mioimaan ohjaajan viretilaa siinä. ;) Se mikä oli plussaa, niin osasi kaikki liikkeet, eikä mikään mennyt nollille. Nyt vain pitää saada sitä täsmällisyyttä ja varmuutta. Pisteitä meille kertyi 157,5 p eli hieman paremmin kun ekalla kerralla. Nousujohteista. ;) Koe pidettiin tänään 30.9.2012 Kokkolassa ja siellä tuomarina oli Piritta Pärssinen.
Pisteet:
Luoksepäästävyys: 10 (kun tuomari koski, niin nousi, mutta ei vaikuttanut pisteisiin, kun ei mennyt vastaan.)
Paikalla makaaminen: 8 (meni jostain syystä vinoon makaamaan ja makasi korvat taaksepäin, kun yleensä on suora ja valppaan oloinen korvat edessä. Ennakoi istumisen)
Seuraaminen kytkettynä: 8,5 (haahuilua)
Seuraaminen taluttimetta: 6,5 (vielä pahempaa haahuilua, perusasento, mikä se on?)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7,5 (liikkeelle lähtö vaati toisen käskyn, muuten aika ok, tietty olisi saanut mennä nopeammin maahan)
Luoksetulo: 7,5 (meni makaamaan kun piti istua, eikä odottanut käskyä, vaan se tuli vähän yllätyksenä sille *pyörittelee silmiään*)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5 (taas ylimääräinen seuraa käsky lähdettäessä liikkeelle)
Estehyppy: 8,5 (muuten ok, mutta istuminen vaati toisen käskyn)
Kokonaisvaikutelma: 9
Jep että sellaista. Kiva koe kuitenkin ja koira oli kaikesta huolimatta kiva. Kotiin päästyäni päätin ruveta tekemään kaalilaatikkoa. Päästinpä koirat sitten pikapikaa takapihalle tarpeilleen ehkä 5 - 10 minuutiksi. Kun menin ottamaan ne sisään, niin Sini oli kadoksissa. Ei ole taas hetkeen livistänyt. Tuota koiraa ei voi näköjään jättää hetkeksikään valvomatta pihaan. Ensin etsiskelin sitä pyörän kanssa ja viheltelin ympäri aluetta. Sitten tulin kotiin, niin ajattelin, että käyn Enyan ja Apassin kanssa katselemassa ympäriinsä. Kävelin sitä polkua pitkin joka lähti meidän pihan takaa. Enya tuli pihan kohdalle, niin se valpastui ja lähti kuono maassa määrätietoisesti etenemään. Minä päätin roikkua koiran perässä ja niin myös Apassi, jolla ei näyttänyt olevan koko hommasta harmainta aavistusta. Enya pyöritti meitä pitkin poikin ja eteni mm vanhempieni luokse. Tähän on lisättävä huomautus, että Enya ei ole vanhemmillani käynyt mukana kuin autossa eikä se tunne heitä tai ole ollut heidän luonaan sisällä koskaan. Sini taas on heidän tuttu ja paikka on tuttu. He eivät olleet kuitenkaan Siniä nähneet. Meidän matka jatkui kotiinpäin. On tosiaan korostettava sitä seikkaa, että Enya ei ole koskaan liikkunut noilla alueilla, ettei voinut niitä tuntea. Sitä on narulenkitetty vain meidän kodin lähistöllä ja yleensä me lenkkeilemme metsässä. Tulimme taas lenkin jälkeen kotinurkille ja mehän olimme jo olleet tässä vaiheeessa pari tuntia liikkeellä jalan. Lisäksi oli todettava, että Sinillä oli kuitenkin huomattava etumatka, eikä se ollut varmasti sen tuntien liikkunut kävellen kuten me, vaan sillä koiralla on aina kiire. Ajattelin sitten, että Enya ja Apassi saa jäädä kotiin ja lähden vielä kierroksen autolla. Omat jalatkin olivat jo tässä vaiheessa jo melko spagettina. Autoilin sitten pätkän matkaa ja näen Sinin. Sinin oli ottanut talteen yksi mies, jolla on itsellään avustajakoira, labbis uros. Siinä se Sini jolkotteli sähkömopon vieressä. Mies sanoi, että se oli tullut hänen asunnon ulkopuolelle, siis hän asuu sen pubin lähellä missä Sini on aiemminkin pyörinyt. Hän oli todennut, että Sini on kiltti ja käyttäytyi ystävällisesti. Hän oli antanut sille vähän ruokaa. Ja lähtenyt sitten käymään Prisman ja Lidlin nurkilla kysymässä onko tietoa kenen koira se on. Oli juuri soittamassa paikalliselle rankkurille. Hänellehän minä itse olin jo soittanut. Mikä helpotus! Sini iloisesti sitten hyppäsi autoon aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ehkä Sini on kyllästynyt kotioloihin ja miettii, että ryhtyisikö isona avustajakoiraksi ja kävi tällä keikalla työharjoittelussa. ;D
Että sellaista sunnuntaita tänne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti