Mahtava Demi ja köh köh

Kylläpä taas on pitkä aika siitä kun viimeksi on tätäkin blogia päivitetty. Paljon tapahtuu asioita, eikä niitä kaikkia asioita saa edes yhteen blogiin mahtumaan.

Ensiksi aivan valtavan suuret onnittelut Outille ja Demille!! He aloittivat tämän vuotisen kilpailukautensa nyt talvi- ja juoksutauon jälkeen. Koira toimi kuin kello ja suorittivat Oulussa kolme aivan loistavaa rataa ja tulokset olivat sitä luokkaa. :) Demi saavutti kaksi nollavoittoa siellä eli agiradalta yksi nollavoitto, toiselta agiradalta harmittava femma, jonka aiheutti riman tippuminen ja ohjaaja pisti omaan piikkiin ja sitten hyppyradalta nollavoitto. Plakkarissa oli ensimmäinen hyppyserti eli Demi on siis ennestään FI AVA ja sen lisäksi sillä tavoitteena nyt myös FI AVA-H. Nämä Demin tulokset nyt oikeuttavat sen myös osallistumaan agilityn maajoukkueen karsintakilpailuihin. Hmm uskoisin, että varmaan aika harvoin siellä on flattia nähty, en tiedä... Ai että ollaan ylpeitä teistä likat! Tänään oli tarkoitus nähdä Outi ja Demi livenä Kokkolan kisoissa, mutta me jouduimme jäämään pois sairastelun vuoksi. GRR...

Kyllä, meidän koirat täällä köhivät eli Noah raahasi kotiin kennelyskän. Tiistaina aamulenkillä oli ihan normaali ja kun tulin töistä, niin Miku sanoi, että Noah yskii. Ajattelin ensin, että sillä on mennyt jotain kurkkuun kun Apassi oli vähän analysoinut tuota meidän koirasohvaa, niin lattialla oli vähän pumpulia ja superlonia. No köhiminen jatkui ja limaa ja yskököksiä kakoi ulos. Köhi varmaan n 5 - 10 min välein ti-ke yön. Keskiviikkona yskä laantui, mutta aina kun hössötti tai liikkui niin köh köh. Meillä olisi viikonloppuna ollut kisat, joten soitto eläinlääkäriin ja ilmoitus agikisojen järjestäjälle. Seura ei olisi vaatinut eläinlääkärin todistuksia, vaan olisi riittänyt juoksutodistuksen kaltainen todistus. Fiksua mielestäni! Starttimaksut oli kuitenkin Noahin ja Poppyn osalta 74 e, että mieluusti ne haluaa takaisin. Nythän näyttelyistä ei makseta takaisin edes eläinlääkärin todistukselle, mikä on mun mielestä ihan niin syvältä ahterista kun voi olla. Saa nähdä kuinka paljon siellä pyörii sitten sairaita tai sellaisia koiria, joiden osalta parempi paikka olisi kotona sairastamassa. :( Ihmisethän haluaa rahoille vastinetta ja kun ilmoittautumismaksuthan on aivan törkeitä tänä päivänä. No eni vei takaisin yskään. Noahilla oli noussut vielä kuume torstaina. Lauantaina sitten Poppy ja Apassi köhivät kun tekivät jotain. Teddy tuntui olevan vähän nuutunut lauantaina. Tänään sitten Enya ja Teddykin on kakonut kurkkuaan ja Enyalta tuli tuossa aamupissalla myös yskös. Fakta on, että kaikki muut paitsi Sini ovat kennelyskässä, mutta onneksi aika lieviä oireita on. Noah on pahin.

Ajatuksissa on, että mistä ihmeestä ovat saaneet kennelyskän. Me emme ole käyneet näyttelyssä yli kuukauteen ja kennelyskän itämisaika on 5 - 14 päivää. Hallilla olemme käyneet treenaamassa, mutta ei koirat sielläkään ole saaneet nuuskia muita koiria. Lenkkeilemme alueella, jossa lenkkeilee muitakin ja flatit saattavat syödä jäätynyttä p*skaa. Tainan mukaan kennelyskä vaatii kuitenkin pisaratartunnan, eikä tartu esim ulosteista. Onkohan Noah voinut päästä käsiksi jonkun koiran yskökseen ja vetäissyt sen kitusiin?!? Tuleeko yskä kuitenkin jotenkin koirasta itsestään eli joku aiheuttaa vilustumisen ja sairastuu, ettei välttämättä vaatisi ketään tartuttajaa?!? Tiedän, että yhdellä tuttavalla kävi niin, että hänen kaverinsa oli ollut oman koiransa kanssa näyttelyssä ja tämä koira ei itse sairastunut, mutta tuttavan koira sairastui eli tämä näyttelyssä ollut koira toimi todennäköisesti kantajana, vaikka itse pysyi terveenä. No taitaa jäädä arvoitukseksi kuka on tartuttanut meidän sakin. Nyt kuitenkin on syytä pitää koiria levossa eli niin kauan kun on oireita ja vielä sen jälkeen viikko mennään narulenkkejä. Tylsää!!! Kennelyskä itsessään ei ole vaarallinen, mutta sen jälkitaudit ovat esim keuhkokuume ja sydänlihaksen tulehdus, että siksi täytyy ottaa rauhallisesti.

