Blogi kesälomalla...

… Jep näyttää blogi olleen kesälomalla, sillä viimeksi tänne kirjoittelin toukokuussa. Paljon on tapahtunut kesän aikana. Koekausi metsästyskokeiden osalta rupeaa olemaan jo takanapäin. Noah tulee osallistumaan vielä yhteen WT-kokeeseen tänä vuonna eli ensi viikonloppuna Torniossa. Tänä vuonna Noahilla on ollut NOME-B:ssä  vain viisi starttia ja Teddyllä kolme. Voin vain todeta, että molempien kanssa koekausi meni aika lailla persiilleen. Noah on tehnyt epätasaista työtä eli kolmessa kokeessa se on ollut ihan pihalla, eikä ole ollut oma itsensä eli kolmesta kokeesta tuli nollaa ja keskeytystä. Kahdesta kokeesta AVO2. En oikein osaa sanoa mikä siihen on vaikuttanut. Luulisin, että sen kanssa nyt pitäisi tehdä treeniä vieraissa maastoissa ja vieraiden koirien kanssa, että saadaan solmu korvien välistä oikenemaan. Teddyä taas ei ole treenattu ehkä ihan niin paljon kuin AVO-luokan koestartit olisivat vaatineet. Sen osalta jouduttiin rakentamaan kuntoa keväisen leikkauksen jälkeen, että sinänsä oli vähän tyhmää edes startata sen kanssa.

Meillä oli yksi ylimääräinen koiruus sitten talossa koko kesän ja se läksi kotiinsa vasta 15.9.2013 nimittäin Sade (Elvenpath’s Raindancer). Sadehan tuli tänne huhtikuun lopulla bootcampille eli tarkoitus oli pistää se näyttelykuntoon. Se sai tassuvamman ja sen yhteydessä otatin siltä verikokeen, koska mielestäni sen aineenvaihdunta oli hidas, ja kun se oli niin pulska ja lisäksi sillä oli iho-ongelmia. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja totesi, että sekin lyö hieman verkkaisesti. Verikokeen tulokset tulivat ja osoittautui, että Sateella oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Aloitimme sille tyroksiini –lääkityksen ja painohan lähti putoamaan vauhdilla. Sovimme, että se on täällä vielä niin kauan, että tuo lääkitys saadaan balanssiin. Oltuaan kuukauden lääkekuurilla, siitä otettiin kontrolliverikoe ja arvot olivat jees. Lähetimme eläinlääkärin todistuksen Kennelliittoon ja Sade saatiin sitten rekisteröityä EJ-rekisteriin (ei jalostukseen), jolloin se saa poikkeusluvalla osallistua kokeisiin ja näyttelyihin. Bongasin sitten näyttelyn Raahesta elokuun alussa ja siellä tuomaroi Tuula Pratt, joka oli tuomaroinut junioriluokan flattien erkkarissa vuonna 2008. Hän tykkäsi Sateesta kovasti silloin, joten sovimme Kristan kanssa, että Sade osallistuu vielä Raahen ja Alahärmän näyttelyyn ja sitten palaa kotiinsa. Lupasin Sateelle, että jos siitä tulee MVA, niin vien sen metsästyskokeeseen rellestämään, ja että se olisi sitten sieltä lähtenyt suoraan kotiin. Koska kotosalla oli pikkupentuja, niin sovimme, että lähtöä hieman myöhäistetään ja niin siinä kävi, että lähti vasta syyskuun puolessa välissä. Tavoitteet Sateen osalta saavutettu ja tuli vähän bonustakin.

Raahe 10.8.2013 tuomari Tuula Pratt KÄY ERI1 SA, PN1, ROP, sert -> FI MVA ja RYP-2:

"Hyvin tasapainoinen ja kaunislinjainen narttu. Erinomaiset mittasuhteet. Kauniit pään linjat ja miellyttävä ilme. Hieno kaulalinja.Tasapainoisesti kulmautuneet raajat, jossa erinomainen luusto. Hyvä, vahva selkälinja. Normaalit raajojen kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvät voimakkaat liikkeet. Hyvä turkki”

FI MVA Elvenpath's Raindancer "Sade" om. Krista Niskala

Sade oli myös varmuuden vuoksi ilmoitettu Alahärmän ryhmänäyttelyyn 17.8.2013, jossa flatit tuomaroi Leni Finne. Sade ei ollut lainkaan hänen makuunsa, mutta eipä tuolla ollut enää mitän välitä tuossa vaiheessa. Sateelle KÄY ERI1, ilman lisämausteita.

Kuten sitten luvattu, niin vein Sateen Alavudelle NOME-B –kokeeseen palkkiona MVA:sta. Asenne oli, että katsotaan mitä tuleman pitää. Starttasin ensin poikien kanssa huonolla menestyksellä. Ajoin sitten ALO-luokan paikalle ja tölväsin auton eturenkaan ojaan, etten päässyt omin avuin pois sieltä. Kiitokset Markukselle ja muille, joka auttoivat naista hädässä! ;) Hmm katastrofaalisen päivän päätti kuitenkin Sateen onnistuminen. ALO:ssa oli tuomarina Veli-Erkki Haataja. Kokeessa oli lyhyet matkat, mutta paljon tehtäviä. Päivän kompastuskiveksi oli osoittautunut hakualue. Sade teki ihan kelvollista työtä ja todennäköisesti yhden päivän parhaista hauista. Pääsimme jäljelle ja tuomari vitsailikin, että sinne se lähtee omaan rauhalliseen tyyliinsä, eikä sillä ole kiire kun tietää, että siellä on kuollut riista jäljen päässä. Saimme ALO-1 tuloksen kokeesta. Jippii olipas mukava lähettää koira kotiin FI MVA:na ja ALO1 plakkarissa.

Sade ja ALO1 palkinto

Jatkuu….