuttiin luokse. Mutta se ei siis ole flattimaisen innokas hössöttämään vieraille ihmisille. Velipuoleensa verrattuna arvostelussa oli erona se, että Sinillä oli enemmän puolustushalua, siinä hyökkäsi eteenpäin ja naps kuului, mutta käytös muuttui heti kun hyökkääjä muuttui ystävällisemmäksi. Arvelin itse, että Sini on myös hieman pehmeä, juurikin siitä syystä miten suhtautuu eri juttuihin. Ei yleensä jumitu mitenkään. Sini vaikuttaa välillä kovemmalta kun on, koska ei ole ohjaajaherkkä koira. Siltä oikeastaan puuttuu miellyttämisenhalu tai ei oikeastaan halua miellyttää muuta kuin itseään ja Mikua. Pimeä huone siltä vähän mielestäni epäonnistui, koska se lähti sieltä tulemaan ja näki että ovi oli raollaan ja sieltä pilkotti valoa, sinne siis. Lähti sinne tutkimaan paikkoja valoon ja minusta viis. ;D Jouduin sitä kutsumaan kunnes sitten tuli. Laukauksissa rupesi tähyilemään taivaalle, että mistä lentää tyypillinen noutaja. Sinin kritiikki:

Toimintakyky: kohtuullinen +1
Terävyys: Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Hieman rauhaton +1
Tempperamentti: Vilkas +3
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++

Pisteitä tuli yhteensä 172 pistettä. Sini taisi saada tämän päivän korkeimmat pisteet. Varsin hyvä mielestäni ilman mitään ylläreitä. Katsoin Sinin suorituksen vielä videolta jälkeenpäin. Innokkaasti ja häntä heiluen mentiin tehtävissä eteenpäin. Huomasi, että jutut vähän sitä kuormitti, mutta eipä paljoa, onneksi!

Tänään olen ollut itse kovin väsynyt reissun jälkeen, etten ole jaksanut sen kummemmin mitään tehdä. Käytiin kyllä kunnon metsälenkki koirien kanssa. Pennut on tänään kantaneet tokon metallikapulaa. Ne ruuan jälkeen kulkevat ruokakupit suussa (kuten meillä Teddy ja Sinikin tekevät), joten ajattelin, että koitan mitä sanovat metallikapulasta. Eipä tuokaan tuottanut mitään ongelmia. Ylpeinä kantelivat sitä. Varma ja hyvä ote siitä. Yksi uusi juttu taas opittu. Eipä sitä tiedä onko siitä sitten hyötyä joskus tulevaisuudessa kun ovat saaneet tutustua metallikapulaankin.

Enya

Apassi-poika

Vielä yksi kuva kun tuo pikkumies harjoittelee vähän seuraamista. Ollaan vähän harjoiteltu oikeaa paikkaa imuttamalla ja otettiin korkeintaan metrin pätkä ilman kättä. Ei mitään käskyjä tms. ole vielä pelissä mukana. Jätkä näyttäisi siis sopivan myös sellaiselle, joka haluaa harrastaa tokoa kun luonnostaan on noin kontaktin hakuinen. :)

Apassi seuraa pikku pätkän. :)