Tuuri barffaaja ja vähän valokuvia...

Tuuri barffaaja tunnustan olevani. Mä mielellään aina ruokin koirat raakaruualla. Olin taas pentujen aikaan taas vähän retuperällä ja nappulalinjalla. Tosin myös ehkä sitten nartulle turvallisinta antaa myös energiapitoista nappulaa, että varmasti saa tarpeeksi energiaa tiineyden ja pentujen aikana. Nyt taas olen hetken aikaa ottanut itseäni niskasta kiinni ja koirat syöneet raakaa. Rosa ja Poppy on barffailleet kokonaan. Olen huomannut, että Poppy on helpompi pitää sutjakassa kunnossa raakaruualla, kuin että saisi viljahöttöistä nappularuokaa. Rosa menee raakaruualla siinä sivussa. Nyt ne on aamuisin popsineet broiskun kauloja ja kalkkunan siipiä. Muut aikuiset syövät aamuisin nappuloita ja sitten illalla koko satsi saa lihaa ja kasviksia. Pennut on nappulalinjalla, mutta saavat lihaa höysteeksi ja lisäksi kaluavat putkiluita minkä sitten kerkeävät. Onneksi meidän lähellä on tehdas, joka toimittaa raakaruuat ympäri Suomea, niin sieltä saan yleensä sitten kaiken tarvitsen koirien raakaruoktintaan. Sieltä saadaan erilaiset lihat, kasvissoseet ja luut koirille haettua. Lisäksi sieltä saa myös Murre Mixejä, että jos välillä halutaan päästä vähän helpommalla eli ne ovat valmiita liha-kasvis pötköjä. Joskus tulee myös käytettyä Kennelrehun tuotteita vaihtelun vuoksi, sieltä kun saa mm heppaa ja lammasta. Nyt vaihteeksi intouduin myös viime viikolla tekemään vähän kasvissosetta koirille itse. Kassillinen kasviksia Lidlistä ja toimeen. Oikestaan se oli ihan kivaa puuhaa. Tuo tuppaa olemaan vähän yksitoikkoinen tuo kasvissose, mitä tuolta tehtaalta saa. Omaan soseeseen tuli jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, porkkanaa, omenaa, paprikaa ja puolukoita. Olen joskus joululahjaksi saanut sellaisen monitoimikoneen ja täytyy sanoa, että sen verran vähäisessä käytössä se tässä taloudessa muuten on, että otan sen ainoastaan esiin kun pitää tehdä kasvissoseita.

Mielestäni on kyllä hyvä, jos koirat voivat syödä mitä eteen laitetaan. Nappulana meillä on ollut jo useamman vuoden ajan 1st Choise. Meidän sakin ainoa ruokavammainen on Sini. Sitä ei ole testattu, että mihin se reagoi, mutta olen huomannut, että se voi parhaiten viljattomalla ruualla. Nappulana se syö 1st Choisen ankka-perunaa ja sitten iltaisin se syö Murre Mixin kana-kasvispötkön. Sillä oireilee korvat eli hiivaantuvat ja tassut kutisee. Oireet alkavat kun se syö sellaista nappulaa mikä sisältää viljaa. Rosa voitti jostain jonkin hypoallergisen lammas-riisi ruuan ja ajattelin pitkästä aikaa kokeilla sitä Sinille, eipä siitä tullut mitään hetken päästä nuoleskeli tassujaan. :( Kurjia nuo allergia jutut ja niitä tuntuu ikävä kyllä olevan flateissa jos jonkin verran. No pääasia, että Sini voi hyvin nykyisellä ruokavaliollaan ja sillä mennään, onneksi palkkana voi antaa herkkuja sille, ettei ole niin herkkä. Kyllä noiden mielestäni pitää syödä mitä eteen laitetaan ja onneksi näin onkin muun lauman osalta...

Nuo ruokinta jutut on aina mielenkiintoisia ja monen koiraihmisen kanssa tuleekin ruokinta-asiat puheeksi kun keskustellaan. ;)

Eilen sain pitkästä aikaa myös ulkoilutettua kameraani. Tässä pari kuvaa:

Noah

Rosa & Teddy

vasemmalta: Apassi, Rosa, Teddy, Sini, Enya, Noah & Poppy

Kotosalla on kaksi pentua. Ne tuli nyt 6 kk 1.12.2011. Niin se aika vain kuluu.. Tarkoitus on kyllä, että uros ei tähän nurkkiin jäisi jos sopiva koti löytyy, mutta myönnän, että olen mahdollisen tulevan kodin suhteen kovin ronkeli, koska olen kovin kiintynyt pikkumieheen. Ja toisaalta eipä siinä mitään ongelmaa ole vaikka täällä asusteleekin. Minulla vain on kädet täynnä puuhaa. En tosin ole kovin paljoa jaksanut niiden kanssa puuhastelemaan, mutta jotain pientä ja lapset on lapsia vielä, etteivät pitkiä aikoja jaksakaan keskittyä. Noutavat kyllä reippaasti ja ongelmitta damia ja riistaa. Tein tässä yhtenä päivänä niille hakuruudut. Eli pennut oli autossa. Kävin sitten viemässä dameja metsään ja ajattelin, että mennään sitten vain pentujen kanssa kävelemään sinne ja katsotaan käyttävätkö nenäänsä. Ensimmäisenä otin Enyan autosta ja annoin sille vapaa käskyn. Neiti syöksyi metsään jalanjälkiäni pitkin eikä kestänyt hetkeäkään kun bongasi ensimmäisen damin. ja tiesi täsmälleen mikä on homman nimi... Uros ei ollut niin oma-aloitteinen vaan otti enemmän tukea minusta, mutta ei huono ollut sekään käyttämään nenäänsä, mutta aavistuksen varovaisempi. Tästä on hyvä jatkaa. Eikä ne nyt minusta ole mitenkään pöllömmän näköisiäkään. Tässä pari näytettä ipanoista, tosin kuvakulma ei ole häävi eikä seisoma-asennot:

E. Captain Apache alias Apassi

E. Cat Ballou alias Enya

Kuvissa ne jotenkin näyttävät isommilta kuin ovatkaan. Ei ne ole vielä edes Sinin kokoisia, joka on sakin pienin. Noh aika näyttää sitten mikä on niiden aikuiskoko...