Niin ja meillä on ollut Rosan lisäksi vielä yksi kuoleman tapaus perheessä, nimittäin yksi lemmikkilinnuista kuoli. Mikun luri Bart (jep naaras vaikka oli pojan nimi, linnuille kun täytyy tehdä dna-testi ennenkuin tietää sukupuolen tai sitten sen huomaa jos munivat. ;)) oli vähän heikossa hapessa noin viikko sitten eli oli heikompi ja sitten piristyi. Ajeteltiin, että se johtui munimisestä, koska kun sai pyöräytettyä pari munaa, niin siitä reipastui. Torstaina olin juuri lähdössä avantountiin, niin lintu mätkähti orrelta ja se oli siinä. Noiden lintujan kanssa on kyllä hankalaa, koska aika harva eläinlääkäri edes tietää miten niitä pystyy auttamaan niiden sairastuessa ja mitä on sitten tehtävissä, niin on sitten myös toinen asia. Nyt sen kaveri Wilson jäi yksin, kun Bart sirkuttelee autuaammilla mailla. Sääli sitäkin, koska nuo on erittäin seurallisia ja puuhastelivat paljon keskenään. Niiden touhuja oli aina kiva seurata. Ne rakastivat uimista ja heti kun laittoi uima-altaan häkkiin, niin sieltä nuo lurit aina löytyi. Sotkuisia lintuja ne ovat, sillä ne ovat vain hedelmän ja nektarien syöjiä. Siemenet eivät kuulu niiden ruokavalioon. Bartin ikää emme ihan tarkkaan tienneet, sillä se on meillä ollut varmaan ehkä 7 v ja oli aikuinen kun tuli.  R.I.P. Bart

Bart kuvassa vasemmalla ja Wilson oikealla

Nyt rupeaa talvi olemaan jo takanapäin. Todella outo talvi, sillä me aina yleensä lenkkeillään jäällä koko talven, mutta tämä talvi oli poikkeus. Meiltä kotoa pääsee jäitä pitkin niin pitkälle kun yleensä jaksaa kävellä. Tänä talvena jäät ollut sen verran huonoja, etten ole niille uskaltautunut. :( Alla kaverini Katjan ottama kuva lenkiltä. Katja onkin ollut talvehtimassa Ranskassa tämän talven ja piipahti tänne pariksi viikoksi ja viikko sitten palasi Ranskaan. Ennätettiin onneksi treffaamaan ja turisemaan kuulumisia. Kohta on toukokuu, niin tulee taas jäädäkseen. :)

Kokoonpano sitten on muuttunut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Eilen Mikun veli ja hänen vaimonsa istuivat täällä iltaa. Jostain syystä tuli puheeksi Mikun vanhempien maatila Härmässä, jossa mekin vietimme aikaa suht paljon. Meillä on aika paljon videopätkää kuvattuna sieltä. Jotain piti siltä nauhalta tarkastaa ja voi miten nostalgista. Neea oli pieni ja Wondy ja Daisy oli elämänsä kunnossa. Yksi otos oli kuvattu sieltä, kun Neea kesällä 2002 oli menossa mätsäriin lapsi ja koira-kisaan, niin hän mietti kumman koiran kanssa sinne menee Daisyn tai Rosan. Juoksi siinä Daisyn kanssa ja sitten otti Rosan joka oli siinä vaiheessa alle puoli vuotias pentu. Rosa roikkui narussa ja Neealla ja Rosalla oli käynnissä pieni vetoleikki. Rosa oli silloin vain pentu, jolla oli pilkettä silmäkulmassa ja elämä edessään ja nyt kaikki on jo ohi. Siellä oli myös kuvaa kun Wondyn ja Daisyn kanssa oltiin siellä lenkillä, kun ne uivat joessa jne. Nostalgiaa kerrassaan, vaikka tuli niitä niin ikävä, niin silti se nosti hymyn huulille ja ihanat muistot koirista palasi mieleen! Niin ja Neea oli aurinkoinen ja mainio videolla, vaan toista se on nyt kun on vähän teiniangsti päällä. ;D

Vielä viikko niin sitten on talviloma. Ihanaa! Tosin vähän tylsää kun ei voida täysillä ulkoilla yskän vuoksi. No ehkä saan sitten tehtyä rempan meidän makkariin. Vihdoinkin. Töissä ei kyllä fiilikset ole kovin korkealla. Yksi isohko toimeksianto lähtee ja nyt on YT-neuvottelut päällä. Epäselvää on, että saako kenkää 200 tai 400 henkilöä. Huhuja liikkuu, mutta kaikki vielä ovat kovin epätietoisia. Omaa työtäni se ei suoranaisesti koske, mutta koskaan ei tiedä miten töitä organisoidaan. Epätietoisuushan tässä on pahinta. Toisaalta olen noita töitä tehnyt 14 vuotta, että jos tulee kenkää, niin sitten täytyy keksiä jotain muuta. Työtä se vain on, vaikka aika masentavaa tänä päivänä lukea uutisia kun sieltä täältä vähennetään henkilökuntaa.

No niin, nyt täytyy ruveta tekemään muita hommia!